XIV Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen virallinen vierailu Yhdysvaltoihin 23.-27.7.1970

79. Speech by President Urho Kekkonen at the Luncheon given by Mr. Rockefeller on July 27, 1970

Tasavallan Presidentin puhe Mr. Rockefellerin lounaalla 27.7.1970

Herra Puheenjohtaja, Hyvät Herrat,

Yhdeksisen vuotta sitten minulla oli ilo tavata päivällistilaisuudessa tämän suuren metropolin talouselämän edustajat. Tänä päivänä, Hyvä Isäntä, tahdon sanoa Teille, miten paljon arvostan tätä tilaisuutta.

Viime yhdeksän vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja kaikista kansainvälisistä kysymyksistä emme kenties ole samaa mieltä, mutta kuten olen todennut keskusteluissa presidentti Nixonin ja ulkoministeri Rogersin kanssa, ei ole tapahtunut mitään, mikä olisi rasittanut Suomen ja tämän suuren maan välillä aina vallinneita ystävällisiä suhteita.

Keskusteluissa Washingtonissa saatoimme yhdessä todeta, että maittemme välillä ei ole valituksen aiheita eikä eturistiriitoja. Puhuimme sekä talouskysymyksistä että politiikasta.

Vuodet 1968 ja 1969 samoin kuin kuluva vuosi ovat olleet Suomelle menestyksen ja hyvinvoinnin aikaa. Sisä- ja ulkopolitiikkamme on ollut vakaata, samoin talouselämämme.

Kun puhun sisäpolitiikan vakavuudesta, tarkoitus, että Suomen kaltaisessa monipuoluejärjestelmän maassa poliittisten puolueiden on oltava yhteistyössä. Niiden on käsiteltävä jokapäiväisiä ongelmia sovinnollisesti ja yksituumaisesti. Se ei ole aina helppoa, mutta milloin se menestyy, se on menestykseksi koko maalle. Siihen olemme päässeet. Olemme päässeet myös toiseen maamme sisäisen vakavuuden kannalta tärkeään seikkaan: sosiaalihuollon laajentumiseen. Ja me olemme ylpeitä siitä, että Suomi tässä suhteessa on maailman eturivin maita.

Kun puhun ulkopolitiikan vakavuudesta, tarkoitan, että Suomen suhteet kaikkien valtojen kanssa ovat hyvät. Suomi on läheisessä yhteistyössä YK:n jäsenmaiden kanssa. Suomi on tarjoutunut tukemaan YK:n rauhanturvaamisponnistuksia, mutta ainoastaan missä ja milloin sitä on yksimielisesti haluttu. Suomen edustaja YK:ssa on tehnyt useita ehdotuksia YK:n työn lujittamiseksi. Minusta on mieluisaa todeta, että esityksiimme on suhtauduttu myönteisesti.

Taloudellisesti viime vuodet ovat olleet Suomelle menestyksekkäitä. Asianomaisten kesken syksyllä 1967 neuvotellun ja sovitun ja seuraavan vuoden alussa toteutusvaiheeseen päässeen vakautusohjelman avulla olemme kyenneet pitämään kurissa elinkustannusten nousun. Elinkustannusindeksi pääsi viime vuonna nousemaan vain vajaan prosentin. Sama suuntaus on jatkunut kuluvana vuonna, emmekä säästä vaivojamme pitääksemme inflaation kurissa vastedeskin.

Suomi on paljolti riippuvainen vientikaupasta. Suomen viennin arvo asukasta kohti on suurempi kuin monen muun Euroopan maan ja paljon suurempi kuin Yhdysvaltojen. Voidaan sanoa, että ainakin joka neljäs suomalaisen ansaitsema markka tulee ulkomaankaupasta. 2/3 viennistämme tapahtuu EEC- ja EFTA-maihin. Suomi ymmärrettävästi seuraa valppaasti EEC:n laajentamisneuvotteluja. Jos kaikki EFTA-maat rakentaisivat EEC:n kanssa yhteisen tullimuurin, Suomen olisi mahdotonta jäädä sen ulkopuolelle. Niin ollen kilpailukykymme turvaava järjestely on elintärkeiden etujemme mukainen. Suhtautumisemme Euroopan yhdentymiskysymykseen perustuu joka tapauksessa nyt ja vastaisuudessa puolueettomuuspolitiikkaamme.

Kansainvälisen kaupan laajetessa on ymmärrettävää, että tiettyinä murrosaikoina ilmenee eri puolilla maailmaa myöskin protektionistisia tendessejä. Täällä Yhdysvalloissa käymissäni keskusteluissa olen halunnut tähdentää, että Suomi kilpailee kansainvälisessä taloudessa samoilla edellytyksillä kuin muut. Voidaan tosin väittää, että palkkatasomme Suomessa on huomattavasti alhaisempi kuin Yhdysvalloissa. Mutta kun otetaan huomioon teollisuutemme sekä yrityskohtaiset että verotuksen avulla toteutetut yleisemmät sosiaalikustannukset, ei palkkatasomme voi olla ratkaiseva tekijä tässä yhteydessä. Mielestämme vetoamiset Suomen alhaiseen palkkatasoon eivät siten tarjoa perustelua protektionistisille toimenpiteille vientituotteisiimme nähden.

On sanottu, että Suomen talouden pohjana on puu. Tämä väite pitää vieläkin paikkansa, mutta pelkät puujalat eivät nykyisin ole kyllin vahvat. Niitä on lujitettava ja mieluimmin metallilla. Niinpä kaivos- ja metalliteollisuus, laivanrakennus ja koneenrakennus ovat Suomen talouselämän ripeimmin laajenevat alat. Suomi tuottaa nykyisin seitsemän prosenttia maailman koboltista ja kymmenen prosenttia maailman vanadiumista ja noin 20 000 tonnia kromia. Koneenrakennusteollisuudesta puhuakseni joka kymmenes uusi, missä tahansa maailmalla käyntiin pantu paperikone on tehty Suomessa. Suomalaiset paperikoneet ovat jo ehtineet Yhdysvaltoihinkin. Juuri ennen lähtöäni julkaistiin tieto siitä, että Ruotsi on tilannut meiltä paperikoneen, joka tulee olemaan suurin Euroopassa ja ehkä koko maailmassa. Laivanrakennuksesta kannattaa mainita, että Suomessa on sodan jälkeen rakennettu enemmän jäänsärkijöitä, nimenomaan polar-tyyppisiä, kuin muualla maailmassa yhteensä.

Suomen luonnonvarat ovat verrattain runsaat, mutta me tarvitsemme pääomaa. Kansainvälisille valuuttamarkkinoille osoittamiimme pyyntöihin on iloksemme suhtauduttu suopeasti. Tahdon kohdistaa erityisesti tunnustuksen sanat Teihin kansainvälisen finanssimaailman edustajina. Toivon vilpittömästi, että tämä suopea suhtautuminen ja avuliaisuus jatkuisi edelleenkin.

Herra Puheenjohtaja, Hyvät Herrat, tällainen lyhyesti on nykytilanne minun maassani. Uskon lujasti, että meillä suomalaisille on täysi syy katsoa tulevaisuuteen luottavasti. Toivon ja uskon, että maittemme välillä aina vallinnut yhteistyö jatkuu ja kukoistaa molempien osapuolten eduksi.

Tässä hengessä kohotan maljani Suomen ja Yhdysvaltojen jatkuvuudelle, Teille henkilökohtaisesti, Herran Puheenjohtaja ja kaikille läsnäoleville.