IX Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan L.I. Brezhnevin vierailu Suomessa 22.9.-30.9.1961

37. Tasavallan Presidentin puhe Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan L.I. Brezhnevin kunniaksi järjestetyllä päivällisellä Helsingissä 22.9.1961

Vieraillessani viime vuoden marraskuussa Moskovassa minulla oli mieluisa tilaisuus esittää Teille, Herra Puheenjohtaja, kutsu saapua Suomeen viralliselle vierailulle. Suureksi tyydytykseksemme otitte kutsun vastaan. Asiat ovat edistyneet niin hyvin, että voin tänä iltana lausua Teidät sydämellisesti tervetulleeksi maahamme. Toivon, että tämä matkanne, joka vie Teidät aina napapiirille saakka, soisi Teille tilaisuuden muodostaa henkilökohtaisen kuvan maastamme ja kansastamme, samoin kuin siitä miten elämme, toimimme ja ajattelemme.

Vuosien mittaan ovat useat Suomen valtiolliset johtohenkilöt suorittaneet vierailuja Neuvostoliitossa. Me suomalaiset puolestamme olemme saaneet nähdä mieluisina vierainamme monia Neuvostoliiton johtavia valtiomiehiä. Nämä vierailut ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat omalta osaltaan olleet viittoittamassa sitä tietä, mitä maittemme välisissä suhteissa on kuljettu ja on kuljettava molemminpuoliseksi hyödyksi. Tämän tien viitoittaminen ja avaaminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä. Historian raskas perintö, epäluulot, epäluottamus ja väärinkäsitykset on ollut voitettava, ennen kuin on saavutettu se tila, joka nyt onneksemme vallitsee.

Tämä on syytä muistaa, sillä jos pääsee vallalle käsitys, että Suomen ja Neuvostoliiton luottamuksellinen yhteistoiminta olisi puhjennut kuin Pohjolan kevät yhden yön aikana, valmiina, itsestään selvänä asiana, olisi vaara tarjolla, että toteutuu suomalainen sananlasku: "joka helposti tulee, se viheltäen menee".

Suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyö on ollut vaivan panttina, sen puolesta on ollut taisteltava vanhoja ennakkoluuloja vastaan. Sen aikaansaaminen on vaatinut kansoilta ja niiden johtomiehiltä suurta viisautta ja kaukonäköisyyttä, se on vaatinut sekä varovaisuutta että rohkeutta, keskinäistä luottamusta ja rehellisyyttä. Ja kaikkea tätä se vaatii jatkuvasti.

Kun kunnioittamamme presidentti J.K. Paasikivi päätti presidenttikautensa vuonna 1956, hän puheessaan eduskunnalle lausui mm. seuraavaa:

"Ensi sijassa oli tärkeää, että suhteemme itäiseen naapuriimme, Neuvostoliittoon, onnistuttiin järjestämään. Pyrkimyksemme on ollut - ottaen huomioon maamme maantieteellisen aseman vaatimukset ja historiamme opetukset - löytää politiikka, joka on omiaan tyydyttämään molempien puolien niin Suomen kuin Neuvostoliitonkin oleelliset edut. Tämän hyvän naapuruuden ja luottamuksen politiikka, jota on johdonmukaisesti noudatettu, on ollut meille menestyksellinen ja Neuvostoliiton puolesta on todettu sen vastaavan suuren naapurimme etuja". Nämä Paasikiven sanat ovat olleet ja tulevat olemaan pysyvänä osviittana sillä tiellä, jota maittemme välisissä suhteissa on kuljettava.

Kun välillämme on luottamus ja kun suhteemme lepäävät järkkymättömällä pohjalla, on maittemme - naapurien - välille kehittynyt mitä moninaisin hedelmällinen vuorovaikutus. Tämä on tapahtunut siitäkin huolimatta, että maissamme vallitsevat erilaiset poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset järjestelmät. Eikä maittemme välinen vuorovaikutus rajoitu vain määrättyihin piireihin, se on tullut mitä laajimpien kansankerrosten asiaksi.

Niin tärkeätä kuin meille onkin, että opimme tuntemaan toistemme kulttuuria sekä elämäntapoja ja -käsityksiä, niin ensisijaisen tärkeää naapurimaille on taloudellinen kanssakäyminen. Maittemme välisten kaupallisten suhteitten suotuisalle kehittämiselle olemme aina panneet suurta painoa. Kymmenen vuoden aikana on kauppavaihtomme kasvanutkin peräti kaksi- ja puolikertaiseksi. Eräänä laajakantoisimpana maittemme välisenä taloudellisena ratkaisuna on perinnäisen kauppavaihtomme lisäksi pidettävä sitä, että Moskovassa viime marraskuussa käytyjen keskustelujen tuloksena todettiin tarkoituksenmukaiseksi tehdä maittemme välillä sopimus tullikysymyksistä. Tämä sopimus on vielä siksi tuore, että sen konkreettisista vaikutuksista on tässä vaiheessa vaikea saada selvää kuvaa. Mutta jo nyt voidaan todeta sopimuksen estävän takaiskut maittemme väliselle kaupalle samoin kuin Suomen elintärkeälle viennille yleensä.

Myös muilla Moskovassa viime marraskuussa viitoitetuilla linjoilla on menty eteenpäin. Kysymys pyöreän puutavaran toimituksista Neuvostoliitosta Suomeen on johtanut 20-vuotiseen sopimukseen. Tyydytyksellä voidaan edelleen todeta, että Saimaan kanavan neuvostoliittolaisen osan vuokraamista koskevat neuvottelut ovat huolellisten esitutkimusten jälkeen päässeet käyntiin.

Maailman suurelle näyttämölle ovat kansainvälisen jännityksen pilvet kohonneet uhkaavina. Seuraamme täällä Suomessa tapahtumain kehitystä huolestuneina. Harras toivomme on, että neuvottelutietä hyväksi käyttäen suurvallat onnistuisivat löytämään ratkaisun niille erinomaisen vaikeille ja monisäikeisille probleemoille, jotka ovat nyt esillä ja jotka maailmanrauhan turvaamisen nimessä olisi pyrittävä pikaisesti saamaan pois päiväjärjestyksestä. Suomi tekee tänä kansainvälisen käymistilan aikana omalta osaltaan edelleenkin kaiken mahdollisen ennen kaikkea oman alueemme pysyttämiseksi sotilaallisen jännityksen kentän ulkopuolella. Haluamme tarkoin noudattaa omaa vakiintunutta puolueetonta ja rauhantahtoista linjaamme ulkopolitiikassamme. Kaikkiin valtioihin - ja etenkin naapurivaltioihimme - haluamme ylläpitää ystävällisiä suhteita. Suomi toivoo omalta osaltaan voivansa vaikuttaa maailmanrauhan asian edistämiseen samoin kuin pysyvän rauhan vakiinnutamiseen etenkin Pohjois-Euroopassa.

Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja, minulla on kunnia lausua Teidät tervetulleeksi luoksemme Suomen Tasavallan ja sen koko kansan puolesta.