P.M. Risto Rytille 17.3.1944

Historiansa merkitsevimmän ratkaisun joutuu Suomi tekemään epäsuotuisissa olosuhteissa. Hallituksen - niin kuin lienee oletettava - yksimielinen päätös tiedustella Neuvostoliiton rauhanehtoja, on osoituksena siitä, että hallitus on arvioinut maailmansodan lopputuloksena olevan sen valtakunnan häviön, jonka puolella Suomi taistelee. Tämä käsitys kävi ilmi myös hallituksen tiedonannosta eduskunnalle 29/2. Se seikka, että hallituksen enemmistö oli Neuvostoliiton esittämien välirauhanehtojen ankaruudesta huolimatta valmis etsimään pohjaa neuvotteluille, on samoin todistuksena hallituksen vakaasta pyrkimyksestä irroittautua sodasta.

Sen jälkeen kuin hallitus 15/3 ilmoitti eduskunnalle, että se ei voi hyväksyä Neuvostoliiton esittämiä ehtoja joihin tehdyn tiedustelun jälkeen ei ollut saatu kuin epämääräisyytensä vuoksi epäolennaiselta vaikuttava huojennus, näyttää asia ajautuvan karille. Kuitenkin olisi sodasta irroittautuminen Suomen kannalta nykyisenä ajankohtana niin tähdellistä, että ei olisi jätettävä mitään keinoa käyttämättä kohtuullisen rauhan aikaansaamiseksi. Kautta historian toistuu tavan takaa että sotien syntyyn ovat ratkaisevasti vaikuttaneet itsessään vähäpätöiset erimielisyydet ja yhtä hyvällä syyllä voitaneen sanoa, että samantapaiset tekijät saattavat estää rauhan solmiamisen ennen sotilaallista ratkaisua. Neuvostoliiton tarjoamia rauhanehtoja arvosteltaessa on ensisijainen huomio kiinnitetty saksalaisten joukkojen internoimista koskevaan vaatimukseen. Syystä on sanottu että se on käytännössä mahdotonta, mutta Suomen hallituksen taholta on toiselta puolen myönnetty, että vieraitten sotajoukkojen oleskelua ei puolueettomassa maassa voida sallia. Sen periaatteellisen suostumuksen internoimiseen, jonka Neuvostoliitto vaatii, on Suomen hallitus omalla tavallaan s.o. omien mahdollisuuksiensa mukaan, siis jo antanut. Jos voitaisiin saada aikaan ajatustenvaihto, jossa Suomi suostuisi kieltämään saksalaisten joukkojen oleskelun etelä-Suomessa ja kuljetusliikenteen etelä-Suomen kautta, olisi todennäköisesti tämän pohjalla aikaansaatavissa yksimielisyys. Tällainen menettely saksalaisia kohtaan ei sisältäisi Suomen puolelta sopimusten rikkomista eikä kunniattomuutta sillä saksalaiset ovat tulleet pohjois-Suomeen tekemänsä pyynnön perusteella eivätkä Suomen kutsumina.

Vaikeimman esteen yhteisymmärrykseen pääsemisen tiellä muodostavat alueelliset kysymykset. Näyttää siltä, että ilman ennakkositoutumusta suoritettuja neuvotteluja on vaikeaa löytää meidän kannaltamme siedettävää ratkaisua. Neuvotteluihin voitaisiin kenties päästä, jos meidän taholtamme jossakin muodossa annettaisiin lupaus siitä, että Suomi on halukas lopulliseen rauhantekoon saakka luopumaan alueista, jotka voidaan katsoa jatkuvan sodan aiheuttamien turvallisuusprobleemien kannalta Neuvostoliitolle tarpeellisiksi.

Suomen hallituksen virallinen vastaus lienee jo lähetetty. Sen sisältö on uskottavasti sellainen, että se osoittaa hallituksemme halun sodasta irroittautumiseen. Mutta sen ohella olisi ymmärtääkseni syytä turvautua jokaiseen toimenpiteeseen, joka voisi säilyttää sulkeutumassa olevan neuvottelutien vielä avoimena. Presidentti Roosevelt on eilen esittänyt vakavan toivomuksen, että Suomi irrottautuisi sodasta. Tämä näyttää tarjoavan etsimättömän tilaisuuden pyytää presidentti Rooseveltilta hyviä palveluksia. Tasavaltamme presidentti voi-

si henkilökohtaisessa viestissä presidentti Rooseveltille vakuuttaa Suomen vilpitöntä halua pyrkiä rauhaan ja valmiutta omalta puoleltaan suuriinkin uhrauksiin rauhan aikaansaamiseksi sekä sen perusteella pyytää presidentti Rooseveltin apua, että neuvottelut Neuvostoliiton kanssa eivät katkeaisi ja että yhteinen pohja lopullisia neuvotteluja varten saavutettaisiin.

Jos voisi olettaa, että Euroopan sota tulee päättymään suhteellisen pian, voisi aselepoehtojen suorasta hylkäämisestä meille aiheutuvat vaarat olla otaksuttua vähäisemmät, mutta jos sota jatkuu - kuten on todennäköistä - vielä pitkän ajan, silloin voi maamme joutua suuriin kärsimyksiin. Jos sodan pitkittäminen ei meille tuo nykyisiä ehtoja parempaa rauhaa, silloin havaitaan nykyisen ajankohdan jälkeen kärsittyjen menetysten olleen tarpeettomia ja se antaa kiitollisen maaperän repivälle valtiolliselle toiminnalle rauhan tultua. Sitä toimintaa on silloin vaikeampi pitää kurissa kuin välirauhan tekemisen takia nykyisissä oloissa maassa kieltämättä viriävää kuohuntaa.

Viime maailmansodan jälkeen voitiin todeta, että sodassa ei ollut voittajia ja hävinneitä vaan ainoastaan hävinneitä. Sotien alkaessa ja sotien aikana tuo totuus yleensä unohdetaan.

Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 1944.

Urho K e k k o n e n.

(Vilkuna toimittanut 17/3 klo 15 presidentti Rytille ilman viimeistä kappaletta, jonka pyysin poistamaan. UK)