Huolestuneisuutta Euroopassa

Tshekkoslovakiasta on meilläkin kirjoitettu ja tullaan kirjoittamaan niin paljon, että ei mitään määrää. Vaarallista näyttää kuitenkin olevan tarkastella tällaista mieliä järkyttävää asiaa tunneperäisyyttä välttäen ja pyrkien etsimään ja esittämään syitä, jotka ovat johtaneet Neuvostoliiton tekemään, minkä on tehnyt. Nuori suomalainen historiantutkija yritti tällaista asiallista analyysia, mutta hänet leimattiin suorastaan kommunistien kovan linjan myötäjuoksijaksi, vaikka hän oli edeltäkäsin turvautunut tällaisen syytöksen varalta tuomitsemalla Tshekkoslovakian miehityksen.

   Kuitenkin on niin, että tapahtumien ja niiden ilmaistujen tai oletettujen motiivien kylmäpäinen erittely ei ole vain tärkeää vaan tähdellistä ja välttämätöntä. Ulkopolitiikkaa kohtaan tunnetaan yhä laajemmissa piireissä elävää kiinnostusta ja sen takia suurelle yleisölle tarkoitettu asiallinen informointi on hyvin hyödyllistä. Kaikille niille, jotka näkevät suomalaisen ulkopolitiikan suuret yhteydet eurooppalaiseen politiikkaan, jopa tietynlaisen riippuvuuden siitä, on Tshekkoslovakian tapahtumien objektiivinen analysointi itsestään selvä asia. Tuollaisen tarkastelun tulos saattaa olla vääräkin - monet tosiasiat näet ovat vielä silmiltämme salatut - mutta vääränäkin se on hyödyllinen vaikkapa pelkästään kysymysten asettelun vuoksi.

   Yleisenä näyttää olevan pyrkimys ahdistaa Neuvostoliiton toimenpiteiden motiivit yhteen ainoaan tekijään. Joku pitää ideologisia syitä ainoana selityksenä, toinen katsoo, että strategiset ja valtapoliittiset näkökohdat ovat olleet ratkaisevassa asemassa. Tällainen vastakkainasettelu ei ilmeisestikään ole oikea, sillä kyseessä on niin suuren luokan asia, että sillä on monia erilaisia taustatekijöitä. Tietenkin voidaan esittää arviointeja, mikä on ollut vaikuttavien syiden tärkeysjärjestys. Mutta ennen kuin asioiden kehittyminen loppuratkaisuun on tapahtunut, lepää tämäntapainen arviointi varsin subjektiivisella pohjalla.

   Juuri se seikka, että maailman johtavilla valtiomiehillä ei ole selvää, luotettavaa kuvaa Neuvostoliiton toimenpiteiden perussyistä, on johtanut siihen, että suuri epätietoisuus ja epävarmuus vallitsee siitä, mitä läheinen tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä näkyy mm. siitä, että Itävallassa pelätään Neuvostoliiton hyökkäävän tämän puolueettoman maan kautta Jugoslaviaan. Romaniassa ollaan valmiita ase kädessä vastustamaan maan miehitystä, ja Jugoslaviassa on vallalla joko todellinen tai ulospäin näytelty huolestuneisuus, melkeinpä paniikki, sen johdosta, että Neuvostoliiton oletetaan hyökkäävän maahan. Läntisen sotilasliiton Naton piirissä valmistaudutaan varmistustoimiin Varsovan liiton vahvistettua asemiaan Keski-Euroopassa.

   Kun lukee tämänkaltaisia uutisia, voi helposti saada sen kuvan, että sotilaallisten voimatoimenpiteiden vaara itäisen ryhmittymän sisällä on todellinen. Väkivaltaa sisältävää kehityksen todennäköisyyttä vahvistaa tietenkin se tosiasia, että Yhdysvallat ei tule sekaantumaan tapahtumiin Varsovan liiton piirissä eikä liioin tule antamaan sotilaallista tukea Jugoslavialle enempää kuin Itävallallekaan.

   Vaikka epävarmuuteen ja pelkoon perustuvan kovan vaihtoehdon mahdollisuus herättää pahoja aavistuksia ja levottomuutta monissa maissa, eivät tosiasiat kuitenkaan puhu sen puolesta, että Tshekkoslovakian kriisi laajenisi sotilaallisiksi toimenpiteiksi tai sodaksi Euroopassa. Tshekkoslovakian tilanteen "normalisoiminen", jos se voidaan toteuttaa - kuten nyt näyttää - riittää näet tyydyttämään Neuvostoliiton ja sen kanssa yhteistoiminnassa olevien Varsovan liiton maiden edut, olivatpa ne luonteeltaan ideologisia tai strategisia. On uskottavaa, että "normalisoiminen" merkitsee viime tammikuussa päätetyn uuden liberaalisen linjan, tosin suunniteltua verkkaisempana, toteuttamista. Mutta ajatus demokratiasta, jossa kommunistisella puolueella olisi tasavertaisia kilpailijoita - mikä taas saattaisi johtaa kommunistisen puolueen heittämiseen pois vallasta - on Moskovan väliintulolla haudattu. Samaten on poistunut vaara Tshekkoslovakian eroamisesta Varsovan liiton jäsenyydestä. Kun on pidettävä vähintään todennäköisenä, että Neuvostoliiton joukot jäävät toistaiseksi ja varmaan pitkäksi ajaksi Tshekkoslovakian ja Länsi-Saksan väliselle rajalle, ovat Varsovan liiton maat turvanneet strategiset etunsa. Näistä seikoista johtuu, että Neuvostoliitolla ei ole tämän hetken mukaan asioita tarkastellen mitään painavaa syytä sotilaallisiin toimiin sen enempää puhdasta marxisminleninismin ohjelmaa toteuttavaa Romaniaa kuin Varsovan liiton ulkopuolella olevaa revisionistista Jugoslaviaa vastaan. Puhumattakaan puolueettomasta Itävallasta, joka olisikin vain läpikulkumaa Jugoslavian suunnalla.

   Mutta pelkästään se seikka, että tällaisia asioita on ulkomailla esitettyjen käsitysten vuoksi pakko tarkastella ja tutkia, on osoituksena, minkälaisen hermostuneisuuden aallon Tshekkoslovakian tapahtumat ovat synnyttäneet Euroopassa. Suomen ulkopoliittisen aseman vahvuutta kuvaa omalla tavallaan se, että täällä eivät paniikkimielialat ole päässeet leviämään. Mutta onko kuitenkin niin, että eurooppalaisten näköalojen tietynlainen synkkyys on vaikuttanut siihen, että ulkopolitiikkaamme liittyvää vastuutonta yltiöpäisyyttä ei viime aikoina ole juuri esiintynyt. Jollei se sitten pääse kukkimaan kunnallisvaalitaistelun kiihtyessä.

   Kuten Suomen Kansa tietää, oravakanta on tänä syksynä poikkeuksellisen runsas. Vanhat sanoivat, että hyvä oravavuosi ennustaa sotaa.

Suomenlahdella on tänä syksynä saatu poikkeuksellisen paljon turskaa. Vanhat tapasivat sanoa, että hyvä turskavuosi tietää sotaa ja nälkää.

   Tulipahan kerrotuksi, vaikka eivät vanhat ennustukset enää paikkaansa pidä.

   Mutta sodasta puhuen, yhä pätee Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaiseman suomalaisen sananlaskun viisaus:

   "Koska sankarit sotivat,

   silloin turkan (kurjan) tukka

   tuoksuu (pöllyää)."