Mennäänkö metsään? : varusmiesten tarinointia sotaharjoituksista
Ruuskanen, Marko (2011-05)
Ruuskanen, Marko
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 1
05 / 2011
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161407
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161407
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varusmiesten käsityksiä sotaharjoituksista. Sotaharjoitusta
on tutkittu yllättävän vähän, vaikka se on yksi tärkeimmistä puolustusvoimien
koulutusmuodoista. Tutkimuksessa halusin varusmiesten äänet kuuluviin löytääkseni käytännöllistä
uutta asiaa, johon kouluttajat ovat vuosien varrella sokaistuneet. Päätutkimustehtäviä tutkimuksessani oli kaksi. Ensinnäkin tutkin, mitä asioita varusmiehet
liittävät erilaisiin sotaharjoituksiin sekä sitä, miten he kuvaavat sotaharjoituksen. Toisena tehtävänä
oli konstruoida tyypillinen tarina kuvaamaan erilaisia sotaharjoituksia. Tutkimusstrategiani
oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tein fenomenografisella tutkimusotteella.
Aineiston keräsin käyttäen passiivista eläytymismenetelmää. Tutkimukseeni osallistui
123 Panssariprikaatin varusmiestä, jotka saivat vapaasti kirjoittaa jatkon pienelle kehyskertomukseksi
kutsutulle orientaatiolle. Kertomuksista kävi ilmi, että varusmiehet olivat eläytyneet ja vastanneet annettuun tehtävään
onnistuneesti. Keskeisimpinä johtopäätöksinä todettakoon, että varusmiehet periaatteellisella
tasolla pitävät sotaharjoituksesta, jopa sen fyysisestä rankkuudesta, mikäli harjoitus on todentuntuinen
ja vastaa sodan ajan tehtäviä. Tuloksista huokuu tässä suhteessa voimakas maanpuolustustahto.
Kouluttajalla on merkittävä osuus sotaharjoituksen onnistumiselle, mutta
myös epäonnistumiselle. Tutkimuksessa paljastui myös pieniä, mutta varusmiehille merkittäviä
asioita, joilla kouluttaja voi lisätä joukkueen positiivista virettä sotaharjoituksen aikana.
Kouluttajan tulisi kehittää jatkuvasti tietotaitojaan sekä suunnittelutaitojaan, jotta sotaharjoitukset
eivät toistaisi itseään. Sotaharjoitusten tulisi tarjota varusmiehille erilaisia ja uusia oppimiskokemuksia
koko varusmiespalveluksen ajan.
on tutkittu yllättävän vähän, vaikka se on yksi tärkeimmistä puolustusvoimien
koulutusmuodoista. Tutkimuksessa halusin varusmiesten äänet kuuluviin löytääkseni käytännöllistä
uutta asiaa, johon kouluttajat ovat vuosien varrella sokaistuneet.
liittävät erilaisiin sotaharjoituksiin sekä sitä, miten he kuvaavat sotaharjoituksen. Toisena tehtävänä
oli konstruoida tyypillinen tarina kuvaamaan erilaisia sotaharjoituksia. Tutkimusstrategiani
oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tein fenomenografisella tutkimusotteella.
Aineiston keräsin käyttäen passiivista eläytymismenetelmää. Tutkimukseeni osallistui
123 Panssariprikaatin varusmiestä, jotka saivat vapaasti kirjoittaa jatkon pienelle kehyskertomukseksi
kutsutulle orientaatiolle.
onnistuneesti. Keskeisimpinä johtopäätöksinä todettakoon, että varusmiehet periaatteellisella
tasolla pitävät sotaharjoituksesta, jopa sen fyysisestä rankkuudesta, mikäli harjoitus on todentuntuinen
ja vastaa sodan ajan tehtäviä. Tuloksista huokuu tässä suhteessa voimakas maanpuolustustahto.
Kouluttajalla on merkittävä osuus sotaharjoituksen onnistumiselle, mutta
myös epäonnistumiselle. Tutkimuksessa paljastui myös pieniä, mutta varusmiehille merkittäviä
asioita, joilla kouluttaja voi lisätä joukkueen positiivista virettä sotaharjoituksen aikana.
Kouluttajan tulisi kehittää jatkuvasti tietotaitojaan sekä suunnittelutaitojaan, jotta sotaharjoitukset
eivät toistaisi itseään. Sotaharjoitusten tulisi tarjota varusmiehille erilaisia ja uusia oppimiskokemuksia
koko varusmiespalveluksen ajan.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]