|
Kokonaisuuden etu
Kuten yleisesti tiedettäneen, en ole milloinkaan saanut varsinaista kirjastokoulutusta, joten lienen ainakin koulutusideologien mielestä yhä edelleen pelkkä amatööri. Tosin olen suorittanut muodollisen tutkinnon, vaikkakin varsin myöhään. Palattuani kirjastoon ylikirjastonhoitajan taivuttelemana syksyllä 1969 muutaman vuoden mittaisen tiedekuntakirjastokauden jälkeen jouduin kohta avustamaan häntä kirjaston yleisessä johtamisessa. Se oli tietenkin hyvää vierihoitoa ja johti ennen pitkää kirjaston johtoon, mikä ei kuitenkaan ollut kuulunut tavoitteisiini.
Kirjastoverkon myöhempää kehittämistoimintaa ajatellen parhaan koulutuksen sain kuitenkin toimiessani useitten toimikuntien sihteerinä ja kirjoittaessani lukuisia komiteanmietintöjä. Näin jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että juuri tämä kausi oli minulle erinomaisen tärkeää oppiaikaa. Varsinaisten sisältöjen lisäksi opin näet ymmärtämään myös, mitä kansallinen kokonaisuuden näkökulma merkitsee. Koulutus jatkui kirjastoalan kansallisissa elimissä, milloin jäsenenä, milloin puheenjohtajana. Nämä kokemukseni ovat muovanneet ratkaisevalla tavalla sitä ajattelua, jonka pohjalta olen pyrkinyt kehittämään Helsingin yliopiston kirjaston toimintaa kansalliskirjastona. Olen tuntenut velvollisuudekseni ajatella tieteellisten kirjastojen kokonaisuutta ja sen takia olen halunnut kehittää kansalliskirjastoa kirjastoverkon palveluyksiköksi. Kysymys oli vakaumuksesta ja työnäystä, käyttääkseni oman nuoruuteni aikaista kieltä.
URN:NBN:fi-fe20031605
|
|