Panssarivaunujoukkojen koulutus Panssariprikaatissa 1942–1944
Silovaara, Henri (2013-04)
Silovaara, Henri
Sotahistorian laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 2
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309135861
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309135861
Tiivistelmä
Vuosi 1942 oli suomalaisille panssarivaunujoukoille suuren kehittymisen aikaa. Helmikuussa
perustettiin Panssariprikaati, joka liitettiin myöhemmin kesän aikana perustettuun Panssaridivisioonaan.
Panssariprikaatin perustamisen mahdollisti jatkosodan hyökkäysvaiheessa saatu
runsas sotasaaliskaluston määrä. Panssariprikaatin komentajaksi määrättiin Panssaripataljoonan
komentajana toiminut everstiluutnantti Sven Björkman.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten panssarivaunujoukkojen koulutus kehittyi
Panssariprikaatissa 1942–1944 välisenä aikana. Perustamisensa jälkeen Panssariprikaati oli
pääosan tarkasteltavasta ajanjaksosta Äänislinnassa reservissä. Tämä mahdollisti koulutuksen
järjestämisen tehokkaasti. Tutkimuksen pääkysymykseen haetaan vastausta seuraavien alakysymysten
avulla: millaista oli panssarivaunukoulutus Suomessa ennen jatkosotaa, mitkä tekijät
vaikuttivat panssarivaunukoulutuksen kehittymiseen, miten koulutus järjestettiin ja miten
koulutus näkyi kesän 1944 taisteluissa.
Tutkimus on asiakirjatutkimus ja tutkimusmenetelmänä on aineistoanalyysi. Tutkimuksen
keskeisimmät lähteet ovat Kansallisarkiston arkistomateriaalia. Lähteinä mainittakoon Panssaridivisioonan,
Panssariprikaatin, panssaripataljoonien ja niiden perusyksiköiden asiakirjat, sotapäiväkirjat
ja taistelukertomukset. Arkistolähteisiin lukeutuvat myös sodanaikana laaditut
koulutusohjeet ja koulutusmatkakertomukset. Työssä on keskitytty koulutuksen sisältöön, toteutukseen
ja siihen vaikuttaneisiin tekijöihin. Tutkimus käsittelee panssarivaunukoulutusta
myös ennen vuotta 1942, mikä toimii vertailupohjana tarkasteltavalle ajanjaksolle. Lisäksi käsitellään
panssarivaunujoukkojen tärkeimmät taistelutapahtumat kesällä 1944, joiden kautta
selvitetään koulutuksen näkymistä joukkojen toiminnassa.
Koulutukseen vaikuttivat olennaisesti hyökkäysvaiheen kokemukset, sekä käytettävissä ollut
kalusto ja sen määrä. Myös saksalaisella panssariaseella oli oma vaikutuksensa koulutukseen.
Oppia haettiin saksasta opintomatkojen muodossa. Lisäksi Saksasta saatiin runsaasti materiaalia
koulutuksen kehittämiseksi. Koulutus panssarijoukoissa oli vahvasti komentajajohtoista.
Panssaridivisioonassa annettua koulutusta johti divisioonankomentaja kenraalimajuri Ruben
Lagus. Koulutuksessa ei keskitytty ainoastaan panssarivaunujen toimintaan, vaan olennainen
osa panssarivaunumiesten koulutusta oli yhteistoiminta jääkärijoukkojen kanssa. Kesällä 1944
Panssariprikaati osallistui Karjalankannaksen torjuntataisteluihin osana Panssaridivisioonaa.
Joukoilla oli takana tiivis koulutusjakso, jonka vaikutus joutui koetukselle kesän ankarissa
taisteluissa.
perustettiin Panssariprikaati, joka liitettiin myöhemmin kesän aikana perustettuun Panssaridivisioonaan.
Panssariprikaatin perustamisen mahdollisti jatkosodan hyökkäysvaiheessa saatu
runsas sotasaaliskaluston määrä. Panssariprikaatin komentajaksi määrättiin Panssaripataljoonan
komentajana toiminut everstiluutnantti Sven Björkman.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten panssarivaunujoukkojen koulutus kehittyi
Panssariprikaatissa 1942–1944 välisenä aikana. Perustamisensa jälkeen Panssariprikaati oli
pääosan tarkasteltavasta ajanjaksosta Äänislinnassa reservissä. Tämä mahdollisti koulutuksen
järjestämisen tehokkaasti. Tutkimuksen pääkysymykseen haetaan vastausta seuraavien alakysymysten
avulla: millaista oli panssarivaunukoulutus Suomessa ennen jatkosotaa, mitkä tekijät
vaikuttivat panssarivaunukoulutuksen kehittymiseen, miten koulutus järjestettiin ja miten
koulutus näkyi kesän 1944 taisteluissa.
Tutkimus on asiakirjatutkimus ja tutkimusmenetelmänä on aineistoanalyysi. Tutkimuksen
keskeisimmät lähteet ovat Kansallisarkiston arkistomateriaalia. Lähteinä mainittakoon Panssaridivisioonan,
Panssariprikaatin, panssaripataljoonien ja niiden perusyksiköiden asiakirjat, sotapäiväkirjat
ja taistelukertomukset. Arkistolähteisiin lukeutuvat myös sodanaikana laaditut
koulutusohjeet ja koulutusmatkakertomukset. Työssä on keskitytty koulutuksen sisältöön, toteutukseen
ja siihen vaikuttaneisiin tekijöihin. Tutkimus käsittelee panssarivaunukoulutusta
myös ennen vuotta 1942, mikä toimii vertailupohjana tarkasteltavalle ajanjaksolle. Lisäksi käsitellään
panssarivaunujoukkojen tärkeimmät taistelutapahtumat kesällä 1944, joiden kautta
selvitetään koulutuksen näkymistä joukkojen toiminnassa.
Koulutukseen vaikuttivat olennaisesti hyökkäysvaiheen kokemukset, sekä käytettävissä ollut
kalusto ja sen määrä. Myös saksalaisella panssariaseella oli oma vaikutuksensa koulutukseen.
Oppia haettiin saksasta opintomatkojen muodossa. Lisäksi Saksasta saatiin runsaasti materiaalia
koulutuksen kehittämiseksi. Koulutus panssarijoukoissa oli vahvasti komentajajohtoista.
Panssaridivisioonassa annettua koulutusta johti divisioonankomentaja kenraalimajuri Ruben
Lagus. Koulutuksessa ei keskitytty ainoastaan panssarivaunujen toimintaan, vaan olennainen
osa panssarivaunumiesten koulutusta oli yhteistoiminta jääkärijoukkojen kanssa. Kesällä 1944
Panssariprikaati osallistui Karjalankannaksen torjuntataisteluihin osana Panssaridivisioonaa.
Joukoilla oli takana tiivis koulutusjakso, jonka vaikutus joutui koetukselle kesän ankarissa
taisteluissa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [1957]