Raha ja sana

VELJENPOIKA

1/11 1952

Vanhalla äidilläni oli tapana sopivassa yhteydessä lausahtaa: "sitä sanaa et sano, jonka päähän et pääse". Kun kerrottiin vahingosta, joka jollekulle oli sattunut, ja kertoja uhmamielin lisäsi, että moista ei minulle tapahdu, oli äidilläni hänen varalleen tuo opetus. Ja jos joku - vaikkapa hyvässä tarkoituksessa - varoitti toisia, saattoi äitini havaita tarpeelliseksi hänelle sanoa: sitä sanaa et sano, jonka päähän et pääse - sinulle itsellesi voi sattua sama, mistä toista varoittelet.

  Elämän mutkikas ja mäkinen tie on monesti osoittanut, että totta on tuokin äiti puhunut. Erityisesti viime kuukausien aikana ovat edellä mainitut sanat usein palanneet mieleen Ilmari Turjan asiaa ajatellessa.

  Päätoimittaja ei pahastune, jos halpa sananikkari käsittelee hänen persoonaansa ja hänen asiaansa. Mutta ei olekaan kysymys vain häntä henkilökohtaisesti koskevasta kysymyksestä, vaan enemmänkin Suuresta Asiasta, jonka hän lihaksi muuttaen on väkevästi kohottanut julkisuuden valokeilaan. Tämä Suuri Asia on sananvapaus. Rahan ja Sanan välinen taistelu, jossa Turja on seurauksia pelkäämättä asettunut Sanan puolelle Rahan valtaa vastaan, on nyt johtamassa siihen, että Raha uhkaa keskeyttää Turjan Uuden Kuvalehden menestyksen.

  Demokratian, kansanvallan perusolemuksena on vapaa mielipiteenmuodostus ja siihen nojautuva valtiollisen vapauden järjestelmä. Jokaisella täysivaltaisella kansalaisella on oikeus monesta eri vaihtoehdosta vapaasti valita se, jota pitää oman vakaumuksensa mukaan parhaana, ja oikeus vaikuttaa siihen, että valtion asiat hoidetaan tuon vaihtoehdon edustaman katsantokannan, siis hänen vakaumuksensa mukaan. Mutta yhtä tärkeää kuin on, että kansalaisella on oikeus ja mahdollisuus vapaasti määrätä valtiollinen vakaumuksensa ja lopputulokseen vaikuttavalla tavalla toimia sen puolesta, yhtä tärkeää on, että demokratiassa on turvattu mielipiteen muodostumiselle sellaiset edellytykset, että voidaan sanoa sananvapauden olevan vallalla. Eikä suinkaan riitä, että muodollinen laki ei tee sananvapaudelle esteitä; oikea demokratia on vallalla vain siellä, missä tosiasialliset olosuhteet ovat sellaiset, että raha ei tuki suuta vapaalta sanalta.

  Turja joutui tähän asiaan julkisesti puuttumaan oltuaan jo lähes parikymmentä vuotta lehtimiehenä. Turja oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja ja painovapauslain mukaan määräsi lehden sisällöstä ynnä vastasi siitä. Se tapa, millä hän lehteään toimitti, miellytti suomalaista lukijakuntaa, siitä oli lehden alati laajeneva levikki todistuksena. Mutta Turjan toimitustapa ei aina ollut kaikkien korkeiden herrojen mieleen, sillä Turja ei kumartanut kuvia vaan tarttui siekailematta kiinni epäkohtiin ynnä kaikenlaiseen naurettavuuteen. Ja niin tapahtui, että suuren pankin pienisieluinen johtaja puuttui kuvalehden toimittamiseen, sai kustantajan puolelleen ja yritti pakottaa päätoimittajan taipumaan. En muista, miten pitkälle pankinjohtaja pääsi, mutta sen hän kyllä saavutti, että Turja naulitsi hänen sananvapautta pelkäävän satraapinsielunsa häpeäpaaluun. Ja siinä se pysyy. Tämä tapahtui mainiossa näytelmäkappaleessa "Raha ja Sana".

  Taistelu ei tauonnut tähän. Turja toimitteli lehteään, mutta Suuri Raha painoi päälle. Ei sopinut puhua ruotsalaisen pääoman ylivallasta teollisuudessamme, ei käynyt pirtaan, että patavanhoillinen kirjallinen sakka (tässä on sana haettu kreikkalaisesta puheenparresta myydä sakka kalliimmalla kuin viini) sai asianmukaisen kovakouraisen käsittelyn. Ja niin Turja poistui kuvalehdestä, jonka hän oli tehnyt.

  Suomen tasavallassa on elinkeinonvapaus. Turja tiesi, että hän osaa toimittaa kuvalehden siinä kuin toinenkin. Hän päätti yrittää omalla alallaan ja perusti tämän Uuden Kuvalehden (jonka nimeä en hyväksy, koska sen pitäisi kuulua Turjan Kuvalehti, reilusti ja kainostelematta, mutta se on asia erikseen). Lehti on ilmestynyt kuukausittain ja ilmestyy ensi vuonna ja aina edespäin viikoittain. Näytenumerot ovat saaneet suuren kannatuksen ja levikin, Vieläkin paremman kuin oli toivottu.

  Mutta Raha ei suvaitse tällaista. Vapaan elinkeinon harjoittaminen myös lehtialalla on meillä tietenkin laillista ja periaatteessa jopa sallittuakin, mutta ne, jotka tällä alalla hallitsevat, edellyttävät, että kukaan ei käytännössä vetoa tähän lailliseen oikeuteensa. Ja onneton se, joka tunkeutuu alalle, joka on monopolisoitu ja siten täynnä.

  Tuo onneton oli Turja. Hän oli juristiksi valmistuessaan lukenut lakikirjoja ja oppinut niistä, että aikakauslehden toimittaminen ja julkaiseminen on luvallista. Mutta hän oli unohtanut, että se oli todellisuudessa monopolisoitu ala, joten hän oli tunkeutunut sisälle portista, jonka päällä oli kirjoitus: "Suljettu alue. Koira on vihainen." Siksi hänet oli nujerrettava. Siinä ovat sitten olleet suuret ja pienet pillit soimassa. Katalin hanke uuden lehden kaatamiseksi sisältyy Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n ja Valiolehdet Oy:n yritykseen monopolisoida lehdistön tilaushankinta-asiamiehet yksinomaan näiden yhtiöiden lehtien tilaustyöhön. Asia on selostettu vastapäätä, joten en puutu siihen, mutta johtopäätös on sanottava: Raha ei kaihda keinoja vapaan Sanan nujertamiseksi.

  Meillä puhutaan ja paasataan valtiollisen ja taloudellisen vapauden nimissä, elinkeino- ja yrittäjävapauden puolesta; Vapaalle Kilpailulle omistetaan viikkoja ja sanomia. Maalataan mustia pirunkuvia seinälle ja huudetaan suoraa huutoa, että valtio ja marxismi ja kommunismi uhkaavat pyhää yrittäjävapautta. Alas! Isiltä peritty systeemi ynnä pohjoismainen kansanvalta vaativat, että vapaus, vapaus turvataan. Hurraa! Hyvä niin. Mutta samat aatteenmiehet, jotka kalliin demokratiamme nimissä näin vannovat ja julistavat, kirjoittavat seuraavana päivänä kirkkain otsin paimenkirjeitä, joissa kieltävät vapaita kansalaisia harjoittamasta luvallista ammattia muuta kuin heidän hyväkseen. Jotta kiellon hirttonuora tehoaisi, se on rasvattu rahalla.

  Turja on täten joutunut käytännössä puolustamaan oikeaa suomalaista demokratiaa ja sitä Sanan periaatetta, jonka innoittamana hän teki suositun näytelmänsä. Turja on aineellisesti alakynnessä, sillä häntä vastassa on raha ja lisäksi Iso Raha. Mutta Turjan puolella on henki ja Sana ja ne voittavat lopuksikin. Mutta ei ihme, jos Turjan vaiheet sananvapauden puoltajana ovat tämän kirjoittajan mieleen usein palauttaneet äitivanhan opetuksen: sitä sanaa et sano, jonka päähän et pääse.

  Valvokaa konsulit, on vaadittu ennen. Valvokaa kansalaiset, vaaditaan nyt. Valvokaa, että sananvapaudesta ei tule irvikuva, valvokaa, että sananvapaus ei kehity rahanvapaudeksi. Silloin laissa juhlallisesti turvattu sananvapaus on jokapäiväisessä todellisuudessa muuttunut rahan vapaalle sanalle asettamaksi suukapulaksi. Jos asiat johdetaan ns. vapaassa yhteiskunnassa tähän, on tietä tasoitettu sille monopolisoidulle sananvapaudelle, jota kommunismi julistaa.