Pelko taistelussa : ryhmänjohtajan keinoja ylläpitää joukkonsa psyykkistä suorituskykyä
Pajuranta, Antti (2012-04)
Pajuranta, Antti
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Sotatieteiden kandidaattiopiskelijan tutkielma
96. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210319575
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210319575
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ryhmänjohtajan keinoja vaikuttaa alaistensa pelon tuntemuksiin
taistelutilanteessa ja ylläpitää heidän psyykkistä suorituskykyään. Tutkimuksen
tarkoituksena on tuoda esiin taistelustressin ja pelon vaikutuksia ryhmän toimintakykyyn
sekä tarjota sen johtajalle keinoja pakokauhun ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen.
Tutkimusaineiston keskeisimpänä osana on suomalainen ja yhdysvaltalainen sotilaskirjallisuus
sekä muutamat siviilijulkaisut. Pääosa aineistosta käsittelee pelkoa, pakokauhua,
taistelustressiä ja ihmisessä tapahtuvia psykologisia ja fysiologisia ilmiöitä stressin vaikutuksen
alaisena. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja sen tekemiseen on käytetty kirjallisuusanalyysiä
ja tapaustutkimusta.
Tutkimuksessa ilmeni, että ryhmänjohtajan pakokauhun ennaltaehkäisy alkaa taistelustressin
aiheuttamien indikaattorien havaitsemisesta. Uhka täytyy ensin havaita, jotta siihen
voidaan vaikuttaa. Vaikuttamisen keinoja on varsin runsaasti ennen varsinaisen pakokauhun
syntymistä, mutta alkaneen pakokauhun torjunta keskittyy muutamaan vahvaan
toimenpiteeseen. Verrattaessa tutkimustuloksia Reserviupseeriliiton tutkimukseen viime
sotien veteraaneista, kävi ilmi, että hyvät johtajat onnistuvat hillitsemään pakokauhua
parhaiten pelkillä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, jotka toki kuvastivat myös suuresti
heidän johtamiskäyttäytymistään. Tietyn luonteiset ihmiset käyttäytyvät luonteelleen
omaisella tavalla, ja useimmat hyvien johtajien ominaisuudet olivat samalla psyykkisiä
jännitystiloja helpottavia tekijöitä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pakokauhun ehkäisy sisältää paljon muutakin kuin
taistelun aikana tehtyjä toimenpiteitä. Johtajan paras keino kehittää joukkonsa psyykkistä
toimintakykyä on hyvän ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen antaminen ja tiiviin ryhmähengen
luominen.
taistelutilanteessa ja ylläpitää heidän psyykkistä suorituskykyään. Tutkimuksen
tarkoituksena on tuoda esiin taistelustressin ja pelon vaikutuksia ryhmän toimintakykyyn
sekä tarjota sen johtajalle keinoja pakokauhun ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen.
Tutkimusaineiston keskeisimpänä osana on suomalainen ja yhdysvaltalainen sotilaskirjallisuus
sekä muutamat siviilijulkaisut. Pääosa aineistosta käsittelee pelkoa, pakokauhua,
taistelustressiä ja ihmisessä tapahtuvia psykologisia ja fysiologisia ilmiöitä stressin vaikutuksen
alaisena. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja sen tekemiseen on käytetty kirjallisuusanalyysiä
ja tapaustutkimusta.
Tutkimuksessa ilmeni, että ryhmänjohtajan pakokauhun ennaltaehkäisy alkaa taistelustressin
aiheuttamien indikaattorien havaitsemisesta. Uhka täytyy ensin havaita, jotta siihen
voidaan vaikuttaa. Vaikuttamisen keinoja on varsin runsaasti ennen varsinaisen pakokauhun
syntymistä, mutta alkaneen pakokauhun torjunta keskittyy muutamaan vahvaan
toimenpiteeseen. Verrattaessa tutkimustuloksia Reserviupseeriliiton tutkimukseen viime
sotien veteraaneista, kävi ilmi, että hyvät johtajat onnistuvat hillitsemään pakokauhua
parhaiten pelkillä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, jotka toki kuvastivat myös suuresti
heidän johtamiskäyttäytymistään. Tietyn luonteiset ihmiset käyttäytyvät luonteelleen
omaisella tavalla, ja useimmat hyvien johtajien ominaisuudet olivat samalla psyykkisiä
jännitystiloja helpottavia tekijöitä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että pakokauhun ehkäisy sisältää paljon muutakin kuin
taistelun aikana tehtyjä toimenpiteitä. Johtajan paras keino kehittää joukkonsa psyykkistä
toimintakykyä on hyvän ja tarkoituksenmukaisen koulutuksen antaminen ja tiiviin ryhmähengen
luominen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]