Kyberanarkismi : kyberuhkakuvan turvallistaminen Suomen turvallisuuspolitiikassa
Sokkanen, Joel (2013-04)
Sokkanen, Joel
Strategian laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 2
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309135866
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309135866
Tiivistelmä
Yhä suurempi osa yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista ja päivittäisistä toiminnoista
on riippuvaista tietoverkkojen häiriöttömästä toiminnasta. Kybertoimintaympäristö ja kyberuhkat
ovat tulleet osaksi niin Suomen, kuin muidenkin kehittyneiden valtioiden turvallisuuspolitiikan
uhkakuvia. Samanaikaisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä laillisissa,
että laittomissa muodoissaan on ottanut jalansijaa kybertoimintaympäristössä. Kyberaktivismi
on jaettavissa verkkovahvisteiseen ja verkkoperustaiseen, joista jälkimmäisen piirissä
esiintyvät haktivismi, infoanarkismi ja kryptoanarkismi voidaan luokitella kuuluvaksi
kyberanarkismin kokonaisuuteen.
Tutkimuksen tutkimusongelma on: Onko tarkastellulla ajanjaksolla Suomen turvallisuuspoliittisissa
virallisasiakirjoissa havaittavissa kyberanarkismin tai sen osatekijöiden turvallistamista,
ja nähdäänkö kyberanarkismin liittyvän anarkismin poliittiseen ideologiaan?
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitä on kyberanarkismi ja mikä erottaa kyberanarkismin
kyberrikollisuudesta sekä -terrorismista, onko suomalaisessa kyberanarkismissa
havaittavissa eriäviä piirteitä verrattuna kansainväliseen kyberanarkismiin, onko kyberanarkismin
tai sen osatekijöiden turvallistamista havaittavissa tutkitussa turvallisuuspoliittisessa
asiakirja-aineistossa?
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen, eli laadullinen. Tutkimusmetodit ovat sisällönanalyysi ja
teemoittelu. Tutkimuksen päälähdeainestona on kirjallisuus, aikaisemmat tutkimukset ja
turvallisuuspoliittinen asiakirja-aineisto. Tutkimusaiheen luonteen vuoksi internetistä hankitulla
lähdeaineistolla on tutkimuksessa merkittävä asema. Tutkimuksen teoreettinen paradigma
noudattelee Kööpenhaminan koulukunnan teoriakokonaisuutta. Kööpenhaminan
koulukunnan turvallistamisteorian mukaisesti mikään reaalimaailman todellinen tai kuviteltu
ilmiö ei ole itsessään turvallisuusuhka, vaan ilmiö vaatii uhkaksi muuttuakseen onnistuneen
turvallistamisen; väitteen ilmiön uhkaavuudesta ja tämän väitteen hyväksymisen.
Turvallistamisen ohella Kööpenhaminan koulukunnan teorioihin kuuluvat alueelliset turvallisuuskompleksit
ja tähän liittyvä turvallisuuden analyysitasot. Koulukunta edustaa laajan
turvallisuuden käsitettä, jakaen turvallisuuden ilmiöt sotilas-, politiikka-, talous-, yhteiskunta-
ja ympäristösektoreihin.
Kyberanarkismi näyttäytyy verkkoperustaisena aktivismina, jonka merkittävimpiä osatekijöitä
ovat haktivismi, infoanarkismi ja kryptoanarkismi. Tämän tutkimuksen valossa kyberanarkismi
vaikuttaa kuuluvan anarkistisen ideologian piiriin. Kyberanarkismilla ja reaalimaailman
anarkistisella toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä, vaikka molempien toimijoiden
motiivit, kohteet ja päämäärät ovat usein samankaltaisia. Suomessa kyberanarkismi näyttäytyy
muita länsimaita kehittymättömämpänä, eikä useiden muiden länsimaiden kokemia,
kyberanarkistien suorittamia merkittäviä kyberhyökkäyksiä olla koettu Suomessa.
Tämän tutkimuksen valossa Suomen turvallisuuspolitiikassa kyberanarkismia ei nähdä
anarkismin poliittiseen ideologiaan liittyväksi ilmiöksi. Tämän sijaan kyberanarkismi luokitellaan
yleisesti rikollisuudeksi, eikä ilmiön poliittista motiivia ole nähty merkittävänä
tekijänä. Kyberanarkismin osatekijöiden, erityisesti haktivismin ja infoanarkismin, turvallistaminen
on ollut tarkastellussa asiakirja-aineistossa ajallisesti kattavaa ja määrällisesti
runsasta. Kyberanarkismin osatekijöiden välisiä yhteyksiä ja kyberanarkismin kokonaisuuden
dynamiikkaa ei kuitenkaan ole tunnistettu, eikä ilmiötä kokonaisuudessaan ole näin
ollen turvallistettu.
on riippuvaista tietoverkkojen häiriöttömästä toiminnasta. Kybertoimintaympäristö ja kyberuhkat
ovat tulleet osaksi niin Suomen, kuin muidenkin kehittyneiden valtioiden turvallisuuspolitiikan
uhkakuvia. Samanaikaisesti yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä laillisissa,
että laittomissa muodoissaan on ottanut jalansijaa kybertoimintaympäristössä. Kyberaktivismi
on jaettavissa verkkovahvisteiseen ja verkkoperustaiseen, joista jälkimmäisen piirissä
esiintyvät haktivismi, infoanarkismi ja kryptoanarkismi voidaan luokitella kuuluvaksi
kyberanarkismin kokonaisuuteen.
Tutkimuksen tutkimusongelma on: Onko tarkastellulla ajanjaksolla Suomen turvallisuuspoliittisissa
virallisasiakirjoissa havaittavissa kyberanarkismin tai sen osatekijöiden turvallistamista,
ja nähdäänkö kyberanarkismin liittyvän anarkismin poliittiseen ideologiaan?
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mitä on kyberanarkismi ja mikä erottaa kyberanarkismin
kyberrikollisuudesta sekä -terrorismista, onko suomalaisessa kyberanarkismissa
havaittavissa eriäviä piirteitä verrattuna kansainväliseen kyberanarkismiin, onko kyberanarkismin
tai sen osatekijöiden turvallistamista havaittavissa tutkitussa turvallisuuspoliittisessa
asiakirja-aineistossa?
Tämä tutkimus on kvalitatiivinen, eli laadullinen. Tutkimusmetodit ovat sisällönanalyysi ja
teemoittelu. Tutkimuksen päälähdeainestona on kirjallisuus, aikaisemmat tutkimukset ja
turvallisuuspoliittinen asiakirja-aineisto. Tutkimusaiheen luonteen vuoksi internetistä hankitulla
lähdeaineistolla on tutkimuksessa merkittävä asema. Tutkimuksen teoreettinen paradigma
noudattelee Kööpenhaminan koulukunnan teoriakokonaisuutta. Kööpenhaminan
koulukunnan turvallistamisteorian mukaisesti mikään reaalimaailman todellinen tai kuviteltu
ilmiö ei ole itsessään turvallisuusuhka, vaan ilmiö vaatii uhkaksi muuttuakseen onnistuneen
turvallistamisen; väitteen ilmiön uhkaavuudesta ja tämän väitteen hyväksymisen.
Turvallistamisen ohella Kööpenhaminan koulukunnan teorioihin kuuluvat alueelliset turvallisuuskompleksit
ja tähän liittyvä turvallisuuden analyysitasot. Koulukunta edustaa laajan
turvallisuuden käsitettä, jakaen turvallisuuden ilmiöt sotilas-, politiikka-, talous-, yhteiskunta-
ja ympäristösektoreihin.
Kyberanarkismi näyttäytyy verkkoperustaisena aktivismina, jonka merkittävimpiä osatekijöitä
ovat haktivismi, infoanarkismi ja kryptoanarkismi. Tämän tutkimuksen valossa kyberanarkismi
vaikuttaa kuuluvan anarkistisen ideologian piiriin. Kyberanarkismilla ja reaalimaailman
anarkistisella toiminnalla ei ole selkeää yhteyttä, vaikka molempien toimijoiden
motiivit, kohteet ja päämäärät ovat usein samankaltaisia. Suomessa kyberanarkismi näyttäytyy
muita länsimaita kehittymättömämpänä, eikä useiden muiden länsimaiden kokemia,
kyberanarkistien suorittamia merkittäviä kyberhyökkäyksiä olla koettu Suomessa.
Tämän tutkimuksen valossa Suomen turvallisuuspolitiikassa kyberanarkismia ei nähdä
anarkismin poliittiseen ideologiaan liittyväksi ilmiöksi. Tämän sijaan kyberanarkismi luokitellaan
yleisesti rikollisuudeksi, eikä ilmiön poliittista motiivia ole nähty merkittävänä
tekijänä. Kyberanarkismin osatekijöiden, erityisesti haktivismin ja infoanarkismin, turvallistaminen
on ollut tarkastellussa asiakirja-aineistossa ajallisesti kattavaa ja määrällisesti
runsasta. Kyberanarkismin osatekijöiden välisiä yhteyksiä ja kyberanarkismin kokonaisuuden
dynamiikkaa ei kuitenkaan ole tunnistettu, eikä ilmiötä kokonaisuudessaan ole näin
ollen turvallistettu.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]