6.5.1963 Belgradissa

SUOMEN JA JUGOSLAVIAN VÄLISEN

YHTEISTYÖN KEHITTÄMISEEN

KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN ALALLA

HYVÄT EDELLYTYKSET

Kiitän Teitä, Herra Presidentti, mitä sydämellisimmin siitä ystävällisestä ymmärtämyksestä ja ystävyydestä Suomen kansaa ja sen pyrkimyksiä kohtaan, minkä puheessanne toitte julki, samoin kuin niistä ystävällisistä sanoista, jotka osoititte henkilökohtaisesti vaimolleni ja minulle. Se lämmin vastaanotto, joka on tullut osaksemme, on tehnyt meihin syvän vaikutuksen. Olemme jo voineet todeta, että vieraanvaraisuutenne on maineensa veroinen. Vierailumme ohjelma, joka on erittäin huomaavaisesti laadittu tyydyttämään sekä tiedonhalumme että viihtyisyytemme, suo meille tilaisuuden tutustua monipuolisesti tähän maahan ja sen kansaan, jonka lannistumatonta itsenäisyystahtoa, luovaa ja omaperäistä rakennustyötä sekä avarakatseista toimintaa kansainvälisen yhteistoiminnan ja rauhan hyväksi me suomalaiset olemme aina ihailleet ja kunnioittaneet. Suoranainen kosketus molempien kansojemme välillä on tosin viime aikoihin saakka ollut suhteellisen vähäistä. Mutta olen varma siitä, että on olemassa hyvät edellytykset Suomen ja Jugoslavian välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittämiselle niin hyvin taloudellisella kuin muillakin aloilla. Harras toivoni on, että tämä vierailu osaltaan antaisi sysäyksen tällaiselle kehitykselle. Siitä olisi molemmille maillemme - niin uskon - hyötyä ja etua.

Annan suuren arvon myös sille Herra Presidentti, että olemme keskusteluissamme voineet ystävällisessä ja avomielisessä hengessä vaihtaa ajatuksia kansainvälisistä kysymyksistä. Vaikka Suomen ja Jugoslavian välisen maantieteellisen ja historiallisen etäisyyden johdosta näkökulmamme ei luonnollisestikaan voi olla joka suhteessa yhtäläinen, olemme voineet todeta, että kansainvälisen elämän perimmäisten kysymysten kohdalla kansallisten intressien erilaisuus väistyy sen välttämättömyyden edessä, jonka rauhan turvaaminen maailmassa muodostaa. Meitä yhdistää ennen kaikkea vakaumus siitä, että nykyoloissa kaikkien kansainvälisten riitakysymysten selvittäminen voi tapahtua rauhanomaisin keinoin. Rauhanomaisen yhteistyön aikaansaaminen kaikkien valtioiden välille niiden ideologisista eroavaisuuksista riippumatta ei ole vain mahdollista, vaan välttämätöntä koko ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavan ydinasesodan estämiseksi. Juuri tätä vakaumusta ilmentää allekirjoittamani vetoomus, johon Te, Herra Presidentti, puheessanne viittasitte. Käsitykseni on, että sen voi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa jokainen, joka tunnustaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteet omikseen.

Suomen ulkopolitiikan johtoajatuksena on, että voimme parhaiten ratkaista turvallisuusongelmamme - emme hakemalla suojaa jostakin suurvaltaliittoutumasta toisia vastaan, vaan pysyttelemällä suurvaltain eturistiriitojen ulkopuolella ja viljelemällä hyviä suhteita kaikkiin valtioihin. Tämä puolueettomuuspolitiikkamme ei ole tuontitavaraa; se ei myöskään noudata mitään valmista kaavaa: se on kasvanut Suomen oman historian maaperältä ja sovitettu niihin olosuhteisiin, joissa elämme. Se on luonnollisesti tarkoitettu palvelemaan ensisijaisesti Suomen omia kansallisia etuja. Mutta sitä ei ole kehitetty muiden valtojen etujen kustannuksella eikä se ole suunnattu ketään vastaan. Puolueettomuuspolitiikkamme onkin saanut osakseen tunnustusta sekä Neuvostoliiton että lännen johtavien valtojen taholta, ja uskomme, että noudattamalla tällaista politiikkaa olemme osaltamme myötävaikuttaneet rauhan säilymiseen Pohjois-Euroopassa.

Pyrkimyksemme pysytellä erossa suurvaltain eturistiriidoista ei kuitenkaan tarkoita eristäytymistä kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Päinvastoin - rakentava ja ennakkoluuloton yhteistyö niin hyvin naapuriemme kanssa kuin laajemmissakin kansainvälisissä puitteissa on välttämätön edellytys sille, että voimme varmistaa puolueettomuusasemallemme sen kansainvälisen luottamuksen, jota se menestyäkseen tarvitsee. Yhteistyömme pohjoismaisten veljeskansojemme kanssa on vuosi vuodelta kehittynyt yhä läheisemmäksi yhteisen kulttuuriperintömme luomalta pohjalta. Suhteissamme itäiseen naapuriimme Neuvostoliittoon olemme toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina onnistuneet repimään alas sen keskinäisen epäluulojen ja suvaitsemattomuuden muurin, joka kauan oli erottanut kansamme toisistaan, ja rakentamaan tilalle keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen. Tältä pohjalta on Suomen ja Neuvostoliiton välillä kehittynyt hedelmällinen vuorovaikutus ja yhteistyö niin kaupan kuin muillakin aloilla molempien maiden hyödyksi.

Olenkin vakuuttunut siitä, että rauhanomainen rinnakkaiselo joka Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa on toteutunut, jää puolitiehen, jos sen käsitetään merkitsevän pelkästään pidättymistä voimakeinojen käytöstä. Vain kansainvälisen yhteistoiminnan kehittäminen kaikilla elämän aloilla kaikkien rajojen yli voi vähitellen poistaa vihamielisyyden ja ennakkoluulot, jotka myrkyttävät kansainvälisiä suhteita. Yhdistyneiden Kansakuntien järjestö tarjoaa kansoille valmiin välikappaleen rauhanomaisen rinnakkaiselon kehittämiseksi maailmanlaajuisella pohjalla. Suomi puolestaan tahtoo edelleen tehdä voitavansa tukeakseen YK:ta tässä tehtävässä. Siihen kuuluu tärkeänä osana kansainvälisen taloudellisen yhteistoiminnan edistäminen ja maailmankauppaa rajoittavien ja jarruttavien erilaatuisten tekijöiden poistaminen. Rauhanomaisten olojen vakaannuttaminen maailmassa vaatii, että kaikille kansoille luodaan edellytykset päästä osallisiksi hyvinvoinnista, joka tähän mennessä on jäänyt suhteellisen harvojen kehittyneiden maiden osaksi.

Yhä lisääntyvä riippuvuus kaikkien maailman valtioiden ja kansojen välillä edellyttää toistemme oikeutettujen etujen huomioon ottamista, keskinäistä ymmärtämystä ja suvaitsevuutta, jotta todella kykenisimme elämään sovussa ja hyvinä naapureina. Me suomalaiset pidämme lujasti kiinni omastamme. Olemme omapäisesti sitä mieltä, että itse tiedämme parhaiten, miten omat asiamme on hoidettava. Mutta olemme tulleet näkemään, että kypsä isänmaanrakkaus ei vaadi toisten kansojen arvojen ja saavutusten väheksymistä ja vieroksumista. Tahdommekin olla ennakkoluulottomasti ja myönteisessä hengessä mukana siinä kansainvälisessä yhteistoiminnassa, joka on ainoa mahdollinen keino rauhan varmistamiseksi. En erehtyne, jos uskon, että tämä asenne on ominainen nimenomaan Jugoslavialle, jossa useat kansallisuudet, kieliryhmät ja uskontokunnat ovat hedelmällisessä yhteistyössä keskenään, kukin omalta osaltaan vahvistaen kokonaisuutta.

Minulle tuottaa suurta iloa ja tyydytystä, että minulle on suotu tämä mahdollisuus tutustua tähän maahan ja Teihin, Herra Presidentti, Jugoslavian suureen rakentajaan ja valtiomieheen, jonka panos kansainvälisen yhteistoiminnan ja rauhan hyväksi on niin merkittävä. Tahtoisin käyttää tilaisuutta hyväkseni esittääkseni Teille, Herra Presidentti ja Rouva Broz, kutsun saapua vierailulle Suomeen Teille sopivana ajankohtana. Voitte olla vakuuttunut siitä, että Suomen kansa tulee ottamaan Teidät vastaan ystävänä.