|
|||||||||||||||||||||||
Itsesensuurin käsite
Tiivistäen itsesensuurilla tarkoitetaan tässä yhteydessä (1944–1991) kustantajien ja toimittajien taipumusta välttää Neuvostoliiton ja myös muiden sosialististen maiden arvostelua. Tällainen itsesensuuri ilmeni lähinnä kahdessa muodossa: 1) idänpoliittisiin riskeihin ja neuvostouhkaan kohdistuvana liiallisena varovaisuutena, aitona pelkona ja 2) sisä- ja valtapoliittisista motiiveista lähteneenä taktisena vaikenemisena ja joukkotiedotuksen säätelynä eli poliittisen valtapelin aseena. Kuvatunlaisen itsesensuurin luonteeseen kuuluu lopulta se, että ilmiötä on hyvin vaikea havaita silloin kun se vallitsee. Itsesensuurihan mekanismina toimii paljolti piilotajuisella tasolla. Sen on sanottu olevan ”viekas väline” vallanpitäjien käsissä. Neuvostoliitto on luhistunut ja kommunismin utopiaan kuuluneet tabut ovat rikkoutuneet. Missä ulkoista itsesensuuria sitten voisi nyt olla, mihin se on siirtynyt? Ulkoisia rajoituksia voi esiintyä vanhan tradition mukaan Venäjää koskevissa asioissa myös EU:n aikana. Siitä on käyty keskustelua esimerkiksi Suomen turvallisuuspolitiikkaan ja Nato-jäsenyyteen liittyen. Euroopan unionin mahdolliset vaikutukset julkiseen sanaan taas ovat oma tutkimaton lukunsa. Niin ulko- kuin sisäpoliittisella tasolla liioiteltu - tai taktinen – varovaisuus, itsesensuuri voi esimerkiksi edistää ja suojella mitä tahansa ”muoti-ismiä”. Sananvapauteen ja sen rajoituksiin on suhtauduttava tarkkaavaisesti. Uusia tabuja on aina olemassa. URN:NBN:fi-fe20031633 |
|||||||||||||||||||||||
