Kuinka ryhmänjohtajat motivoivat taistelijoita sotaharjoituksessa toimintakyvyn ylläpitämiseksi
Savonmäki, Tuomo (2007-03)
Savonmäki, Tuomo
Koulutustaidon laitos (-2008)
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Kadettikurssi 90
03 / 2007
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202131346
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202131346
Tiivistelmä
Tutkimuksen aihe on ryhmänjohtajien käyttämät motivointimenetelmät. Tutkimuksen
tarkoituksena on tutkia mitä motivointimenetelmiä ryhmänjohtajat käyttävät ylläpitääkseen
alaisten psyykkistä toimintakykyä rauhanajan sotaharjoituksessa.
Viitekehyksenä tutkimuksessa on motivaatio-teoria, joka nähdään toimintakyvyn
ylläpidon osana. Tutkimus on kvalitatiivinen ja luonteeltaan empiirinen. Tutkimuskysymyksiin
haetaan vastauksia tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuskysymys on: ”Millä motivoinnin keinoilla ryhmänjohtaja ylläpitää ryhmänsä
henkistä toimintakykyä sotaharjoitusolosuhteissa?” Tukevilla tutkimuskysymyksillä
on tarkoituksena hakea merkityksiä ja ymmärrystä päätutkimuskysymykselle.
Tukevilla tutkimuskysymyksillä selvitetään miten ryhmänjohtajien motivointi vastaa
teoreettisia psyykkisen toimintakyvyn ylläpitokeinoja ja miten ryhmänjohtajien
käsitykset motivoinnista eroavat käytännön toiminnasta? Lisäksi aineiston pohjalta
pohditaan sisäisen ja ulkoisen motivoimisen suhdetta käytännössä. Motivaation perusteita tutkitaan teoreettisen aineiston pohjalta, joka muodostaa
lähtökohdan tapaustutkimukselle. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa selvitetään
puolistrukturoidun lomakekyselyn avulla ryhmänjohtajien käsityksiä motivoinnista.
Käytännön motivointia tutkitaan käyttämällä havainnointia tutkimusmenetelmänä.
Kenttätutkimusvaiheessa lähtötasokyselyyn osallistui yhden perusyksikön ryhmänjohtajat.
Havainnoinnissa seurattiin kolmen eri ryhmänjohtajan toimintaa yksi
kerrallaan. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan induktiivisella analyysimenetelmällä. Tutkimuksessa ilmeni, että käytännön motivoinnissa painottui ulkoisen motivoinnin
menetelmät. Ryhmänjohtajien toiminnasta keskeisimpinä havaintoina nousi esiin
alaisten tilannetietoisuuden ylläpidon puute, joka vaikutti taistelijoihin turhautumisena
ja motivaation keskittymisenä tehtävän ulkopuolisiin asioihin. Ryhmänjohtajat
käyttivät motivoidessaan ulkoisia kannustimia kohtalaisen usein verrattuna esimerkiksi
siihen, että toiminnan syitä perusteltiin harvemmin. Rangaistuksilla uhattiin
ajoittain, vaikka sitä ei pidetty hyvänä motivointimenetelmänä ennen harjoitusta. Tutkimuksen tuloksista on nähtävissä, että ryhmänjohtajat tunsivat melko hyvin
teoreettisten odotusarvojen mukaiset hyvät motivointimenetelmät. Lähtötasokyselyn
vastaukset kuitenkin poikkesivat selkeästi todellisesta toiminnasta. Motivointiin
suunnatun huomion määrä ja menetelmät eivät täysin vastanneet lähtötasokyselyn
antamia tuloksia eivätkä siten myöskään teoreettisia odotusarvoja. Ryhmänjohtajien
teoreettinen motivoinnin tuntemus olisi antanut olettaa havaittua enemmän sisäisen
motivoinnin käyttöä, johon liittyy positiivinen motivaation vahvistaminen ja parempi
suhtautuminen alaisiin.
tarkoituksena on tutkia mitä motivointimenetelmiä ryhmänjohtajat käyttävät ylläpitääkseen
alaisten psyykkistä toimintakykyä rauhanajan sotaharjoituksessa.
Viitekehyksenä tutkimuksessa on motivaatio-teoria, joka nähdään toimintakyvyn
ylläpidon osana. Tutkimus on kvalitatiivinen ja luonteeltaan empiirinen. Tutkimuskysymyksiin
haetaan vastauksia tapaustutkimuksen avulla.
henkistä toimintakykyä sotaharjoitusolosuhteissa?” Tukevilla tutkimuskysymyksillä
on tarkoituksena hakea merkityksiä ja ymmärrystä päätutkimuskysymykselle.
Tukevilla tutkimuskysymyksillä selvitetään miten ryhmänjohtajien motivointi vastaa
teoreettisia psyykkisen toimintakyvyn ylläpitokeinoja ja miten ryhmänjohtajien
käsitykset motivoinnista eroavat käytännön toiminnasta? Lisäksi aineiston pohjalta
pohditaan sisäisen ja ulkoisen motivoimisen suhdetta käytännössä.
lähtökohdan tapaustutkimukselle. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa selvitetään
puolistrukturoidun lomakekyselyn avulla ryhmänjohtajien käsityksiä motivoinnista.
Käytännön motivointia tutkitaan käyttämällä havainnointia tutkimusmenetelmänä.
Kenttätutkimusvaiheessa lähtötasokyselyyn osallistui yhden perusyksikön ryhmänjohtajat.
Havainnoinnissa seurattiin kolmen eri ryhmänjohtajan toimintaa yksi
kerrallaan. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan induktiivisella analyysimenetelmällä.
menetelmät. Ryhmänjohtajien toiminnasta keskeisimpinä havaintoina nousi esiin
alaisten tilannetietoisuuden ylläpidon puute, joka vaikutti taistelijoihin turhautumisena
ja motivaation keskittymisenä tehtävän ulkopuolisiin asioihin. Ryhmänjohtajat
käyttivät motivoidessaan ulkoisia kannustimia kohtalaisen usein verrattuna esimerkiksi
siihen, että toiminnan syitä perusteltiin harvemmin. Rangaistuksilla uhattiin
ajoittain, vaikka sitä ei pidetty hyvänä motivointimenetelmänä ennen harjoitusta.
teoreettisten odotusarvojen mukaiset hyvät motivointimenetelmät. Lähtötasokyselyn
vastaukset kuitenkin poikkesivat selkeästi todellisesta toiminnasta. Motivointiin
suunnatun huomion määrä ja menetelmät eivät täysin vastanneet lähtötasokyselyn
antamia tuloksia eivätkä siten myöskään teoreettisia odotusarvoja. Ryhmänjohtajien
teoreettinen motivoinnin tuntemus olisi antanut olettaa havaittua enemmän sisäisen
motivoinnin käyttöä, johon liittyy positiivinen motivaation vahvistaminen ja parempi
suhtautuminen alaisiin.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]