Pääministeri Kekkonen: Herra puhemies! Niistä lausunnoista, joita täällä on esitetty, saattaa saada kahdessa suhteessa väärän käsityksen. Ensiksikin saattaisi kuvitella, että lainananto hinnantasausrahastosta on tämän hallituksen aikana aloitettu (Eduskunnasta: Ei siitä ole kysymys!), niinhän ei asianlaita ole, vaan se on ollut pitkän aikaa sitten jo käytännössä (Eduskunnasta: Kuka on väittänyt sitten? - Oikealta: Eihän se asiaa paranna!). Niin, se pahentaisi asian, jos se olisi niin kuin tässä kuvitellaan. Toinen väärinkäsitys, joka helposti syntyy niiden lausuntojen perusteella, joita täällä on esitetty, sisältyy siihen, että oletetaan tämäntapaisten lainausten olevan lainvastaisia ja sehän on tiettävästi täällä suoraan sanottukin (Ed. Karvikko: Eduskunnan tahdon vastaista!). Näin ei asianlaita ole sen vuoksi että laissa sanotaan, että tästä hinnantasausrahastosta voidaan myöntää tasauskorvauksia. Se tarkoittaa sitä, että nämä korvaukset myönnetään lopullisesti eikä niitä peritä enää hinnantasausrahastoon takaisin. Nyt on kysymyksessä luonnollisesti vain lainan antaminen hinnantasausrahastosta sellaisia tarkoituksia varten, jotka maan kauppapolitiikan vuoksi ovat välttämättömät, joita siis ei yksityisen pankkitoiminnan avulla kyetä toteuttamaan. Tämäntapainen lainaus on tähän mennessä sujunut sillä tavalla, että hinnantasausrahastolle ei ole tullut lainkaan luottotappioita, mikäli minä tiedän (Eduskunnasta: Peritty takaisin!). Joka ainoa penni, joka hinnantasausrahastosta on maksettu takaisin, on peritty takaisin korkojen kanssa luonnollisesti ja sen vuoksi asian laita on sellainen, että ei tässä ole laittomuutta tapahtunut. Voidaan tietysti sanoa, että tarkoituksenmukaisuus edellyttää sitä, että tällaisia vippejäkään ei hinnantasausrahastosta suoriteta ja sitä minun ymmärtääkseni se ehdotus, joka täällä on esitetty, loppujenkin lopuksi tarkoittaa. Minun täytyy sanoa, kun ed. Wiherheimo käytti niin kovaa sanaa kuin kiristää, (Ed. Wiherheimo: Lainausmerkeissä!) vaikkapa lainausmerkeissäkin, niin se on kova sana, että sitä ei olisi pitänyt käyttää varsinkaan sen vuoksi, että hallitus ei tee tästä luottamuskysymystä (Ed. Karvikko: Kerrankin!). Jos eduskunnan enemmistö katsoo, että on meneteltävä niin, että nämä lainat on sanottava irti, niin ne sanotaan luonnollisestikin irti ja seurauksista vastaa tietysti eduskunnan enemmistö (Hakkila: Sikäli, mikäli vastaa!) aikanaan.