Julkaisuarkisto

Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Doria

Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos -
dc.contributor.author Rintala, Harri
dc.date.accessioned 2012-11-21T12:56:56Z
dc.date.available 2012-11-21T12:56:56Z
dc.date.issued 2012-11-30
dc.identifier.isbn 978-951-25-2375-7 -
dc.identifier.issn 1798-0399 -
dc.identifier.uri http://www.doria.fi/handle/10024/86186
dc.description.abstract Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa. fi
dc.description.abstract Military pilots´ physical performance and occupational musculoskeletal disorders Issues concerning the physical loading in a fighter pilot´s occupation have been discussed in the scientific literature for decades. Both acute and chronic musculoskeletal disorders resulting from the G-forces have been documented with particular focus on the cervical spine region. It has been observed that the flight-induced physical loading can, together with or without disabling symptoms, create remarkably premature structural cervical spine degeneration. International literature on the topic reports that over two thirds of the military pilots suffer from occupational disorders. The predisposition of military pilots to suffer from premature cervical spine degeneration has been acknowledged in Finland and as such it has been accepted as an occupational disease since 1995. It has been presumed that good physical performance would prevent musculoskeletal disorders and thus maintain overall level of performance in daily duties. Despite this, there exists almost no documented scientific evidence to support this assumption in military pilots and the evidence from other populations is conflicting. The aim of this study was to clarify the prevalence of occupational musculoskeletal disorders in the Finnish Air Force (FiAF), the level of experienced disability resulting from the musculoskeletal disorders, the physical performance of pilots during the different phases of their flight career, what possible relationships exist between these variables, and how do the occupational musculoskeletal disorders affect the pilots´ ability to perform their daily duties. The study was divided in two parts. The first part was a cross-sectional study in which the flight-related symptoms were surveyed during the aeromedical examination in 2004-2005 (n=267). From these, pilots who had been tested with the common Finnish Defense Force´s (FiDF) military fitness protocol during the six months following completion of the survey (195 pilots), were taken for further analysis. This data was utilized to study relationships between pilots’ occupational demands and physical fitness, prevalence of musculoskeletal disorders and experienced disability. FiAF pilots´ fitness scores were also compared with other FiDF military personnel test scores to study differences between physical fitness in these two populations. In addition, relationships between the results of FiAF medical examinations and specific occupational tests in different age groups (n=289) were investigated. The second part was a follow up study investigating the prevalence of flight-related musculoskeletal symptoms suffered by 67 pilots during their flight career between 1996 and 2008. Their appointments in the FiAF medical care as a result of flight-related symptoms were predicted by using all possible results obtained from the pilot selection process. In addition, medical restrictions in flight service, cumulative work load during the flight hours and possible threshold in flight syllabi and prevalence of musculosketal disorders were determined. The results show that all Finnish military pilots involved in the followed-up experienced flight-related musculoskeletal disorders during their flight career. The prevalence of occupational cervical degeneration disease of the whole population was 4 % but of the pilots who had passed the jet trainer phase 10 % had this diagnosis. In addition, one third of all the pilots had similar disorders with or without lumbar spine disorders lacked medical diagnosis of an occupational disease. The pilots rarely made medical appointments due to their symptoms, while often appointments with the medical team were made when the symptoms severely limited their flight service. The most remarkable threshold was noticed at the point of 200 flight hours in the jet trainer (BAe Hawk) syllabus. At this point, the prevalence of flight-related symptoms increased exponentially up to 600 flight hours. Fluent lower body motor control, high selection scores and high neck flexion forces in the maximal isometric tests were related to a reduction in the flight-related musculoskeletal symptoms during the follow-up period. FiDF military fitness test level was not associated with occupational disorders. However, the pilots with the highest strength scores tended to suffer from statistically less disability as a result of flight-related symptoms compared to their less fit colleagues. The pilots performed at a slightly higher level than the other soldiers in every FiDF fitness test, but pilot’s performance was at its lowest level during their most important occupational phase, at the ages between 30 and 40 years. Also, the same trend existed in the occupational fitness test protocol results. In practice, using the current training system, the pilots did not manage to maintain physical performance measured in their selection phase even to the end of their cadet training. It was also noticed, that the fitness of the pilots tended to improve again after the active flight service years, despite the impact of aging. In conclusion, the physical performance of the pilots should be managed much better than at the moment. It is essential to ensure that the pilots know and can maintain their physical fitness from the selection phase up to the end of the active flight service years. Alarming, in the view of the operational readiness, FiAF pilots recorded their lowest fitness scores at the same time when they performed their highest occupational combat skill levels during the most active flight service phase. Pilots’ health and physical performance should be monitored much more frequently during their entire flight career. Based on the present findings, a multidisciplinary approach, including specialists in sports science, medicine, flight safety and air combat planning, is needed to enhance the physical performance and to decrease the risk for musculoskeletal disorders. It is also recommended that the occupational risks should thoroughly be explained in the FiAF recruiting material which is in line with good ethical practice. Furthermore, specific occupational training advices should be provided to school-aged pupils before the recruiting process. This would help the forthcoming pilots to train their occupational physical performance before recruitment, thus promoting the essential life-long physical activity required for a demanding occupation. en
dc.format.extent 221 -
dc.language.iso fi -
dc.publisher Maanpuolustuskorkeakoulu -
dc.relation.isformatof 978-951-25-2374-0 -
dc.relation.ispartof Julkaisusarja 1 - N:o 10 -
dc.title Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet -
dc.opn Hämäläinen, Olavi -
dc.subject.ysa ilmavoimat -
dc.subject.ysa lentäjät -
dc.subject.ysa fyysinen kunto -
dc.subject.ysa tuki- ja liikuntaelinten taudit -
dc.subject.ysa liikuntakasvatus -
dc.ths Mäntysaari, Matti -
dc.identifier.urn URN:ISBN:978-951-25-2375-7 -
dc.subject.oppiaine Sotilaspedagogiikka -
dc.type.mpkktaso Tohtoriopiskelijan väitöskirja -
dc.type.okmtaso G4 Monografiaväitöskirja -
dc.rights.suojaustaso Julkinen -

Viite kuuluu kokoelmiin:

  • Julkaisut [192]
    Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuja

Näytä suppeat kuvailutiedot