HUOMIO - KATSE OIKEAAN PÄIN! : näkökulmia puolustusvoimien ryhmäprosesseihin ja –ilmiöihin
Jokitalo, Juha (2006-02)
Jokitalo, Juha
Johtamisen laitos (-2008)
Johtaminen
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
89. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
02 / 2006
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236037
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236037
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin puolustusvoimien ryhmissä esiintyviä
ryhmäprosesseja ja –ilmiöitä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta.
Sosiaalipsykologinen tarkastelunäkökulma valittiin, koska nykyinen virallinen
johtajuusoppi, ns. syväjohtaminen ei psykologialähtöisyydestään johtuen
kiinnitä ryhmiin ja ryhmien toimintaan juurikaan huomiota. Tarkastelu kytkettiin
kiinteästi Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen Laitoksen tekemään
oppiainemääritelmään.
Sosiaalipsykologista kenttää tarkasteltiin teoreettisesti Helkaman, Myllyniemen
ja Liebkindin jaottelujen pohjalta. Tarkastelua ei tehty sotilassosiologian
näkökulmasta, koska haluttiin avata ryhmien toiminnan taustalla vaikuttavia
yleisiä tieteellisiä näkemyksiä. Kyseisessä jaottelussa tarkasteltiin ns. yleisiä
sosiaalisuuden selitysmalleja, eräänlaisina teorioina, kuten; sosiaalista vaihtoa,
sosiaalista vertailua, sosiaalista identiteettiä ja sosiaalista konstruktionismia
sekä ryhmäsosialisaatioteoriaa. Tarkasteluun kytkettiin myös
Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksella (PvKK) jo aiemmin
toteutettuja asiaa koskevia tutkimuksia.
Keskeisimpinä johtopäätöksinä oli, että ei ole olemassa yhtä teoriaa tai mallia,
joka yksistään selittäisi ryhmätoiminnassa vaikuttavia prosesseja ja ilmiötä.
Tutkimus myös osoitti, että ryhmä voidaan määritellä useilla eri tavoilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmätoiminnassa vaikuttaa useat, usein
samanaikaiset prosessit, jotka synnyttävät ryhmäilmiöitä. Näitä havaintoja
tehtiin myös PvKK:n varusmies- ja reserviläisryhmiin kohdistetuista
tutkimuksista. Näistä tutkimuksista oli havaittavissa, että virallista johtajaa ei
välttämättä mielletä ryhmän jäseneksi joka oli havaittavissa tehdyissä
sosiometrisissä mittauksissa.
Lopuksi haluan todeta, että sosiaalipsykologinen näkökulma johtajuuden
tarkasteluun vaikuttaa niin antoisalta, että puolustusvoimien olisi syytä
huomioida se laajemminkin tulevia tutkimushankkeita suunniteltaessa.
Sosiaalipsykologinen tietous ja osaaminen mahdollistavat johtajakoulutuksen
monipuolistamisen ja tehostamisen, johon puolustusvoimilla on erinomaiset
rakenteelliset puitteet.
Ryhmän ohjauksellisesta näkökulmasta katsottuna, sotilasryhmä rooleineen
tarjoaa mahdollisuuden muun muassa sosiodraamallisten menetelmien
käyttöön. Sosiaalipsykologiaan pohjautuvien koulutusmenetelmien avulla
sotilasryhmistä saada entistä tehokkaampia, aloitekykyisempiä ja itsenäiseen
toimintaan pystyviä ryhmiä.
ryhmäprosesseja ja –ilmiöitä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta.
Sosiaalipsykologinen tarkastelunäkökulma valittiin, koska nykyinen virallinen
johtajuusoppi, ns. syväjohtaminen ei psykologialähtöisyydestään johtuen
kiinnitä ryhmiin ja ryhmien toimintaan juurikaan huomiota. Tarkastelu kytkettiin
kiinteästi Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen Laitoksen tekemään
oppiainemääritelmään.
Sosiaalipsykologista kenttää tarkasteltiin teoreettisesti Helkaman, Myllyniemen
ja Liebkindin jaottelujen pohjalta. Tarkastelua ei tehty sotilassosiologian
näkökulmasta, koska haluttiin avata ryhmien toiminnan taustalla vaikuttavia
yleisiä tieteellisiä näkemyksiä. Kyseisessä jaottelussa tarkasteltiin ns. yleisiä
sosiaalisuuden selitysmalleja, eräänlaisina teorioina, kuten; sosiaalista vaihtoa,
sosiaalista vertailua, sosiaalista identiteettiä ja sosiaalista konstruktionismia
sekä ryhmäsosialisaatioteoriaa. Tarkasteluun kytkettiin myös
Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksella (PvKK) jo aiemmin
toteutettuja asiaa koskevia tutkimuksia.
Keskeisimpinä johtopäätöksinä oli, että ei ole olemassa yhtä teoriaa tai mallia,
joka yksistään selittäisi ryhmätoiminnassa vaikuttavia prosesseja ja ilmiötä.
Tutkimus myös osoitti, että ryhmä voidaan määritellä useilla eri tavoilla.
Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmätoiminnassa vaikuttaa useat, usein
samanaikaiset prosessit, jotka synnyttävät ryhmäilmiöitä. Näitä havaintoja
tehtiin myös PvKK:n varusmies- ja reserviläisryhmiin kohdistetuista
tutkimuksista. Näistä tutkimuksista oli havaittavissa, että virallista johtajaa ei
välttämättä mielletä ryhmän jäseneksi joka oli havaittavissa tehdyissä
sosiometrisissä mittauksissa.
Lopuksi haluan todeta, että sosiaalipsykologinen näkökulma johtajuuden
tarkasteluun vaikuttaa niin antoisalta, että puolustusvoimien olisi syytä
huomioida se laajemminkin tulevia tutkimushankkeita suunniteltaessa.
Sosiaalipsykologinen tietous ja osaaminen mahdollistavat johtajakoulutuksen
monipuolistamisen ja tehostamisen, johon puolustusvoimilla on erinomaiset
rakenteelliset puitteet.
Ryhmän ohjauksellisesta näkökulmasta katsottuna, sotilasryhmä rooleineen
tarjoaa mahdollisuuden muun muassa sosiodraamallisten menetelmien
käyttöön. Sosiaalipsykologiaan pohjautuvien koulutusmenetelmien avulla
sotilasryhmistä saada entistä tehokkaampia, aloitekykyisempiä ja itsenäiseen
toimintaan pystyviä ryhmiä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]