Alkeisohjaajien airmanship ja sen kehittäminen : inhimillinen ulottuvuus lentäjäksi kasvamisessa lentoreserviupseerikurssilla
Asmundela, Jukka (2009-03)
Asmundela, Jukka
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Kadettikurssi 92
Maanpuolustuskorkeakoulu
03 / 2009
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014060526302
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014060526302
Tiivistelmä
Airmanship voidaan ymmärtää lentämisen inhimillisen ulottuvuuden käsittävänä kokonaisuutena,
joka koostuu ainakin tiedoista, taidoista ja asenteista. Airmanship ilmenee muun muassa
lennolla varautumisena tulevaan ja johdonmukaisena päätöksentekona sekä yleisesti haluna
kehittää itseään lentäjänä. Tutkimuksessa käsiteltiin tätä lentämisen kokonaisuutta monesta
näkökulmasta. Airmanship-malleista tutkittiin Kernin niin sanottua temppelimallia sekä Ebbagen
ja Spencerin kolmiomallia. Lisäksi käsiteltiin itseohjautuvuutta, ammatillista kasvua ja
kokemuksellista oppimista osana lentäjäksi kasvamista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää käsitystä alkeisohjaajien airmanshipistä, löytää siitä
mahdollisia puutteita ja esittää edellisten perusteella alkeisohjaajien koulutukseen kehitysehdotuksia.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineistoon pureuduttiin sisällönanalyysin
keinoin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea lennonopettajaa. Kirjallisen materiaalin ja
haastattelujen lisäksi aineistona olivat häiriöilmoitukset VN1-alkeislentokoulutuksesta vuosilta
2006–2008. Tutkimus perustuu kirjoittajan aiempaan airmanship-käsitteen tarkasteluun.
Alkeisohjaajien airmanshipistä löytyi vain pieniä puutteita. Korjausehdotuksia esitettiin muun
muassa lentojen valvojan kanssa toimimisesta ja häiriöilmoitusten laatimisesta. Airmanshipin
opettamisesta todettiin, että sen tulee olla koulutuksen keskiössä eikä sen erillisenä osana.
Ainakin lennonopettajien olisi tiedostettava airmanshipin sisältö, jotta alkeisohjaajia voitaisiin
järjestelmällisesti kouluttaa ja kasvattaa haluttuun suuntaan. Tutkimuksessa todettiin myös,
ettei airmanshipiä voida yksiselitteisesti ja tyhjentävästi määritellä.
joka koostuu ainakin tiedoista, taidoista ja asenteista. Airmanship ilmenee muun muassa
lennolla varautumisena tulevaan ja johdonmukaisena päätöksentekona sekä yleisesti haluna
kehittää itseään lentäjänä. Tutkimuksessa käsiteltiin tätä lentämisen kokonaisuutta monesta
näkökulmasta. Airmanship-malleista tutkittiin Kernin niin sanottua temppelimallia sekä Ebbagen
ja Spencerin kolmiomallia. Lisäksi käsiteltiin itseohjautuvuutta, ammatillista kasvua ja
kokemuksellista oppimista osana lentäjäksi kasvamista.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selventää käsitystä alkeisohjaajien airmanshipistä, löytää siitä
mahdollisia puutteita ja esittää edellisten perusteella alkeisohjaajien koulutukseen kehitysehdotuksia.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineistoon pureuduttiin sisällönanalyysin
keinoin. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea lennonopettajaa. Kirjallisen materiaalin ja
haastattelujen lisäksi aineistona olivat häiriöilmoitukset VN1-alkeislentokoulutuksesta vuosilta
2006–2008. Tutkimus perustuu kirjoittajan aiempaan airmanship-käsitteen tarkasteluun.
Alkeisohjaajien airmanshipistä löytyi vain pieniä puutteita. Korjausehdotuksia esitettiin muun
muassa lentojen valvojan kanssa toimimisesta ja häiriöilmoitusten laatimisesta. Airmanshipin
opettamisesta todettiin, että sen tulee olla koulutuksen keskiössä eikä sen erillisenä osana.
Ainakin lennonopettajien olisi tiedostettava airmanshipin sisältö, jotta alkeisohjaajia voitaisiin
järjestelmällisesti kouluttaa ja kasvattaa haluttuun suuntaan. Tutkimuksessa todettiin myös,
ettei airmanshipiä voida yksiselitteisesti ja tyhjentävästi määritellä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]