Kerronnallinen tutkimus itsensä johtamisesta henkilökohtaisessa työelämämuutoksessa

Abstract

Tutkielmassa kysytään, mitä itsensä johtamisesta kerrotaan henkilökohtaisesti merkittävässä työelämämuutoksessa. Kerronnallinen (narratiivinen) tutkimusote yhdistää narratiivisen psykologian ja itsensä johtamisen tutkimuksen pragmaattisen ja normatiivisesti painottuneen tutkimusperinteen. Työelämämuutos kontekstina avautuu kerronnalliselle tutkimuksen tekemiselle selkeänä, osoittaen kertomuksissa alku-, käänne- ja loppukohdat. Taustalla vaikuttaa brunerilainen narratiivikäsitys, jonka mukaan menneisyys tulkitaan ja kerrotaan aina uudelleen.

Tutkielman aineisto on kerätty kerronnallisen haastattelun menetelmällä, sekä hyödyntämällä yhtä omaelämäkerrallista julkaisua työelämämuutoksesta. Kaksijakoisen ja pienen aineiston tarkoitus kerronnallisessa tutkimuksessa oli saavuttaa ymmärtävä kokonaisuus tulkinnassa, sekä asettaa kertomukset dialogiin toistensa ja teoriakehyksen kanssa. Tutkielman analyysi on toteutettu narratiivien ja narratiivisen analyysin yhdistelmällä, jota kutsutaan analyyttiseksi sillaksi.

Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään Hännisen (1999, 2004) tarinallisen kiertokulun teoriaa, sekä Banduran (2001) sosiokognitiivista teoriaa, johon itsensä johtamisen käsite palautuu. Tuloksina saavutettiin kuusi teemallista kertomuskokonaisuutta, jotka kuvaavat muutoskokemuksen sekä työelämässä että itsensä johtamisessa. Palautuen Banduran (2001) teoriaan itsensä johtaminen työelämämuutoksessa on oppimiskokemus, jossa painottuvat ongelmanratkaisutaitojen, itsesäätelyn, itseohjautuvuuden, intentionaalisuuden ja yleisemmin elämänhallintataitojen laadullinen kehitys. Kerronnallisen työntekijä-identiteetin pysyvyys on dynaamista, jossa korostuu kertojaminän henkinen kasvaminen sellaiseksi, kuka hän on. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että kokemus itsensä johtamisesta työelämämuutoksessa on toista kuin normatiivinen odotus alaisten ja esimiesten tehokkaasta itsensä johtamisen taidosta. Kerronnallisen tutkimusotteen käytännön hyöty itsensä johtamisen tutkimuksessa nähdään erityisesti osaavan ja oppivan organiation haasteisiin kytkeytyneenä. Lisäksi ehdotetaan kuvailevampaa monitieteistä tutkimusta itsensä johtamisen teoreettisen metamallin luomiseksi.