Puheita ja kirjoituksia

5. Tasavallan Presidentin puhe Ruotsin kuninkaan tarjoamalla juhlapäivällisellä Tukholman kuninkaallisessa linnassa 2.10.1956

Syvää kiitollisuutta ja iloa tuntien olen kuunnellut niitä sydämellisiä sanoja, jotka Teidän Majesteettinne on kohdistanut minulle ja Suomen kansalle saavuttuani viralliselle vierailulle Ruotsin pääkaupunkiin. Tämä vierailu tuottaa suurta ja todellista iloa vaimolleni ja minulle.

Minulla on tänään tervetullut tilaisuus tulkita niitä vilpittömän ystävyyden tunteita, jotka Suomen kansa kohdistaa Pohjanlahden tällä puolen asuviin naapureihinsa ja ystäviinsä.

Kansojemme välillä vallitsevat suhteet ovat tosiaankin erikoislaatuisia. Vuosisadat, joiden aikana maitamme ei ollut erottamassa valtakunnanraja, johtivat monessa suhteessa samantapaiseen tai suorastaan samanlaiseen kehitykseen. Niinä aikoina syntyi välillämme yhteisyys niin suurissa kuin pienissä asioissa, yhteiskuntajärjestyksen perusteista aina monen moniin erityispiirteisiin tottumuksissamme, katsantotavoissamme, yleisessä suhtautumisessamme.

On kulunut pitkä aika siitä, kun valtiollinen yhteytemme lakkasi. Samat ulkonaiset olosuhteet eivät ole vallinneet Suomessa ja Ruotsissa, ja seurauksena kummankin kansan määrätietoisesta pyrkimyksestä kansallisen omaperäisyytensä jatkuvaan kehittämiseen on luonnollisesti ollut se, että kehitys Suomessa on monessa suhteessa muodostunut toiseksi kuin Ruotsissa.

Mutta vielä tänäkin päivänä rakentuu kansalaisten elämä maissamme pohjalle, joka monissa ja kenties kaikkein olennaisimmissa piirteissään on molemmille yhteinen. Lähinnä ajattelen tässä yhteiskunta- ja oikeusjärjestystä, lain turvaamaa vapautta ja yksilön oikeuksien kunnioittamista.

Olemme ilolla seuranneet Ruotsin kansan uurastusta rauhantöissä, ja esitämme Ruotsille onnittelumme sen tässä saavuttamien erinomaisten tulosten johdosta.

Suorastaan lukemattomia kansalais- ja ammattiryhmiä elähdyttää välitön ja voimakas pyrkimys maittemme väliseen yhteistyöhön. Tämä pyrkimys on luonnollinen ja vankka perusta sille valtioelinten väliselle yhteistyölle, joka viime vuosina on ulottunut mitä erilaisimmille aloille, lainsäädännöstä yhdysliikenteeseen ja yhteiskunnallisesta huollosta sivistyselämään.

Erityistä iloa tunnemme Suomessa siitä, että Pohjoismaiden neuvoston piirissä voimme Ruotsin ja muiden pohjolan kansojen kanssa vaihtaa näkökohtia meille kaikille merkityksellisistä kysymyksistä sekä tutkia edellytyksiä yhteisten ongelmien yhteisille ratkaisuille.

Monien vuosien aikana olemme kiitollisina vastaanottaneet korkealle arvostamiamme ilmaisuja siitä myötätunnosta ja mielenkiinnosta, jota Ruotsin Kuningashuone ja Ruotsin kansa ovat meitä kohtaan osoittaneet. Tällä tarkoitan varsinkin sitä verrattoman arvokasta humanitääristä apua, jota kansamme on vaikeina aikoina saanut. Mitään tätä toimintaa vastaavaa ei varmaankaan ole valtioiden välisissä suhteissa esiintynyt. Se on suuressa määrin ollut omiaan tehokkaasti täydentämään kansojemme välistä virallisluonteista yhteistyötä ja siten vahvistamaan niiden yhteenkuuluvaisuudentunnetta. Sen yhteydessä syntyneet läheiset henkilökohtaiset suhteet sitovat paikkakunnat toisiinsa sekä ihmisen ihmiseen nyt ja vastaisuudessa.