Los Angeles, elokuun 11 päivänä 1932.

Rakas Sylvi ja pojat.

Nyt on aika ehtinyt niin pitkälle, että huomenna päivällä on edessä matka takaisin Suomeen läpi Amerikan. Ja kyllä jo on aikakin sillä aivan viime päivät kisojen jälkeen ovat jo olleet pitkiä ja ikävystyttäviä. Onhan nytkin ollut kilpailuja päivisin ja iltaisin, mutta eivät ne enää mieltä erikoisemmin kiinnitä. Voimistelukilpailujakin olen käynyt katsomassa niinpaljon kuin en yhtään kertaa, joten arvaat, että halutkin ovat jo menneet. Maanantai ja tiistai kuluivat vielä Nurmi-jutussa, mutta keskiviikkona oltiin päivä kaupungilla ostoksilla ja tämän päivän olimme katsomassa nyrkkeily- ja painikilpailuja. Ei täältä juuri mitään osaa ostaa, sillä tämä ei ole kasvattanut mitään erikoista, kuten monet vanhat maat. Olisin ostanut jotakin käsiteollisuustuotteita, mutta niitä täällä juuri ei ole. Ei ollut ainakaan niissä kaupoissa, joissa kävimme. Kun lauantain olemme Grand Canyonilla, niin luulen, että siellä saa jotakin intiaanituotteita j.n.e. Eilen illalla olin japanilaisten luona kaupungilla syömässä japanilaisillallisen, mukana oli koko Japaniin menevä joukkue. Kyllähän sitäkin sapuskaa söi, mutta jos pitemmän päälle sillä pitäisi elää, niin jopa saattaisi tulla nälkä. Mutta yhden illan ruokana se oli mielenkiintoinen tuttavuus. Juotiin japanilaista teetäkin, jossa ei käytetä sokeria ja joka on aivan vihreätä.

Tämä kirje siis lähtee hiukan aikaisemmin matkalle kuin minä, mutta luulen että Canyonilla käydessäni kirjoitan, niin että ennen Chigacoa jo lähetän sinne kirjeen. Sikakaupungissa vietämme päivän ja luulen että sieltäkin päästään hyvin eteenpäin. Matka tulee arvattavasti olemaan kuumempi kuin täälläolo, sillä kyllä täällä on ollut oikeinkin kylmää, varsinkin näin iltaisin. Liivit eivät iltaisin ole ollenkaan liikaa ja ei niinollen lainkaan ihme, että pojilla on sattunut kylmettymiskohtauksia. Minä olen kyllä siitä säästynyt, mutta nämä loppuajat ovat olleet aika tavalla rasittavia, kuten viime kirjeessänikin kirjoitin. Mutta luulen, että junamatkalla saa nukkua tarpeekseen, josta on ollut nyt hiukan puutetta. Viinasta olen pysynyt erilläni, ja niin olen kyllä pärjäillyt.

Kyllä se oli pirua, kun joutuu sellaisten häiskien kuin se Edström on tekemisiin, kyllä siinä tahtoo hermot mennä, kun ne tekevät niin häikäilemättömästi vääryyttä kuin kerkiävät. Se on suututtanut minuakin niin hurjasti ja luonnollisesti sekin on osaltaan hiukan saattanut minua huonolle tuulelle. Paino on pysynyt aivan erinomaisena, eilenkin aamulla 168 paunaa, jota parempi se ei liene aamuisin milloinkaan ollut. Kyllä minä kotiin tulen hyvässä kunnossa, sitä ei Sinun tarvitse epäilläkään, mutta suoraan sanoen, jos nyt tulisin kotiin, niin tarvitsisin viikon lepoa, ennenkuin olisin oikein tuliteräkunnossa.

Pojat ovat jo varmaankin moneen kertaan pyytäneet päästä Helsinkiin isiä vattamaan ja kohta varmaankin muutatte sinne. Nyt käy kuitenkin niin onnettomasti, että en ehdi Helsinkiin vielä syyskuun 3 enkä arvattavasti 4 päiväksi, joten pyydän, että jätätte nimi ja syntymä- ja mitä kaikkia päiviä niitä onkaan vasta syyskuun 10 päiväksi, jolloin meillä kaikilla talon miehillä on nimipäivät. Asia on sillä tavalla, että kyllä meidän kaikkien poikien pitää olla koolla kun nuo merkkipäivät vietetään oikein juhlallisesti. Sanohan pojille, että isi täällä oikein kovasti lähtee matkustamaan poikiensa ja pikku Äidin luokse, mutta että matka on niin julmetun pitkä että se ottaa kokolailla aikaa ennenkuin minä kerkiän Helsinkiin. Ja sano, että sitten kun isi tulee kotiin, niin sitten pannaan oikein komeat asiat esille, sillä on se isi täältä ostanut erään mukavan asian pojille annettavaksi. Sellaiset oikein lujat leikkikalut. Ja sitten isi antaa Tanelille oikein paljon nenniä ja Matille partaa.

Elä ole lainkaan levoton minusta, voin hyvin ja virkistyn lisää. Lähetän Sinulle rakkaat terveiset ja paljon paljon suuteloita. Kyllä on jo ollut ikävä kotiin ja pikku-Häiskän luokse. Nyt alkaisi olla jo vaikea tänne jäädä enemmäksi aikaa. Voi hyvin, saan Sinulta kirjeen New-Yorkissa.

Sinun Urho

Lähetän kuvan itsestäni Miettisen poksin edustalla.