Kollektiivinen turvallisuus Venäjän sotilaspolitiikassa
Havu, Eero (2012-04)
Havu, Eero
Strategian laitos
Strategia
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 64
04 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206156017
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201206156017
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kollektiivisen turvallisuuden merkitystä Venäjän sotilaspolitiikassa.
Eurooppalaisesta näkökulmasta Venäjän suhtautuminen kollektiiviseen turvallisuuteen on
kiinnostava aihe. Historiasta tiedetään, kuinka 1930-luvulla silloinen kollektiivinen
turvallisuusjärjestelmä, Kansainliitto, epäonnistui keskeisessä tehtävässään sodan
estämisessä Euroopassa. Neuvostoliitto toimi suhteessa Kansainliittoon kansallisten
intressiensä pohjalta monien muiden eurooppalaisten suurvaltojen tavoin. Venäjä on
esiintynyt kattavan kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän kannattajana ja samalla
kehittänyt aktiivisesti johtamaansa alueellista kollektiivisen turvallisuuden
sopimusjärjestöä (KTSJ).
Tutkimusmetodina käytetään järjestelmäanalyysia, jossa kollektiivista turvallisuutta
pyritään asemoimaan suhteessa Venäjän sotilaspoliittiseen järjestelmään. Samalla pyritään
ymmärrettävästi selittämään Venäjän strategisia tavoitteita kollektiivisen turvallisuuden
näkökulmasta. Eräs havainto teoriapohjasta on, että kollektiivinen turvallisuus ei ole
sotilaspolitiikan tuote, vaan se myös vaikuttaa poliittiseen järjestelmään eri tasoilla
takaisinkytkennän kautta. Kollektiivinen turvallisuus on laaja käsite, jonka merkitys
konstituoituu vuorovaikutuksessa kansainvälisen oikeuden ja sotilaspolitiikan kanssa. Se
voidaan ymmärtää myös YK:n tai alueellisten turvallisuusjärjestöjen mekanismina rauhan
ylläpidossa.
Venäjän käsitys kollektiivisesta turvallisuudesta on valtiokeskeinen ja korostaa
kansainvälistä tasavertaisuutta, siinä missä läntinen käsite korostaa kokonaisvaltaisuutta
valtion sisäisessä kontekstissa. Kollektiivinen turvallisuus pyrkii säätelemään valtioiden
välistä voimankäyttöä. Kollektiivisen turvallisuuden projekti voidaan ymmärtää Venäjän
tavoitteena säilyttää maan kokoon suhteutettu vaikutusvalta maailmanpolitiikassa ja pärjätä
globaalissa resurssikamppailussa. KTSJ:n avulla pyritään säilyttämään harvalukuiset
liittolaiset ja torjumaan sotilaspoliittisia uhkia.
Globaali kollektiivisen turvallisuuden järjestelmä ei Venäjän näkökulmasta käytännössä
toimi tai se on hyvin valikoiva. Eurooppalainen turvallisuusyhteistyö Etyjin puitteissa ei
ole edistynyt 2000-luvulla Venäjän toivomalla tavalla. Jatkossa on mahdollista, että Venäjä
pyrkii lisäämään kahdenvälistä turvallisuusyhteistyötä Euroopan maiden kanssa.
Eurooppalaisesta näkökulmasta Venäjän suhtautuminen kollektiiviseen turvallisuuteen on
kiinnostava aihe. Historiasta tiedetään, kuinka 1930-luvulla silloinen kollektiivinen
turvallisuusjärjestelmä, Kansainliitto, epäonnistui keskeisessä tehtävässään sodan
estämisessä Euroopassa. Neuvostoliitto toimi suhteessa Kansainliittoon kansallisten
intressiensä pohjalta monien muiden eurooppalaisten suurvaltojen tavoin. Venäjä on
esiintynyt kattavan kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän kannattajana ja samalla
kehittänyt aktiivisesti johtamaansa alueellista kollektiivisen turvallisuuden
sopimusjärjestöä (KTSJ).
Tutkimusmetodina käytetään järjestelmäanalyysia, jossa kollektiivista turvallisuutta
pyritään asemoimaan suhteessa Venäjän sotilaspoliittiseen järjestelmään. Samalla pyritään
ymmärrettävästi selittämään Venäjän strategisia tavoitteita kollektiivisen turvallisuuden
näkökulmasta. Eräs havainto teoriapohjasta on, että kollektiivinen turvallisuus ei ole
sotilaspolitiikan tuote, vaan se myös vaikuttaa poliittiseen järjestelmään eri tasoilla
takaisinkytkennän kautta. Kollektiivinen turvallisuus on laaja käsite, jonka merkitys
konstituoituu vuorovaikutuksessa kansainvälisen oikeuden ja sotilaspolitiikan kanssa. Se
voidaan ymmärtää myös YK:n tai alueellisten turvallisuusjärjestöjen mekanismina rauhan
ylläpidossa.
Venäjän käsitys kollektiivisesta turvallisuudesta on valtiokeskeinen ja korostaa
kansainvälistä tasavertaisuutta, siinä missä läntinen käsite korostaa kokonaisvaltaisuutta
valtion sisäisessä kontekstissa. Kollektiivinen turvallisuus pyrkii säätelemään valtioiden
välistä voimankäyttöä. Kollektiivisen turvallisuuden projekti voidaan ymmärtää Venäjän
tavoitteena säilyttää maan kokoon suhteutettu vaikutusvalta maailmanpolitiikassa ja pärjätä
globaalissa resurssikamppailussa. KTSJ:n avulla pyritään säilyttämään harvalukuiset
liittolaiset ja torjumaan sotilaspoliittisia uhkia.
Globaali kollektiivisen turvallisuuden järjestelmä ei Venäjän näkökulmasta käytännössä
toimi tai se on hyvin valikoiva. Eurooppalainen turvallisuusyhteistyö Etyjin puitteissa ei
ole edistynyt 2000-luvulla Venäjän toivomalla tavalla. Jatkossa on mahdollista, että Venäjä
pyrkii lisäämään kahdenvälistä turvallisuusyhteistyötä Euroopan maiden kanssa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]