|
Sisällöt keskeisiä
Sisältö ja sen saatavuus kiinnostaa loppukäyttäjiä eniten. Digitaalisen ”Kulttuuriperintö-kirjasto” tai ”Kulttuuriperintö-Suomi” –ohjelman onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, mitä valintapäätöksiä tehdään sisältöjen osalta. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin mukaan voidaan puhua aivan uudesta kokoelmasta, johon on yhdistetty tutkijoiden, suuren yleisön, elinkeinoelämän ja koululaitoksen tarpeet sekä tarvitsemamme teknologisen kehityksen tarjoamat palvelut.
Ohjelmien valintapäätösten tulisi perustua ensisijaisesti kysyntään. Tämä eroaa säilytystoimien, kuten konservoinnin, priorisointiperiaatteista siinä, että ne tehdään ensisijaisesti aineiston kunnon perusteella. Toisaalta periaatteet voivat kohdistua samoihin aineistoihin, jos ja kun aineisto on vaurioitunut kovassa käytössä. Näin on voitu todeta tapahtuneen vastikään Helsingin yliopiston kirjastossa suoritetun kuntokartoituksen tulosten perusteella.
Valintapäätöksiä tehtäessä voidaan jakaa aineistoja ensinnäkin kahteen pääryhmään, tekijänoikeuden alaisiin ja vapaisiin aineistoihin. Tässä yhteydessä ei käsitellä lähemmin vapaakappale- tai tekijänoikeudellista lainsäädäntöä, vaan todetaan, että HYK on toiminut yhteistyössä Kopioston kanssa tieteellisten aikakauslehtien digitointiprojekteissa, ja että Suomen kirjastojen digitointiohjelma on ensi vaiheessa keskittynyt tekijänoikeudesta vapaisiin aineistoihin.
Valintakriteereinä digitointiohjelmiin sopiville aineistoille on esitetty:
- taiteellisesti arvokkaat esineet ja kokoelmat, jotka ovat harvinaisia ja ainutlaatuisia. Digitoinnilla varmistetaan näiden kokoelmien turvallisuus ja kansallinen ja kansainvälinen nopea saatavuus.
- kokoelmat, joilla on tärkeän intellektuaalinen sisältö ja jotka ovat runsaan kysynnän kohteena. (Atkinson, 1986).
Jälkimmäisiä aineistoja voidaan jakaa edelleen eri lähestymistapoihin aineistotyypin ja käyttötarpeen mukaan tai molempia yhdistellen:
- aineistotyypin, kuten sanomalehtien tai kuvien mukaan
- tieteellisten asiantuntijoiden tai kirjastonhoitajien valitsemien ydinkokoelmien mukaan
- tieteenalan mukaan, esimerkiksi matematiikka tai fysiikka
- ajanjakson mukaan
- maantieteellisen alueen mukaan
- ”imurointi”, jolloin yhden tai useamman kirjaston tietyn alan kokoelmat digitoidaan
(Demas, 1996).
Laajojen, käyttäjäystävällisten kokoelmien luomiseksi painotetaan yhteistyötä yli organisaatio-, sektori- ja maiden rajojen. Esimerkkinä tästä voi toimia Suomen kirjastojen digitointiohjelma tai Australian kansalliskirjaston hanke Australia kuvina, ”PictureAustralia”. Siihen osallistuu kolmekymmentä kirjastoa, museota, arkistoa ja galleriaa. Hanke on saanut laajaa kannatusta ja kiinnostusta osakseen (PictureAustralia).
URN:NBN:fi-fe20031621
|
|
