Vappupuheiden tiimoilta

LIIMATAINEN

11/5 1973

Vuoden 1973 vappu on takanapäin. Puheet on pidetty, kylvö on tehty, satoa odotetaan. Vai odotetaanko?

  Työväenpuolueiden ja ammattijärjestön mielenosoitustilaisuuksien puheissa oli tällä kertaa montakin eri asiaa huomion kohteena. Yleisin näytti olevan työväenpuolueiden yhteistyön käsitteleminen. Saattoi panna merkille, että asennoituminen oli sävyltään positiivisempaa kuin aikaisemmin. Tämän päätelmän voi erityisesti tehdä sosiaalidemokraattien puheista. Vasen äärilaita on viljellyt yhteistyön teemaa vuodesta toiseen. Demarit ovat vähitellen yhtyneet kuoroon, vaikka väkisin pakerretuilta ovat heidän ilmaisunsa usein vaikuttaneet. Paasion puheessa oli muutama torjuvaksi tarkoitettu, läimäys, kun taas Sorsa käsitteli yhteistyön tiellä olevia esteitä avoimesti ja realistisesti.

  Kommunistien virallisen linjan puheissa säilyi ensi sijassa asiallinen sävy yhteistyötä käsiteltäessä. Ns. taistolainen oppositio ajoi tietenkin yhteistyötä täydellä voimalla, mutta samalla se kohdisti toivottua yhteistoimintakumppaniaan vastaan mitä jyrkimpiä syytöksiä. Niiden joukossa työväenvastaisen politiikan harjoittaminen oli lievimpiä.

  Sivullinen tarkkailija joutuu tietenkin kysymään, mikä tällaisen taktiikan takana on. Jos todella aiotaan vakavasti hankkia poliittista yhteistyötä, on sitä vaikea rakentaa, jos toiselle osapuolelle tarjotaan nyrkkiä avoimen käden asemesta. Hallitusyhteistyön tiellä on niin monia konkreettisia esteitä, ideologioista nyt puhumatta, että niiden ylittäminen on vaikeaa, vaikka yleishaukkumisesta luovuttaisiin ja yritettäisiin vaikkapa vain taktillisista syistä etsiä sovinnollisempia asenteita.

  Poliittisessa keskustelussa on viime aikoina esitetty sellaisia käsityksiä, että sama tendenssi sosiaalidemokraattien ja kommunistien yhteistyöstä, joka on ollut havaittavissa Ranskan ja Chilen politiikassa, olisi muovaamassa myös Suomen kommunistien kannanottoja. Siitä päätellen, mitä Sinisalo ja hänen kumppaninsa nyt viimeksi vappuna sanoivat, tällainen kehitys meillä on monien takuiden takana. Taistolaiset ovat valmiit hallitusyhteistyöhön demareiden kanssa, mutta vain omilla lujilla luokkakantaisilla ehdoillaan. Siihen he eivät voi pakottaa sosiaalidemokraatteja eikä oman puolueensa enemmistöä. Joten joten, miten sen sanoisi, suma seisoo.

  Monet muut asiat ovat vappupuheissa saaneet valaisua, mm. kuuluisa Zavidovo-vuoto. Demarit näyttivät kuin yhteisestä päätöksestä siirtyneen hyökkäyslinjalle vaatiessaan vuotoon syyllisten paljastamista. Tämä vaatimus ei varsin hyvin sovi niihin moitteisiin, joita tutkimusten aikana esitettiin oikeuskanslerinvirastoa vastaan liian kireiksi arvostelluista kuulustelumenetelmistä. Vuotoa koskevista vappupuheista henki se kuvitelma, että tässä olisi olemassa suurestikin suunniteltu ajojahti johtavaa hallituspuoluetta vastaan. Tietysti on kaunista, milloin politiikassa toteutetaan tunnuslausetta yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Se menestyy, milloin valitaan huolellisesti asia ja ihmiset.

  Kevät on taas ollut työehtosopimusrintamalla vaihtelevaa ja kuumaa aikaa. Ei ihme, jos tämä asia on tullut vappupuheissa arviointien kohteeksi. Kommunistien on ollut vaivatonta jatkaa vaatimuksiaan mahdollisimman korkeiden palkanlisäysten läpiajamiseksi ynnä tehtyjen ratkaisujen arvostelemista.

  Sos.dem. puhujien keskuudessa sitä vastoin on esiintynyt uudenlaisia ääniä. Sellainen oli esimerkiksi kysymys, onko jokavuotinen työehtosopimusruletti työväen etujen mukainen vai ei. Jos tarkastellaan sitä, millä mielellä ns. suuri yleisö on seurannut kuukausikaupalla käytyjä neuvotteluja ynnä kiistoja, voitaneen todeta, että niihin on kertakaikkiaan kyllästytty. Mutta vielä voimakkaammin on suhtauduttu nimenomaan korpilakkoihin, joita on ollut paljon, monesti varsin turhalta vaikuttavista syistä viritettyjä. Valtioneuvos Fagerholm käsitteli puheessaan näitä asioita. Hän saanee erittäin suuren kannatuksen mielipiteelleen, kun hän ankarin sanoin tuomitsi televisioruudun pimentäjät.

  SAK:n puheenjohtaja Hämäläinen väitti puheessaan, että keväällä 1973 hyväksytty palkkalinja ei ollut paras mahdollinen. Kun SAK :n taholta esitetään tällainen mielipide, se merkitsee tietenkin sitä, että palkankorotukset olivat liian pienet. Mutta samassa hengenvedossa Hämäläinen sanoo, että tämä palkkaratkaisu edistää inflaatiota. Miten nämä yhden ja saman miehen ristiin menevät käsitykset on tulkittavissa? Ehkä siten, että palkankorotukset olivat liian vähäiset, koska alhaisissa ja keskisuurissakin tuloluokissa kohtuuton verotus ynnä elinkustannusten yleinen kallistuminen syövät suuren osan korotuksista, ehkäpä vallan kokonaan. Näin on väitetty ja näin ilmeisesti on.

  Toiselta puolen palkkojen nousun aiheuttama tuotantokustannusten kohoaminen on meidän oloissamme yksi inflaation tekijä. Joka tapauksessa kilpailukykymme kansainvälisillä markkinoilla heikkenee. Me tapaamme puhua paljon siitä, että Neuvostoliiton markkinat nielevät kaiken mitä saamme irti. Varmaa on, että tavaraa sinne sopii, mutta ei millä hinnalla tahansa. Kilpailu Neuvostoliiton markkinoilla on yhtä luja kuin lännessä. Siitä on meillä kovana todisteena Svetogorskin paperikoneen tilaus. Suomalaiset rakentavat Svetogorskin tehtaan, mutta paperikonetta ei ostettu naapurista, Suomesta, vaan Itävallasta, jonka tarjous oli suomalaista edullisempi.

  Oliko jyrkillä vappupuheilla vaikutusta siihen, että pankkialalla syntyi palkkariidan takia lakko? Ei varmaankaan. Syynä lienee pidettävä sitä, että kun porvarit keksivät ruveta lakoilla vaatimaan oikeuksiaan, niin tahti on tiukempi kuin työläisten lakkoilussa.

  Kun sotien jälkeisiä sekavia palkkaoloja ryhdyttiin järjestämään, veturinkuljettajat olivat vaatimuksissaan kovimpia ja lakkoihin altteimpia. Silloin sanoivat vanhat ammattiyhdistysmiehet: kyllä sen näkee, että entiset suojeluskuntalaiset ovat vaihtaneet aselajia ja siirtyneet lakkoaseen käyttämiseen. Sekin käy yhtä sähäkkään kuin kävi patruunan veto pistoolin piippuun.

  Nyt on tilanne sama pankkialalla. Kun porvari oppii lakolla pelaten ajamaan etujaan, niin SAK:n miehet katsovat ihaillen tai ainakin kummissaan sivulta.