|
» | ||||||||||||||||||||||
Valkoisia läiskiä kartalla
Tarkistaakseni tilanteen ryhdyin koemielessä haravoimaan 1930-luvun suomalaisten tanssiorkestereiden vähemmän tunnettuja levytyksiä etsiäkseni niiltä merkkejä improvisoinnista. Sain keräilijöiltä vihjeitä (2) ja keskityin tietenkin foxtrotteihin. Tulokset ovat vasta alustavia, koko aineiston tarkkaan seulontaan vaadittaisiin huomattavasti enemmän aikaa, mutta joka tapauksessa tulokset olivat mielenkiintoisia. Vuosina 1934-35 Tommy Tuomikoski soitti Dallapé-orkesterissa. Samoihin aikoihin orkesterin levytysten joukossa alkaa olla useita uudentyyppisiä foxtrotteja, joiden muotorakenne on amerikkalaisesta tanssimusiikista tuttu AABA. Säveltäjänä on usein "M. Maja", mikä merkitsee sitä, että kyseessä voi olla kuka tahansa suomalainen muusikko (Dallapé-orkesterilla oli tapana ostaa sävellyksiä nimettöminä). Lauluosuudet ja -tekstit ovat suomalaista iskelmäperinnettä, mutta orkesterisovituksissa on usein vaikutteita swing-orkestereiden puhallinsektioiden vastakkainasettelusta. Yksi varhaisimmista on Kullervo Linnan Taina vuodelta 1934 (Odeon A 228268, laulusolistina Leo Matinpalo), selvästi jazzvaikutteinen sovitus, jossa ei kuitenkaan ole soolo-osuuksia. Samana vuonna levytetyssä M. Majan foxtrotissa Malja ystävä juo (Odeon A 228287, laulusolisti Veli Lehto) on lauluosuuden jälkeen vauhdikas orkesteriosuus, jossa neljän tahdin saksofonisektio-osuudet vuorottelevat samanpituisten klarinettisoolojen kanssa. Solisti saattaa hyvinkin olla Tuomikoski. Tämän jälkeen seuraava B-osa on kahdeksan tahdin improvisoidun tuntuinen viulusoolo, jota seuraa vielä A-osan toisto messinkipuhaltimilla sekä coda (Ääninäyte 2). Georg Malmsténin vähemmän tunnettu foxtrot Saako laulaa vuodelta 1935 (Odeon A 228323, laulusolistina säveltäjä) sisältää lauluosuuden jälkeen saksofonisoolon, joka on ilmeisesti myös enemmän tai vähemmän improvisoitu: Tämä soolo on kuitenkin hapuilevaa arpeggioiden ja skaalojen lurittelua, jossa ei ole jazzin tuntua sen enempää kuin sitä seuraavassa lyhyessä harmonikkasoolossakaan (Ääninäyte 3). Myöhemmistä Dallapén levytyksistä voidaan ottaa esimerkiksi vaikkapa M. Majan Kai yhden suukkosen saan? vuodelta 1936 (Odeon A 228395, laulusolisti Tauno Palo). Tuomikoski ei ole enää mukana orkesterissa, mutta levyllä on kuultavana erittäin vauhdikas 16 tahdin sordiinoitu trumpettisoolo, jota seuraa lyhyt, kömpelömpi saksofonisoolo (Ääninäyte 4). Eugen Malmstenin Rytmi-poikien levytyksiä samalta ajalta en ole pystynyt käymään läpi tarkemmin, mutta esimerkkinä jazzvaikutteista voidaan mainita J. Kauhasen foxtrot Kirje leiriltä vuodelta 1936 (Columbia DY 96). Lauluosuuden jälkeen sovittaja Kaarlo Valkama on jättänyt tilaa sooloille. AABA-muotoisen säkeistön ensimmäiset 16 tahtia soittaa kömpelön tuntuinen saksofonisti, mutta sen jälkeen seuraa erinomainen lyhyt trumpettisoolo, jonka esittää ilmeisesti Eugen Malmstén. Eugen Malmsténia on pidetty keskeisenä hahmona jazzin leviämisessä Suomeen, mutta hänen sadoilta levytyksiltään 1930-luvulta ei juuri löydy tätä tukevia esimerkkejä. Tämä lyhyt näyte antaa kuitenkin aihetta uskoa, että hän on saattanut todella olla luova improvisoija (Ääninäyte 5). URN:NBN:fi-fe20031639 |
|||||||||||||||||||||||
