Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 



Uusintapainosten historiaa


Milloin improvisoitu jazz tuli Suomeen?
1 Improvisoinnin ideologiaa
2 Jazzin tulo Suomeen
3 Äänilevyt dokumentteina
4 Uusintapainosten historiaa
5 Valkoisia läiskiä kartalla
6 Muut äänitteet
7 Lopuksi
* Viittaukset ja lähteet
tulosta Tulostettava versio
On muistettava, että huomattava osa varhaisemmissa julkaisuissa esitetyistä tiedoista perustui levy-yhtiöiden luetteloihin ja muihin vastaaviin kirjallisiin lähteisiin, eikä kaikkia teoksissa mainittuja levyjä suinkaan ollut missään tunnetussa kokoelmassa. Monet varhaisista jazzlevyistä, tai jazzvaikutteisista levyistä, ovat niin harvinaisia, ettei niistä tunneta kuin muutama säilynyt yksilö. Laajemmin tunnetuiksi ne ovat tulleet vasta sitten, kun ne on julkaistu uudelleen LP- tai CD-muodossa.

Ensimmäinen suomalaisen jazzin uusintajulkaisu oli vuonna 1969 ilmestynyt "Suomalaisen jazzin kultaiset vuodet 1939-1961" (Rytmi RILP 7045), jonka pääpaino oli sodan jälkeisessä kaudessa. Vanhemmista levytyksistä on mukana ainoastaan Bruno Laakon Kissa vieköön. Seuraavana vuonna ilmestyneessä sarjan toisessa osassa (Sävel SÄLP 665) oli Ramblers-orkesterin Muistan sua Elaine ja aikaisemmin julkaisematon Unelmissain oot mun (ks. edellä). Molempien kokoamisessa tämän kirjoittaja oli mukana, eikä muita potentiaalisia jazzlevytyksiä tässä vaiheessa oikeastaan tiedettykään.

Kun vanhaa suomalaista levytuotantoa saatiin laajemmin kokoon, kävi kuitenkin ilmi, että 1930-luvun suomalaisilla tanssimusiikkilevytyksillä saattoi laajemminkin olla jazzin kannalta mielenkiintoista materiaalia. Vuonna 1984 englantilainen Harlequin-yhtiö julkaisi eurooppalaisen jazzin historiaa esittelevän sarjan, jossa oli mukana myös Suomea käsittelevä osa (Jazz and Hot Dance in Finland, Harlequin HQ 2017). Tässä on edellä mainittujen näytteiden lisäksi mukana myös Dallapé-orkesterin Viidakkolaulu vuodelta 1937 sekä Eugen Malmsténin johtaman Rion orkesterin Niin kauan kuin elän vuodelta 1939. Molemmissa on iskelmällisten lauluosuuksien jälkeen selvästi improvisoituja soitinsooloja.

Harlequinin kokoelmassa on myös Yrjö Gunaropuloksen johtaman "Yrjön orkesterin" Suomalainen rapsodia. Gunaropulos levytti Columbia-yhtiölle vuonna 1929 kymmenen kappaletta. Suomalaisen rapsodian lisäksi niiden joukossa on pari muutakin, jotka ovat avantgardistisia jazzsovituksia suomalaisista kansanlauluista. Nämä levytykset ovat erittäin harvinaisia, kaikesta päätelleen Häme ja Westerberg eivät lainkaan tunteneet niitä, mutta ne laajentavat merkittävällä tavalla kuvaamme 1920-luvun suomalaisesta tanssimusiikista.


«  1  2  3  4  5  6  7  *  »
URN:NBN:fi-fe20031639