|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||
Paikallispalvelujen kehittäminen
Erityisesti valitan näin jälkikäteen sitä, etten saanut edes alkuun kirjaston oman tieteellisen pätevyyden lisäämistä. Tarkoituksena oli luoda vähitellen suhteellisen rajallinen henkilöstöryhmä, jolla olisi ollut tieteellinen jatkokoulutus eli tohtorintutkinto kirjaston keskeisiltä aloilta. Myöskään seuraavaksi tehdyt vaatimattomammat yritykset eivät vieneet asiaa eteenpäin. Epäonnistumisen syitten pohtiminen olisi liian ongelmallista ja vaatisi myös enemmän tilaa kuin mikä nyt on käytettävissä. Mutta sen voinee sanoa, ettei ajatus saavuttanut henkilöstön keskuudessa kovinkaan suurta ymmärtämystä. Kirjastonhoitajien ammatti-ideologiahan on perinteisesti rakentunut teknisille valmiuksille, ja kirjastonhoitajien on pitänyt olla generalisteja, kuten termi eräässä yhteydessä kuului. Tämä kuvastaa valitettavasti näköpiirin rajoittuneisuutta ja tietämättömyyttä maailman suurten tieteellisten kirjastojen toiminnasta. Olen yhä edelleen myös sitä mieltä, että tulevaisuudessa menestykselliset tieteelliset kirjastot perustavat vahvuutensa sisältöjen tuntemukselle. Osaltaan tavoitteiden toteutumattomuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että jouduin loppuvuosinani kiinnittämään huomioni kovin tarkoin edellä jo mainittujen suurten kansallisten hankkeitten toteuttamiseen. Pelkään, että edellä selostamani epäonnistuminen tulee näkymään kirjaston palvelukyvyn heikkenemisenä, elleivät nyt myöhemmin tehdyt toimenpiteet osoittaudu menestyksellisemmiksi. Sisältöjen tuntemuksen tarve korostuu lähivuosina entisestään, kun kokoelmia tuntevat henkilöt jäävät eläkkeelle. Kansalliskirjastokokoelman ja suuren humanistisen kokoelman palveluja ei voida perustaa ainoastaan luetteloiden varaan, vaan kirjaston on tunnettava kokoelmansa ja niiden historia, samoin kuin kokoelmien hoidon ja koko kirjaston muutkin traditiot. Lisäksi kirjasto tarvitsee omia asiantuntijoita, joilla on elävä yhteys tiedeyhteisöön. Myös kokoelmien menestyksellinen digitointi vaatii tuekseen sisällön ja tiedeyhteisön tarpeiden tuntemuksen. Toinen pitkäaikainen huolenaihe liittyi kokoelmien hoitoon. Sillä alueella voitiin tehdä melkoisia edistysaskeleita, joista on ennen muuta mainittava Mikrokuvaus- ja konservointikeskuksen perustaminen Mikkeliin ja uusien, korkeatasoisten maanalaisten tilojen saaminen. Edellytykset kokoelmien asianmukaiselle säilyttämiselle ovat nyt erinomaiset. Mutta valitettavasti en ole lainkaan varma siitä, että kokoelmien käsittelyä säätelevät asenteet ovat henkilökunnan keskuudessa riittävän laajalti sellaiset kuin millaiset niiden tulisi eurooppalaisen sivistysmaan kansalliskirjastossa olla. Toivon hartaasti, että kehitys jatkuisi parempaan suuntaan. URN:NBN:fi-fe20031605 |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||
