Sotilaallista kriisinhallintaoperaatiota edeltävä päätöksenteko Euroopan unionissa ja Suomessa
Pulkkinen, Jyri (2006-02)
Pulkkinen, Jyri
Strategian laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
89. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
02 / 2006
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236031
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309236031
Tiivistelmä
”All that is necessary for the triumph of evil is that good men do nothing.”
Euroopan unionin kriisinhallintakyky on kehittynyt voimakkaasti koko unionin
olemassaolon ajan. Viimeisimpänä uudistuksena unioniin on luotu kyky nopeaan
toimintaan. Suomi unionin osana on ilmoittautunut mukaan Euroopan unionin
taisteluosastoihin. Tämä tutkimus keskittyy niihin tekijöihin
päätöksentekoympäristössä, jotka mahdollistavat unionin toteuttaman
kriisinhallintaoperaation.
Tarkoituksena on ollut kirjallisuuslähteisiin ja haastatteluihin nojaten selvittää
Suomen ja Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan päätöksenteon kentästä
päätöksentekoon liittyvät organisaatiot, päätöksentekoprosessit sekä prosessin
aikana tuotettavat päätökset ja asiakirjat. Työ omalta osaltaan täydentää Ossi
Kervisen tekemää tutkimustyötä kriisinhallinnan päätöksentekorakenteista. Työn
tutkimusasetelmana on mallinnus ulkopoliittisesta päätöksenteosta.
Tutkimuskysymyksiä on kaksi:
1. Mahdollistaako Euroopan unionin päätöksentekomenetelmä sotilaallisen
kriisinhallintaoperaation aloittamisessa tarvittavien päätösten laatimisen, erityisesti
tarkasteltaessa päätöksentekoa nopean kriisinhallintatoiminnan näkökulmasta?
2. Onko kansallinen päätöksentekomenetelmä toimiva ja erityisesti onko se oikeaaikainen,
kun tarkastelemme sitä Euroopan unionin nopeutetun päätöksenteon
näkökulmasta?
Tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Euroopan unionin asiakirjat, eri organisaatioiden
laatimat tieteelliset tutkimusraportit. Haastatteluilla on pyritty kartoittamaan
toimintamalleja, jotka eivät ilmene kirjallisissa lähteissä. Haastatteluilla oli suuri
merkitys johtopäätöksien muodostumisessa.
Tutkimus toi esille, että Euroopan unionin päätöksentekorakenne on kaiken
kaikkiaan monimutkainen. Päätöksentekojärjestelmää myös uudistetaan
voimakkaasti kaiken aikaa, ja tämä osaltaan vaikeutti tutkimuksen tekemistä.
Kansallisen päätöksenteon osalta voimakas julkinen keskustelu kriisinhallintalaista
ja yleensä kriisinhallinnan päätöksenteosta oli myös tutkimusta vaikeuttavana
tekijänä.
Päätelmänä tutkimuskysymysten osalta on se, että Euroopan unioni omaa tahdon
nopeaan päätöksentekoon ja operaatio Artemiksen katsotaan olevan todiste kyvyn
olemassaolosta. Kaikki ne toimet joita Euroopan unioni on suunnitellut
päätöksenteon nopeuttamiseksi, eivät kuitenkaan käytännössä nopeuta itse
päätöksentekoa. Kansallisen päätöksenteon osalta johtopäätöksenä on, että itse
päätöksentekomenetelmä on oikea, mutta se on väärin ajoittunut, mikäli asiaa
tarkastellaan nopean toiminnan näkökulmasta. Kansallinen päätöksentekoprosessi
tulee voida käynnistää aikaisemmin ja sotilaallisen voimankäytön oikeudet tulee
saattaa pois kansallisesta päätöksenteosta käsiteltäessä Euroopan unionin nopeaa
kriisinhallintatoimintaa.
Euroopan unionin kriisinhallintakyky on kehittynyt voimakkaasti koko unionin
olemassaolon ajan. Viimeisimpänä uudistuksena unioniin on luotu kyky nopeaan
toimintaan. Suomi unionin osana on ilmoittautunut mukaan Euroopan unionin
taisteluosastoihin. Tämä tutkimus keskittyy niihin tekijöihin
päätöksentekoympäristössä, jotka mahdollistavat unionin toteuttaman
kriisinhallintaoperaation.
Tarkoituksena on ollut kirjallisuuslähteisiin ja haastatteluihin nojaten selvittää
Suomen ja Euroopan unionin sotilaallisen kriisinhallinnan päätöksenteon kentästä
päätöksentekoon liittyvät organisaatiot, päätöksentekoprosessit sekä prosessin
aikana tuotettavat päätökset ja asiakirjat. Työ omalta osaltaan täydentää Ossi
Kervisen tekemää tutkimustyötä kriisinhallinnan päätöksentekorakenteista. Työn
tutkimusasetelmana on mallinnus ulkopoliittisesta päätöksenteosta.
Tutkimuskysymyksiä on kaksi:
1. Mahdollistaako Euroopan unionin päätöksentekomenetelmä sotilaallisen
kriisinhallintaoperaation aloittamisessa tarvittavien päätösten laatimisen, erityisesti
tarkasteltaessa päätöksentekoa nopean kriisinhallintatoiminnan näkökulmasta?
2. Onko kansallinen päätöksentekomenetelmä toimiva ja erityisesti onko se oikeaaikainen,
kun tarkastelemme sitä Euroopan unionin nopeutetun päätöksenteon
näkökulmasta?
Tärkeimpinä lähteinä ovat olleet Euroopan unionin asiakirjat, eri organisaatioiden
laatimat tieteelliset tutkimusraportit. Haastatteluilla on pyritty kartoittamaan
toimintamalleja, jotka eivät ilmene kirjallisissa lähteissä. Haastatteluilla oli suuri
merkitys johtopäätöksien muodostumisessa.
Tutkimus toi esille, että Euroopan unionin päätöksentekorakenne on kaiken
kaikkiaan monimutkainen. Päätöksentekojärjestelmää myös uudistetaan
voimakkaasti kaiken aikaa, ja tämä osaltaan vaikeutti tutkimuksen tekemistä.
Kansallisen päätöksenteon osalta voimakas julkinen keskustelu kriisinhallintalaista
ja yleensä kriisinhallinnan päätöksenteosta oli myös tutkimusta vaikeuttavana
tekijänä.
Päätelmänä tutkimuskysymysten osalta on se, että Euroopan unioni omaa tahdon
nopeaan päätöksentekoon ja operaatio Artemiksen katsotaan olevan todiste kyvyn
olemassaolosta. Kaikki ne toimet joita Euroopan unioni on suunnitellut
päätöksenteon nopeuttamiseksi, eivät kuitenkaan käytännössä nopeuta itse
päätöksentekoa. Kansallisen päätöksenteon osalta johtopäätöksenä on, että itse
päätöksentekomenetelmä on oikea, mutta se on väärin ajoittunut, mikäli asiaa
tarkastellaan nopean toiminnan näkökulmasta. Kansallinen päätöksentekoprosessi
tulee voida käynnistää aikaisemmin ja sotilaallisen voimankäytön oikeudet tulee
saattaa pois kansallisesta päätöksenteosta käsiteltäessä Euroopan unionin nopeaa
kriisinhallintatoimintaa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]