Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittäminen vuosina 1979–2007
Törrönen, Miikka (2008-03)
Törrönen, Miikka
Johtamisen laitos (-2008)
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
89. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
03 / 2008
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236045
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236045
Tiivistelmä
Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittymisen tutkimuksen tarve nousee Itämeren
öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta
torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky
Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä
johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007.
Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista
ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava
laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon
uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja
suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden
osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta.
Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja
torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja,
muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan
raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia
analysoimalla.
Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa
havainnointia.
Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson
historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi.
Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä
saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä
organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito.
Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky,
varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä
muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden
suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja
kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn.
Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen
painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu
myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja
siis asiajohtamisen kenttää.
Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska
SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla
selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa.
Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana
vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007
moninkertaistunut.
Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle
Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä.
Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty
materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn
Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja
henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä.
Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten
työkaluiksi.
öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta
torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky
Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä
johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007.
Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista
ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava
laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon
uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja
suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden
osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta.
Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja
torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja,
muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan
raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia
analysoimalla.
Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa
havainnointia.
Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson
historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi.
Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä
saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä
organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito.
Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky,
varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä
muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden
suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja
kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn.
Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen
painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu
myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja
siis asiajohtamisen kenttää.
Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska
SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla
selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa.
Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana
vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007
moninkertaistunut.
Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle
Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä.
Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty
materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn
Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja
henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä.
Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten
työkaluiksi.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]