Kilpailukiellon poistaminen Ruotsiin.

Helsingissä toukokuun 5. päivänä pidetyn liiton ylimääräisen kokouksen tärkeimmäksi asiaksi muodostui kysymys Suomen ja Ruotsin välisistä urheilusuhteista. Tämä, liittojohtokunnan alustaviin neuvotteluihin Ruotsin liiton kanssa perustuva asia oli jo ennakoltakin herättänyt liiton jäsenseuroissa mielenkiintoa. Niinpä kokouksessa oli edustettuna 79 jäsenseuraa, jonka lisäksi valtakirjojen tarkastuksessa hyljättiin 20 ruotsinkielisen seuran valtakirjat, koska niiden antajat eivät olleet liiton jäseniä. Myöhemmin ilmeni, että tämä runsas osanotto kokoukseen oli aiheutunut määrättyjen piirien halusta poistaa voimassa oleva suomalaisten urheilijain kilpailukielto Ruotsiin enemmittä ehdoitta.

Kysymyksen alusti liittojohtokunnan puolesta liiton puheenjohtaja, hallitussihteeri U. Kekkonen. Alustaja ilmoitti kokoukselle, että sen jälkeen kun n.s. Nurmi-asia on tullut loppuun käsitellyksi kansainvälisessä urheiluliitossa ja kun Nurmen kilpailukiellon inspiroinut henkilö on eronnut Ruotsin urheiluliiton johdosta, liittojohtokunta on katsonut, että molemmat ne syyt, jotka 25/3 1933 pidetyssä liittokokouksessa aiheuttivat suomalaisia urheilijoita koskevan kilpailukiellon Ruotsiin, ovat nyttemmin poistuneet. Tämän johdosta liittojohtokunta on jo vuoden 1935 alusta alkaen toiminut sopimuksen aikaansaamiseksi Suomen ja Ruotsin välisten urheilusuhteitten saattamiseksi jälleen normaalisiksi. Aluksi Ruotsin liitto suhtautui neuvotteluihin myönteisesti, mutta sittemmin alettiin samalta taholta osoittaa haluttomuutta jatkaa neuvotteluja liittojohtokunnan esittämällä pohjalla.

Liittojohtokunta nim. pyrki aikaansaamaan molempien liittojen välisen keskinäiseen kunnioitukseen ja ehdottomaan yhdenvertaisuuteen perustuvan sopimuksen, jossa sitoudutaan noudattamaan suhteissaan toiseen sopimuspuoleen avointa lojaalisuutta, mihin kuuluu m.m. pidättäytyminen ryhtymästä, ennakolta luottamuksellisesti neuvottelematta toisen sopimuspuolen kanssa, toimenpiteisiin, joiden voidaan katsoa kohdistuvan toista sopimuspuolta vastaan.

Asian alustaja, hallitussihteeri Kekkonen ilmoitti, että liittojohtokunta pitää edellä selostetut ehdot sisältävän kirjallisen sopimuksen aikaansaamista välttämättömänä mahdollisten yllätysten välttämiseksi. Niinikään hän ilmoitti kokoukselle, ettei liittojohtokunta ole voinut antaa julkisuuteen tietoja näistä neuvotteluista, koska niitä on käyty luottamuksellisesti. Kun asia on ennen aikojaan otettu keinotekoisesti julkisuudessa pohdittavaksi, on se vaikeuttanut neuvotteluja ja aiheuttanut sen, ettei liittojohtokunta ainakaan kokoukseen mennessä ole onnistunut aikaansaamaan p.o. sopimusta.

Lopuksi alustaja ilmoitti, että liittojohtokunta pyytää kokoukselta valtuuksia neuvottelujen jatkamiseen Ruotsin liiton kanssa ja ehdotti, että kokous päättäisi asiassa seuraavaa:

"Kuultuaan liittojohtokunnan selonteon niistä alustavista neuvotteluista, joihin liittojohtokunta on ryhtynyt todettuaan niiden syiden poistuneen, jotka olivat olemassa silloin kun Suomen Urheiluliiton yleinen kokous 25/3 1933 teki päätöksen suomalaisten urheilijain kilpailukiellosta Ruotsissa, yhtyy Suomen Urheiluliiton yleinen kokous liittojohtokunnan yllämainittuun toteamiseen kilpailukiellon antamisen ja ylläpitämisen aiheena olleiden syiden poistumisesta, ja antaa liittojohtokunnalle sen pyytämät valtuudet kilpailullisten suhteiden järjestämiseksi Ruotsin kanssa sillä edellytyksellä, että päästään yksimielisyyteen suuntaviivoista, jotka turvaavat yhteistyön säilymisen keskinäisen kunnioituksen ja lojaalisuuden pohjalla."