|
» | ||||||||||||||||||||||
Äänilevyt dokumentteina
Jazzin ja tanssimusiikin raja oli kuitenkin liukuva, ja kotimaisessa tanssimusiikissa voi aina silloin tällöin kuulla vaikutteita ulkomaisten jazzorkestereiden soittotavasta. On kuitenkin harkinnanvaraista, milloin voidaan varsinaisesti puhua jazzista. Kun Olli Häme julkaisi 1949 ensimmäisen suomenkielisen jazzin historian, diskografiassa mainittiin esimerkkeinä vain kaksi ennen sotaa ilmestynyttä äänilevyä. Ensimmäinen oli Salmen Ramblers-orkesterin Muistan sua, Elaine vuodelta 1932, toinen Bruno Laakon ja hänen Lepakot-orkesterinsa Kissa vieköön (Jeepers creepers), kääntöpuolella Aleksanterin jazzyhtye (Alexander's ragtime band) vuodelta 1939. Ankarien kriteerien mukaan Elaine pitkine lauluosuuksineen tuskin täyttää jazzin vaatimuksia, mutta levy on kiistatta historiallisesti mielenkiintoinen. Ramblers-orkesterissa soitti silloin klarinettia ja alttosaksofonia Tommy Tuomikoski, ja tämä on ainoa varmasti tunnistettu esimerkki hänen soittotavastaan. Levyllä on Klaus Salmen pasuunasoolo ja Tuomikosken lyhyt klarinettisoolo, joka kyllä tukee jazzhistorioitsijoiden käsitystä Tuomikoskesta miehenä, joka "toi improvisoinnin Suomeen" (Ääninäyte 1. Muistan sua Elaine). Lepakot-orkesteri on itse asiassa Dallapé-orkesteri, jota tuolloin johti amerikansuomalainen klarinetisti Bruno Laakko. Jeepers creepers oli tuore amerikkalainen sävelmä, jonka olivat levyttäneet muun muassa Louis Armstrong ja Larry Clinton, ja suomalainen levytys näyttää perustuvan Clintonin orkesterin sovitukseen. Laakko soittaa levyn molemmilla puolilla pitkät, selvästi improvisoidut soolot. Vuonna 1977 ilmestynyt Hans Westerbergin Suomalaiset jazzlevytykset 1932-1976 (Suomen jazzliitto, Helsinki) ei vielä tuonut paljoakaan lisävalaistusta suomalaisen jazzin varhaisvaiheisiin. Diskografiassa mainitaan edellä mainittujen lisäksi vielä yksi 1930-luvun suomalainen jazzlevy, Ramblers-orkesterin Unelmissain oot mun (You can't stop me from dreaming) vuodelta 1938. Sen syntyhistoria kuvastaa omalta osaltaan jazzin asemaa Suomessa näihin aikoihin. Klaus Salmen kertoman mukaan tarkoituksena oli alun perin levyttää tämä sävelmä laulettuna, solistina orkesterinjohtaja Salmi. Levytysmatkalla Tukholmaan hän oli kuitenkin vilustunut, ja Tukholmassa tehty koeäänitys osoitti, että hänen äänensä oli käheä. Koska kappale oli kuitenkin levytyssuunnitelmassa, päätettiin äänittää se instrumentaalinumerona, ja lauluosuuden sijasta levyllä oli improvisoituja sooloja. Tuottajan arvio jazzlevyjen myynnistä Suomessa osoittautui kuitenkin oikeaksi. Levy meni niin huonosti kaupaksi, ettei siitä 1970-luvulla ollut löydettävissä yhtään kappaletta. Yleisradion äänilevystössä ollut levykin oli jossakin vaiheessa särkynyt. Klaus Salmen hallussa säilynyt julkaisematon koelevy lauluversiosta julkaistiin ensi kerran suomalaisen jazzin historiallisessa antologiassa vuonna 1970. Sittemmin myös julkaistusta versiosta on tullut esiin muutamia kappaleita, ja se on julkaistu myös CD-muodossa. 1970-luvulla suuri osa Suomen vanhimmasta levytuotannosta oli muutenkin kadoksissa. Urpo Haapasen vuonna 1970 ilmestynyt Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1902-1945 oli ensimmäinen yritys kartoittaa näiden vuosien kotimainen levytuotanto, mutta tämän päivän perspektiivistä luettelossa on suuria aukkoja. Vasta Karleric Liliedahlin The Gramophone Co. Acoustic recordings in Scandinavia 1899-1925 (1977) ja Rainer Strömmerin Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1929-45 (1981) kokosivat ensi kerran yhtenäisessä muodossa tarkemmat tiedot ennen vuotta 1945 ilmestyneistä suomalaisista levyistä. Strömmerin uusi laitos vuonna 2000 toi vielä esiin uutta tietoa aikaisemmin tuntemattomista levyistä. mutta tässäkin hakemistossa on vielä ilmeisiä aukkoja. URN:NBN:fi-fe20031639 |
|||||||||||||||||||||||
