Toiseuskäsitykset Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa
Sikanen, Tommi (2013-04)
Sikanen, Tommi
Strategian laitos
Strategia
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 65
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201306134018
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201306134018
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tekstuaalisia
muotoiluja toiseuden käsitteen kautta. Tutkimuksen tiedonintressi rakentuu käsitykselle
siitä, että tätä kautta on mahdollista avata uusia näkökulmia politiikan tulkintaan. Suomen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on perinteisesti analysoitu uhkalähtöisesti. Kuitenkin
tänä päivän politiikat ovat hyvin riippuvaisia toisista myös positiivisella tavalla. Näin ollen
uhkalähtöisyys pelkästään ei mahdollisesti ole riittävä näkökulma. Toiseus on siis tässä
tapauksessa ulkoisille toisille, kuten muille valtioille annettu tai muodostunut rooli suhteessa
Suomeen.
Tämän tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä ja tutkimusongelmana on selvittää, miten
toiseus ilmenee Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluissa. Tutkimuksen
ensisijaisena tavoitteena on rakentaa ymmärrys toiseuden käsitteen sisällöstä ja käytettävyydestä
turvallisuuspolitiikan tulkinnassa. Luotu teoreettinen näkökulma testataan rajallisella
aineistolla tutkimuksen tason rajoissa, tässä tapauksessa vuoden 2012 turvallisuus- ja
puolustuspoliittisella selonteolla. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa laadullista
sisällönanalyysiä. Tällöin teoria muodostaa kategoriat, joiden kautta aineistoa tarkastellaan
ja ryhmitellään uusiksi.
Tutkimuksen teoreettinen näkökulma rakentuu Alexander Wendtin rakenteellisen konstruktivismin
varaan, johon yhdistetään ymmärrys ”pienen valtion” identiteetin muodostumisesta.
Wendtin konstruktivismin mukaisesti tarkastelu kohdistetaan valtion tasolle eikä sisäisten
tekijöiden merkitystä politiikkojen muodostumiselle analysoida. Tämä näkökulma perustuu
ymmärrykselle siitä, että erityisesti pienelle valtiolle ulkoiset toiset ovat merkityksellisempiä
identiteetin muodostumisen näkökulmasta. Valtion identiteetin muodostuminen
suhteessa toisiin nousee tarkasteluun. Konstruktivistisiin taustaolettamuksiin pohjautuen
rakennetaan tutkimusasetelma toiseuden käsitteen teoretisoinnin ympärille. Tällöin hyväksytään,
että toiseudella on sekä positiivinen että negatiivinen puoli. Lisäksi laajaa turvallisuuskäsitystä
vastaamaan muodostetaan positiiviselle ja negatiiviselle toiseudelle eri asteita.
Selontekoa tarkastellaan näiden toiseuden eri asteiden kautta.
Tässä tutkimuksessa ilmeni, että lähes kaikkia toiseuden eri asteita on mahdollista löytää
suomalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluissa. Politiikka riippuu yhä merkittävämmin
positiivisesta kuulumisesta negatiivisen kuulumattomuuden rinnalla. Esimerkiksi
EU on ilmentymä positiivisesta kuulumisesta, joka osaltaan myös määrittää ja kategorisoin
toisia itsessään. Negatiivisella puolella uhkat turvallisuudelle ovat olemassa edelleen
ja niitä ylläpidetään aktiivisesti. Tämä onkin yksi edellytys turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
olemassaololle.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on teoreettisen mallin toimivuuden todentaminen. Toiseuden
kategoriat näyttävät mielekkäiltä ja käyttökelpoisilta politiikan tulkintaan. Mallia on
mahdollista käyttää laajemmassa tutkimuksessa. Tällöin olisi mahdollista tarkastella Suomen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluja ja niiden kehitystä pidemmällä historiallisella
aikajänteellä. Vaihtoehtoisesti voisi keskittyä yksittäiseen selontekoon mutta tarkastella
sitä laajemmin sekä sisäisen, että ulkoisen vaikutuksen osalta.
muotoiluja toiseuden käsitteen kautta. Tutkimuksen tiedonintressi rakentuu käsitykselle
siitä, että tätä kautta on mahdollista avata uusia näkökulmia politiikan tulkintaan. Suomen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on perinteisesti analysoitu uhkalähtöisesti. Kuitenkin
tänä päivän politiikat ovat hyvin riippuvaisia toisista myös positiivisella tavalla. Näin ollen
uhkalähtöisyys pelkästään ei mahdollisesti ole riittävä näkökulma. Toiseus on siis tässä
tapauksessa ulkoisille toisille, kuten muille valtioille annettu tai muodostunut rooli suhteessa
Suomeen.
Tämän tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä ja tutkimusongelmana on selvittää, miten
toiseus ilmenee Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluissa. Tutkimuksen
ensisijaisena tavoitteena on rakentaa ymmärrys toiseuden käsitteen sisällöstä ja käytettävyydestä
turvallisuuspolitiikan tulkinnassa. Luotu teoreettinen näkökulma testataan rajallisella
aineistolla tutkimuksen tason rajoissa, tässä tapauksessa vuoden 2012 turvallisuus- ja
puolustuspoliittisella selonteolla. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa laadullista
sisällönanalyysiä. Tällöin teoria muodostaa kategoriat, joiden kautta aineistoa tarkastellaan
ja ryhmitellään uusiksi.
Tutkimuksen teoreettinen näkökulma rakentuu Alexander Wendtin rakenteellisen konstruktivismin
varaan, johon yhdistetään ymmärrys ”pienen valtion” identiteetin muodostumisesta.
Wendtin konstruktivismin mukaisesti tarkastelu kohdistetaan valtion tasolle eikä sisäisten
tekijöiden merkitystä politiikkojen muodostumiselle analysoida. Tämä näkökulma perustuu
ymmärrykselle siitä, että erityisesti pienelle valtiolle ulkoiset toiset ovat merkityksellisempiä
identiteetin muodostumisen näkökulmasta. Valtion identiteetin muodostuminen
suhteessa toisiin nousee tarkasteluun. Konstruktivistisiin taustaolettamuksiin pohjautuen
rakennetaan tutkimusasetelma toiseuden käsitteen teoretisoinnin ympärille. Tällöin hyväksytään,
että toiseudella on sekä positiivinen että negatiivinen puoli. Lisäksi laajaa turvallisuuskäsitystä
vastaamaan muodostetaan positiiviselle ja negatiiviselle toiseudelle eri asteita.
Selontekoa tarkastellaan näiden toiseuden eri asteiden kautta.
Tässä tutkimuksessa ilmeni, että lähes kaikkia toiseuden eri asteita on mahdollista löytää
suomalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluissa. Politiikka riippuu yhä merkittävämmin
positiivisesta kuulumisesta negatiivisen kuulumattomuuden rinnalla. Esimerkiksi
EU on ilmentymä positiivisesta kuulumisesta, joka osaltaan myös määrittää ja kategorisoin
toisia itsessään. Negatiivisella puolella uhkat turvallisuudelle ovat olemassa edelleen
ja niitä ylläpidetään aktiivisesti. Tämä onkin yksi edellytys turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
olemassaololle.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on teoreettisen mallin toimivuuden todentaminen. Toiseuden
kategoriat näyttävät mielekkäiltä ja käyttökelpoisilta politiikan tulkintaan. Mallia on
mahdollista käyttää laajemmassa tutkimuksessa. Tällöin olisi mahdollista tarkastella Suomen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muotoiluja ja niiden kehitystä pidemmällä historiallisella
aikajänteellä. Vaihtoehtoisesti voisi keskittyä yksittäiseen selontekoon mutta tarkastella
sitä laajemmin sekä sisäisen, että ulkoisen vaikutuksen osalta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]