Work-related crisis exposure : psychological trauma and PTSD in news journalists
Backholm, Klas (2012-11-17)
Backholm, Klas
Åbo Akademi - Åbo Akademi University
17.11.2012
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002145489
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002145489
Kuvaus
I avhandlingen undersöktes hur journalister själva reagerar efter att ha arbetat med en plötslig krissituation, samt vilka faktorer som kan bidra till en förhöjd risk för allvarliga långsiktiga stressymptom.
Temat undersöktes (1) genom att se på hur journalisters tidigare erfarenheter av krisuppdrag och traumatiska upplevelser i privatlivet var relaterade till stressymptom (posttraumatiskt stressyndrom, sekundär traumatisk stress, depression och utmattningssyndrom), och (2) genom att studera riskfaktorer i en identifierad typ av kris, de finländska skolskjutningarna 2007-08.
Avhandlingens resultat baserades på enkätsvar från finländska nyhetsjournalister (N = 503) och intervjuer med personer som jobbat på plats vid skolskjutningar (N = 28).
En klar majoritet av journalisterna hade inte allvarliga långsiktiga stressymptom vid tiden för undersökningen. De som varit på ett tidigare krisuppdrag där man bevittnat många obehagliga detaljer hade fler allvarliga stressymptom. En annan riskfaktor var att ha ett förflutet med fler traumatiska händelser i privatlivet.
Bland de som arbetat med skolskjutningar var starka kortsiktiga reaktioner, t.ex. hjälplöshet och chock, relativt vanliga. Reaktionerna hörde ändå oftast till den normala återhämtningsprocessen, och ledde inte till en långsiktig försämring av måendet. Journalister som i hög grad identifierade sig med krisen, t.ex. personer med egna barn, hade större risk för att drabbas av allvarliga symptom på lång sikt. Detsamma gällde de som på plats upplevt journalistiska etiska dilemman, t.ex. att beordras av överordnade till uppdrag som gick emot egna principer.
För att förebygga psykisk stress bland journalister är det viktigt att inom branschen sprida kunskap om stressreaktioner och utveckla rekommendationer för etisk krisjournalistik. Därmed kan journalister få bättre verktyg för att minimera risken att via sitt yrkesutövande orsaka ytterligare skada åt krisdrabbade.
Projektin pääteemoina oli tutkia minkälaisia psykologisia stressireaktioita uutistoimittajat kokevat kriisityöskentelyn jälkeen, sekä tunnistaa vakavien pitkäaikaisten traumaperäisten stressireaktioiden ja –häiriöiden riskitekijät.
Tutkimusteemoja toteutettiin (1) tutkimalla kuinka toimittajien aikaisemmat kokemukset kriisitilanteista ja yksityiselämässä tapahtuneet traumat vaikuttivat stressioireisiin (traumaperäinen stressihäiriö, myötätuntouupumus, depressio ja työuupumus) ja (2) tutkimalla riskitekijöitä erityisen kriisityötehtävän aikana (kouluammuskelut 2007-08).
Väitöskirjan tulokset perustuvat lomakekyselyyn, johon suomalaiset uutistoimittajat vastasivat (N = 503), sekä haastatteluun, johon kouluammuskeluissa paikan päällä työtä tehneet toimittajat osallistuivat (N = 28). Selkeä enemmistö toimittajista ei kokenut vakavia pitkäaikaisia traumasta johtuvia stressioireita tutkimuksen aikana. Yksi stressioireiden riskitekijäksi osoittautui yksityiselämässä tapahtuneiden traumojen määrä. Toinen riskitekijä oli jos henkilö oli aiemmin työelämässään todistanut monta epämiellyttävää yksityiskohtaa kriisitilanteessa.
Kouluammuskelujen aikana työskennelleiden toimittajien kesken lyhytjännitteiset traumaperäiset stressireaktiot, kuten vakava avuttomuuden tai järkytyksen tunne, olivat suhteellisen tavallisia. Reaktiot olivat kuitenkin useimmiten osa tavallista toipumisprosessia, eivätkä johtaneet voinnin pitkäaikaiseen huonontumiseen. Uutistoimittajat, jotka samastuivat enemmän kriisiin, esim. niillä joilla oli omia lapsia, oli korkeampi riski kokea vakavia pitkäkestoisia stressireaktioita. Korkeampi riski oli myös toimittajilla, jotka kokivat paikan päällä eettisiä pulmia, esim. joutumalla suorittamaan ylempien johtajien käskystä omien periaatteiden vastaisia tehtäviä.
Levittämällä tietoa toimittajien piireissä stressioireista ja kehittämällä suosituksia eettisestä kriisijournalismista, voidaan ehkäistä toimittajien psyykkistä stressiä. Parantamalla toimittajien kykyä selviytyä tilanteesta voidaan myös vähentää riskejä, että kriisiuhreille aiheutuisi lisävahinkoa mediaraportoinnista.
Temat undersöktes (1) genom att se på hur journalisters tidigare erfarenheter av krisuppdrag och traumatiska upplevelser i privatlivet var relaterade till stressymptom (posttraumatiskt stressyndrom, sekundär traumatisk stress, depression och utmattningssyndrom), och (2) genom att studera riskfaktorer i en identifierad typ av kris, de finländska skolskjutningarna 2007-08.
Avhandlingens resultat baserades på enkätsvar från finländska nyhetsjournalister (N = 503) och intervjuer med personer som jobbat på plats vid skolskjutningar (N = 28).
En klar majoritet av journalisterna hade inte allvarliga långsiktiga stressymptom vid tiden för undersökningen. De som varit på ett tidigare krisuppdrag där man bevittnat många obehagliga detaljer hade fler allvarliga stressymptom. En annan riskfaktor var att ha ett förflutet med fler traumatiska händelser i privatlivet.
Bland de som arbetat med skolskjutningar var starka kortsiktiga reaktioner, t.ex. hjälplöshet och chock, relativt vanliga. Reaktionerna hörde ändå oftast till den normala återhämtningsprocessen, och ledde inte till en långsiktig försämring av måendet. Journalister som i hög grad identifierade sig med krisen, t.ex. personer med egna barn, hade större risk för att drabbas av allvarliga symptom på lång sikt. Detsamma gällde de som på plats upplevt journalistiska etiska dilemman, t.ex. att beordras av överordnade till uppdrag som gick emot egna principer.
För att förebygga psykisk stress bland journalister är det viktigt att inom branschen sprida kunskap om stressreaktioner och utveckla rekommendationer för etisk krisjournalistik. Därmed kan journalister få bättre verktyg för att minimera risken att via sitt yrkesutövande orsaka ytterligare skada åt krisdrabbade.
Projektin pääteemoina oli tutkia minkälaisia psykologisia stressireaktioita uutistoimittajat kokevat kriisityöskentelyn jälkeen, sekä tunnistaa vakavien pitkäaikaisten traumaperäisten stressireaktioiden ja –häiriöiden riskitekijät.
Tutkimusteemoja toteutettiin (1) tutkimalla kuinka toimittajien aikaisemmat kokemukset kriisitilanteista ja yksityiselämässä tapahtuneet traumat vaikuttivat stressioireisiin (traumaperäinen stressihäiriö, myötätuntouupumus, depressio ja työuupumus) ja (2) tutkimalla riskitekijöitä erityisen kriisityötehtävän aikana (kouluammuskelut 2007-08).
Väitöskirjan tulokset perustuvat lomakekyselyyn, johon suomalaiset uutistoimittajat vastasivat (N = 503), sekä haastatteluun, johon kouluammuskeluissa paikan päällä työtä tehneet toimittajat osallistuivat (N = 28). Selkeä enemmistö toimittajista ei kokenut vakavia pitkäaikaisia traumasta johtuvia stressioireita tutkimuksen aikana. Yksi stressioireiden riskitekijäksi osoittautui yksityiselämässä tapahtuneiden traumojen määrä. Toinen riskitekijä oli jos henkilö oli aiemmin työelämässään todistanut monta epämiellyttävää yksityiskohtaa kriisitilanteessa.
Kouluammuskelujen aikana työskennelleiden toimittajien kesken lyhytjännitteiset traumaperäiset stressireaktiot, kuten vakava avuttomuuden tai järkytyksen tunne, olivat suhteellisen tavallisia. Reaktiot olivat kuitenkin useimmiten osa tavallista toipumisprosessia, eivätkä johtaneet voinnin pitkäaikaiseen huonontumiseen. Uutistoimittajat, jotka samastuivat enemmän kriisiin, esim. niillä joilla oli omia lapsia, oli korkeampi riski kokea vakavia pitkäkestoisia stressireaktioita. Korkeampi riski oli myös toimittajilla, jotka kokivat paikan päällä eettisiä pulmia, esim. joutumalla suorittamaan ylempien johtajien käskystä omien periaatteiden vastaisia tehtäviä.
Levittämällä tietoa toimittajien piireissä stressioireista ja kehittämällä suosituksia eettisestä kriisijournalismista, voidaan ehkäistä toimittajien psyykkistä stressiä. Parantamalla toimittajien kykyä selviytyä tilanteesta voidaan myös vähentää riskejä, että kriisiuhreille aiheutuisi lisävahinkoa mediaraportoinnista.
Kokoelmat
- 515 Psykologia [49]