Die Personennamen und Titel der mittelmongolischen Dokumente : Eine lexikalische Untersuchung

Abstract

The present research is an investigation into the corpus of personal names and titles that are found in sources from the Middle Mongolian period, that is the time from the 13th to the beginning of the 15th century.

The entry for every name or title has been divided into three parts: occurence(s) of a given name in Middle Mongolian sources (primary sources), etymology, and occurence(s) in sources other than Middle Mongolian (secondary sources). Culturally and lingistically the corpus can be divided into six sub-groups: Mongolian, Turkic (Old, Middle and Modern), Arabo-Persian (Islamic), Indo-Iranian and Tibetan (Buddhist), as well as Chinese. Among these, the largest group is formed by Mongolian and Turkic, followed by Chinese (mostly titles), Indo-Iranian, Arabo-Persian and Tibetan. With regard to the primary and secondary occurences the research is based mainly on primary sources including text-publications and dictionaries. Every name or title is documented as completely as possible within a Central Asian framework. However, due to the divergency of the sources available as well as diachronical importance, each sub-group has been dealt with slightly differently, but consistently.

The corpus of investigated names and titles gives a fairly correct picture of the multi-ethnical composition of the Mongolian world-empire. It also shows the foreign influences on Mongolian names and titles, being in this respect a mirror of the influences that are visible in other parts of the Middle Mongolian culture too. Furthermore, the investigated corpus reflects the transitory stage of the 13th to 15th century in Central Asian history, and includes thus material from the past (Indo-Iranian, Old and Middle Turkic), and material that points to the future (Arabo-Persian, Tibetan, Modern Turkic).

Väitöskirjan lähdepohjana ovat keskimongolilaiset dokumentit eli kaikki mongolien suurvallan aikana 1300-1400 -luvuilla laaditut asiakirjat. Ne ovat monenlaisia ja peräisin laajalta alueelta Kiinasta Eurooppaan sisältäen aineistoa eri kirjoitusjärjestelmillä. Tärkeimmät niistä ovat Mongolien salainen historia, sino-uiguurilaiset ja hPagspa-inskriptiot sekä Ming-kauden alussa kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä kirjoitetut dokumentit, joiden tarkoituksena oli opettaa kiinalaisille mongolin kieltä. Pieni osa koostuu matkailijoiden, mm. Marco Polon, Carpinin ja Rubrukin keskimongolin kuvauksista sekä arabialaisella kirjoituksella laadituista sanalistoista. Nekin ovat tärkeitä, koska niissä kuvataan silloista puhekieltä, joka eroaa hPagspa-kirjoituksella kirjoitetusta puhekielestä ja lähestyy puhuttua nykymongolia.

Väitöskirjassani olen tutkinnut mongolien vanhaa henkilönnimijärjestelmää sananmuodostusopin ja semantiikan näkökulmasta sekä niiden suhdetta nimien kaltaisten arvonimien hierarkiaan. Sen lisäksi olen pyrkinyt analysoimaan nimet etymologisesti. Korpus koostuu noin 1500 nimestä ja arvonimestä.

Materiaalissa esiintyvä nimistö voidaan jakaa kahteen ryhmään: mongolien itsensä käyttämät nimet sekä mongolien palveluksessa olleiden ulkomaalaisten nimet. Väitöskirjassani käsittelen molempia ryhmiä. Sen lisäksi korpus voidaan jakaa kielen ja kulttuurin puolesta kuuteen eri ryhmään, joita olen kutsunut nimillä mongolilainen, turkkilainen, arabo-persialainen, indo-iranilainen, tiibettiläinen ja kiinalainen ryhmä. Näiden joukossa turko-mongolilainen on suurin, seuraavaksi tulee kiinalainen ryhmä, ja sitten arabo-persialainen, tiibettiläinen, ja indo-iranilainen, joka on pienin ryhmä. Tutkittu korpus kuvastaa hyvin mongolien suurvallan valtakunnan monikansallista koostumusta, joka on nähtävissä myös muualla kielen ja kulttuurien alalla.