Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

VIII. Ylimenokauden hallinto.

Viipurin läänin maaherran Arvo Mannerin antaman haastattelulausunnon mukaan on hänen puheenjohdollaan toimiva Karjalan asiain neuvottelukunta käsitellessään kysymyksiä, jotka koskevat takaisinvalloitetun Karjalan olojen järjestämistä, tehnyt ehdotuksen erityisen ylimenokauden hallinnon järjestämiseksi siirryttäessä sotilashallinnosta normaaliin hallintoon. Ehdotuksen mukaan tulisi koko takaisinvalloitetun Karjalan alue liitettäväksi erillisenä hallintoalueena Viipurin lääniin ja tulisi tämän alueen hallintoa varten perustettavaksi Viipurin läänin hallituksen yhteyteen takaisinvalloitetun Karjalan asiain osasto. Osaston tehtävänä tulisi olemaan lääninhallitukselle varsinaisesti kuuluvien tehtävien lisäksi hoitaa ne valtioneuvoston määräämät asiat, jotka säännönmukaisesti kuuluvat tie- ja vesirakennushallitukselle, rakennushallitukselle, maataloushallitukselle, lääkintähallitukselle ja kouluhallitukselle, sekä lisäksi hoitaa muillekin valtioneuvoston erikseen määrättäville hallintoelimille kuuluvia tehtäviä. Tämän ohella kuuluisi Karjalan asiain osastolle mm. alueella suoritettavan jälleenrakennustyön johtaminen.

Esitetty hallinnon järjestäminen tietää huomattavaa poikkeamista meillä voimassaolevasta systeemistä. Takaisinvalloitetun Karjalan alueesta muodostettaisiin erillinen, maan muusta hallinnosta erotettu hallintoalue, jonne monet tärkeät keskusvirastot eivät saisi ulottaa toimintaansa, vaan, jonka asiat hoidettaisiin keskitetysti lääninhallituksen yhteydessä toimivasta Karjalan asiain osastosta.

Ensi näkemältä saattaa herätä epäilyksiä, tokko tällaiseen poikkeukselliseen järjestelyyn on aihetta ryhtyä, vaan eikö sotilashallintokauden päätyttyä alue olisi liitettävä välittömästi normaaleihin hallintoyhteyksiinsä. Kun asiaa kuitenkin tarkemmin pohtii, on myönnettävä, että ne moninaiset vaikeudet, jotka hallintotoimintaa takaisinvalloitetun Karjalan alueella kohtaavat, hyvin vaativat erikoisjärjestelyjä. Alue on tosin tässä suhteessa varsin erilaatuinen, sillä on pitäjiä, joiden liittämiselle normaaliin hallintoon ei ole olemassa sanottavia esteitä, mutta samaa ei voi sanoa esim. Kannaksen lohduttomiksi tuhoutuneista pitäjistä.

Sellaisen yhtenäisen - tekisi mieli sanoa yhtenäisesti hävitetyn - alueen saattaminen ennalleen kuin Karjala on, edellyttää pitkäaikaista toimintaa miltei kaikilla elämänaloilla. Olojen korjaaminen voi tapahtua menestyksellisesti ja tasapuolisesti ainoastaan siten, että siitä on vastaamassa yksi elin, jolla on täydellinen alueen, sen olojen ja sen asujaimiston tuntemus ja jolle on varattu riittävät mahdollisuudet kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin jälleenrakennustyön suorittamiseksi. Tällainen järjestely takaa sen, että hallintoelimillä ei ole muuta tehtäviä hoidettavanaan, vaan se voi yksinomaan omistautua tälle työlle, jonka nopeaan ja kunnolliseen suorittamiseen sillä on myös riittävä intressi.

Eräänä edellytyksenä tällaisen keskitetyn hallinnon luomiselle tulee olemaan se, että sen ja maakunnan väestön keskinäinen kosketus tulee olemaan läheinen. Karjalan asiain osaston perustaminen sellaisenaankin tietää periaatteessa sitä, että hallinto koetetaan saada niin lähelle sitä väestöä, jonka oloja hallinto järjestelee, kuin suinkin mahdollista. Kun tähän käytännössä tulee lisäksi se, että Karjalan maakunnan parhaat miehet tulevat välittömästi omalla vastuullaan hoitamaan oman maakuntansa jälleenrakennustyötä, voidaan ratkaisua pitää ideaalisena. On vain toivottava, että Karjala rohkenee ottaa vastaan sen tehtävän, joka sille nyt on suunniteltu annettavaksi, sillä työssä esiintulevat vaikeudet ovat monet eikä siinä toimiva voi välttää arvostelua. Ja koko maan kannalta olisi hyvä, että Karjalan jälleenrakentaminen olisi luovutettu karjalaisten omille miehille niin että ei voitaisi päästä syytä esilletulevista epäkohdista näkemään muun Suomen nurjamielisyydessä, vaan käsitettäisiin, että vaikeudet ovat sellaisia, joita ei parhaalla tahdollakaan voida täydellisesti voittaa.

Väestön kannalta tuottaisi hallinnon keskittäminen sinä aikana, jolloin poikkeukselliset olot vallitsevat samoin huomattavia etuja. Ne valtionelimet, joista jonkin hallinnon alan asiat riippuvat, olisi tavattavissa Viipurista ja samoissa virastoissa voisi toimittaa kaikki asiansa, olivatpa ne mitä laatua tahansa.

Kun on kysymyksessä niin pahoin tuhotun alueen ennalleensaattaminen kuin takaisinvalloitettu Karjala, on jälleenrakennuksessa huolehdittava siitä, että eri hallinnonhaarojen edut tulevat tasapuolisesti varteenotetuiksi. Jos ratkaisu eri aloilla jää riippumaan Helsingissä olevista keskusvirastoista, voi asia tulla jossain hoidetuksi hyvin siitä riippuen, että viraston päällikkö tuntee erityistä kiinnostusta Karjalan jälleenrakentamiseen, mutta toisessa virastossa asia hoidetaan ehkä huonosti, koska virastossa katsotaan maan muut tarpeet niin tärkeiksi, että ne on asetettava Karjalan tarpeiden edelle. Tämä häiritsisi huomattavasti olojen vakinaiselle kannalle saattamista, koska takapajuisuus yhdellä alalla haittaa kehitystä muilla aloilla. Ainoa keino, joka turvaa eri hallintohaarojen kesken noudatettavan tasasuhteisuuden, on keskitetyn hallinnon luominen Karjalaan.

Tällä erää ei voida vielä sanoa kuinka kauan päämajan johtama sotilashallinnollinen kausi Karjalassa tulee jatkumaan. Vaikkakin sotilashallinto on niin järjestetty, että se alimmassa asteessa rakentuu suuressa määrin kuntien toimintaan, voidaan sotilashallinnon jatkumisesta yli välttämättömän ennustaa aiheutuvan vaikeuksia olojen kehittymiselle. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että sotilashallinnollinen kausi päättyisi niin pian kuin sotilaalliset olosuhteet sen sallivat, mikä lienee myöskin sotilasviranomaisten käsitys. Mutta se, joka on perehtynyt takaisinvalloitetun Karjalan olosuhteisiin, käsittää hyvin, että vielä ei ole lähelläkään se aika, jolloin normaali hallintotoiminta voi alueella alkaa ja rauhanajan hallintoyhteydet voidaan saattaa voimaan. Jollei siis ylimenokauden erikoisjärjestelyä hyväksytä, seuraa siitä automaattisesti se, että sotilashallinnollinen kausi tulee jatkumaan siksi, kunnes normaali aika palaa. Mutta esim. kiireellisesti ja suuressa mittakaavassa suoritettavaa jälleenrakennustyötä ei sotilashallinnon aikana ilmeisestikään voida suorittaa tarpeeksi joustavasti ja riittävän tehokkaassa yhteistoiminnassa vapaiden järjestöjen kanssa, joten koko alueen olojen suotuisan kehityksen kannalta olisi varmasti vahingoksi, mikäli sotilashallinnollista kautta olisi pakko jatkaa yli sen ajankohdan, johon saakka puolustukselliset näkökohdat vaativat sen voimassa pitämistä.

Takaisinvalloitetun Karjalan hallinto-olojen järjestäminen on laajakantoinen kysymys, jonka ratkaisusta riippuu, minkä voimien varaan Karjalan jälleenrakentaminen on uskottava. Jos se annetaan niille, joita asia lähinnä koskee, on ratkaisu mielestämme osunut oikeaan.