Fyysinen suorituskyky, psyykkiset, fysiologiset ja vilustumisoireet ennen ja jälkeen kahdeksan vuorokautta kestävän sissiharjoituksen
Riikonen, Salla (2011-05)
Riikonen, Salla
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 1
05 / 2011
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161402
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161402
Tiivistelmä
Puolustusvoimien fyysisellä koulutuksella tuotetaan toimintakykyisiä sodan ajan joukkoja,
joiden on kyettävä kestämään ja hallitsemaan taistelukentän fyysiset sekä psyykkiset rasitukset
vuorokauden ympäri kestävissä nopeissa ja vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa (Puolustusvoimien
liikuntastrategia 2007 - 2016, 6 - 9). Varusmiespalveluksen aikana nuorten miesten
fyysinen aktiivisuus lisääntyy huomattavasti johtuen sotilaskoulutuksen fyysisyydestä, kuten
taistelukoulutuksesta, sulkeisista ja liikuntakoulutuksesta. Sotilaallisten harjoitusten määrän
lisääntyminen ei voi olla näkymättä myös lisääntyneissä varuskuntasairaalan käyntimäärissä.
Erilaiset oireet, kuten lihaksiston kivut ja säryt sekä vilustumisoireet, vievät varusmiehen
koulutuksen ajasta ison osan. (Peitso 2002, 16.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli
selvittää, tapahtuuko koehenkilöiden fyysisessä suorituskyvyssä muutoksia kahdeksan vuorokauden
sotilaallisen harjoituksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, lisääntyvätkö koehenkilöiden
psyykkiset, fysiologiset ja vilustumisoireet harjoituksen aikana ja onko näillä oireilla
yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi tutkittiin, miten harjoituksen fyysinen aktiivisuus
vaikuttaa varusmiehen fyysiseen suorituskykyyn, psyykkisiin ja fysiologisiin oireisiin sekä vilustumisoireisiin. Tutkimusjoukon (N= 26) voima- ja kestävyysominaisuuksia mitattiin puristusvoima- ja hyppytestillä
harjoitusta ennen, sen aikana ja jälkeen sekä 3000 metrin marssijuoksutestillä ennen
harjoitusta ja harjoituksen jälkeen. Koehenkilöiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin aktiivisuusmittareilla
(AW200 Activity Watch) ja WURSS-21-kyselyllä kartoitettiin testattavien
psyykkisiä oireita ja fysiologisia oireita sekä vilustumisoireita. Koehenkilöiden keski-ikä oli
19,9 ± 1,2 vuotta, keskipaino 72 ± 8,1 kg, keskipituus 177,8 ± 6,6 cm, ja painoindeksi BMI
22,3 ± 1,6. Marssijuoksutestin aika parani alkumittaus 17:36 ± 2:24 min: sek vs. loppumittaus 16:31 ±
1:49 min: sek, (p < 0.00). Puristusvoima testin tulos ei parantunut tilastollisesti merkitsevästi
esimittauksesta 51,1 ± 9,3 kg alkumittaukseen 52,4 ± 9,1 kg, p = 0.200. Testin tulos laski
merkitsevästi alkumittauksesta 52,4 ± 9,1 kg välimittaukseen 48 ± 9,8 kg, (p = 0.000). Välimittauksesta
tulos parani merkitsevästi, 48 ± 9,8 kg vs. loppumittaus 51,1 ± 9,8 kg, (p =
0.001). Hyppytestin hyppykorkeus parani merkitsevästi esimittauksesta alkumittaukseen 20,5
± 3,1 vs. cm 22,3 ± 4,0 cm, (p = 0.001). Alkumittauksesta välimittaukseen tulos heikkeni,
mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Välimittauksesta loppumittaukseen hyppykorkeus parani
21,6 ± 4,3 cm vs. 23,1 ± 3,7 cm, (p = 0.000). Harjoituksen aikana koehenkilöiden psyykkisten
oireiden negatiiviset tuntemukset (p = 0.002), fysiologisiin oireisiin luokiteltu tuki- ja liikuntaelimistön
oireet (p = 0.00) sekä vilustumisoireet (p = 0.02) lisääntyivät harjoituksen aikana.
Muilla oireilla ei ollut tilastollisesti merkittävää muutosta. Fyysisen suorituskyvyn hyppytestin
ja fysiologisten oireiden välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Muilla oireilla ei ollut
tilastollisesti merkitsevää eroa fyysiseen suorituskykyyn. Fyysisellä aktiivisuudella ei ollut
tilastollisesti merkitsevää eroa alle kuusi tuntia ja vähintään kuusi tuntia aktiivisten koehenkilöiden
ja fyysisen suorituskyvyn muutoksen ryhmien välillä eikä psyykkisiin, fysiologisiin tai
vilustumisoireisiin Tämä tutkimus osoittaa, että pitkäkestoisen sotilaallinen harjoitus ei vaikuttanut hyväkuntoisten
taistelijoiden fyysiseen suorituskykyyn ratkaisevasti. Koehenkilöiden fyysisen suorituskyvyn
taso oli riittävä selviytymään sotilaallisen harjoituksen aiheuttamasta kuormituksesta.
Vaikka harjoituksen aikana tuki- ja liikuntaelinoireiden ja negatiiviset tuntemukset sekä vilustumisoireet
lisääntyivät, ei oireiden tuntemisella ollut yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn.
Tämän tutkimusjoukon henkinen ja fyysinen suorituskyky olivat koulutuksen nousujohteisuuden
avulla nostettu tarpeeksi korkealle kestämään harjoituksen olosuhteet ja koulutusohjelma.
joiden on kyettävä kestämään ja hallitsemaan taistelukentän fyysiset sekä psyykkiset rasitukset
vuorokauden ympäri kestävissä nopeissa ja vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa (Puolustusvoimien
liikuntastrategia 2007 - 2016, 6 - 9). Varusmiespalveluksen aikana nuorten miesten
fyysinen aktiivisuus lisääntyy huomattavasti johtuen sotilaskoulutuksen fyysisyydestä, kuten
taistelukoulutuksesta, sulkeisista ja liikuntakoulutuksesta. Sotilaallisten harjoitusten määrän
lisääntyminen ei voi olla näkymättä myös lisääntyneissä varuskuntasairaalan käyntimäärissä.
Erilaiset oireet, kuten lihaksiston kivut ja säryt sekä vilustumisoireet, vievät varusmiehen
koulutuksen ajasta ison osan. (Peitso 2002, 16.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli
selvittää, tapahtuuko koehenkilöiden fyysisessä suorituskyvyssä muutoksia kahdeksan vuorokauden
sotilaallisen harjoituksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, lisääntyvätkö koehenkilöiden
psyykkiset, fysiologiset ja vilustumisoireet harjoituksen aikana ja onko näillä oireilla
yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi tutkittiin, miten harjoituksen fyysinen aktiivisuus
vaikuttaa varusmiehen fyysiseen suorituskykyyn, psyykkisiin ja fysiologisiin oireisiin sekä vilustumisoireisiin.
harjoitusta ennen, sen aikana ja jälkeen sekä 3000 metrin marssijuoksutestillä ennen
harjoitusta ja harjoituksen jälkeen. Koehenkilöiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin aktiivisuusmittareilla
(AW200 Activity Watch) ja WURSS-21-kyselyllä kartoitettiin testattavien
psyykkisiä oireita ja fysiologisia oireita sekä vilustumisoireita. Koehenkilöiden keski-ikä oli
19,9 ± 1,2 vuotta, keskipaino 72 ± 8,1 kg, keskipituus 177,8 ± 6,6 cm, ja painoindeksi BMI
22,3 ± 1,6.
1:49 min: sek, (p < 0.00). Puristusvoima testin tulos ei parantunut tilastollisesti merkitsevästi
esimittauksesta 51,1 ± 9,3 kg alkumittaukseen 52,4 ± 9,1 kg, p = 0.200. Testin tulos laski
merkitsevästi alkumittauksesta 52,4 ± 9,1 kg välimittaukseen 48 ± 9,8 kg, (p = 0.000). Välimittauksesta
tulos parani merkitsevästi, 48 ± 9,8 kg vs. loppumittaus 51,1 ± 9,8 kg, (p =
0.001). Hyppytestin hyppykorkeus parani merkitsevästi esimittauksesta alkumittaukseen 20,5
± 3,1 vs. cm 22,3 ± 4,0 cm, (p = 0.001). Alkumittauksesta välimittaukseen tulos heikkeni,
mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Välimittauksesta loppumittaukseen hyppykorkeus parani
21,6 ± 4,3 cm vs. 23,1 ± 3,7 cm, (p = 0.000). Harjoituksen aikana koehenkilöiden psyykkisten
oireiden negatiiviset tuntemukset (p = 0.002), fysiologisiin oireisiin luokiteltu tuki- ja liikuntaelimistön
oireet (p = 0.00) sekä vilustumisoireet (p = 0.02) lisääntyivät harjoituksen aikana.
Muilla oireilla ei ollut tilastollisesti merkittävää muutosta. Fyysisen suorituskyvyn hyppytestin
ja fysiologisten oireiden välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Muilla oireilla ei ollut
tilastollisesti merkitsevää eroa fyysiseen suorituskykyyn. Fyysisellä aktiivisuudella ei ollut
tilastollisesti merkitsevää eroa alle kuusi tuntia ja vähintään kuusi tuntia aktiivisten koehenkilöiden
ja fyysisen suorituskyvyn muutoksen ryhmien välillä eikä psyykkisiin, fysiologisiin tai
vilustumisoireisiin
taistelijoiden fyysiseen suorituskykyyn ratkaisevasti. Koehenkilöiden fyysisen suorituskyvyn
taso oli riittävä selviytymään sotilaallisen harjoituksen aiheuttamasta kuormituksesta.
Vaikka harjoituksen aikana tuki- ja liikuntaelinoireiden ja negatiiviset tuntemukset sekä vilustumisoireet
lisääntyivät, ei oireiden tuntemisella ollut yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn.
Tämän tutkimusjoukon henkinen ja fyysinen suorituskyky olivat koulutuksen nousujohteisuuden
avulla nostettu tarpeeksi korkealle kestämään harjoituksen olosuhteet ja koulutusohjelma.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]