Ilmavoimien liikuntasuunnittelu : nousukiitoa vai loppuliukua?

Abstract

Suomen kansalaisten fyysisestä kunnosta tehdyt raportit, tutkimukset ja väitöskirjat viittaavat siihen, että lasten, nuorten ja aikuisten fyysinen kunto näyttää heikkenevän, sekä elintasosairaudet ylipaino-ongelmien myötä ovat lisääntyneet. Useat tutkimukset ovat osoittaneet kestävyystesteillä arvioitavan hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakyvyn merkityksen terveydelle ja työkyvylle. Koska työn tekeminen vaatii entistä vähemmän fyysistä aktiivisuutta, keho kaipaa vastapainoksi liikuntaa. Liikunnan avulla voidaan edistää fyysistä toimintakykyä sekä työssäjaksamista ja näin lisätä työurien kestoa.

Tutkimuksessa selvitettiin miten Ilmavoimien liikuntasuunnittelu ilmenee sekä miten liikuntapaikat tukevat sotilaan toimintakykyä. Lisäksi selvitettiin miten työajan ulkopuolella tapahtuvaa liikuntaa tuetaan sekä miten liikuntasuunnittelulla ja hyvillä lähiliikuntapaikoilla voidaan vaikuttaa fyysiseen toimintakykyyn.

Tutkielma on luonteeltaan hermeneuttinen, deduktiiviseen asiakirjatutkimukseen perustuva laadullinen tutkimus, jossa hyödynnettiin myös määrällistä menetelmää.

Erinomainenkaan työpaikkaliikunta suunnitelmatasolla tai tarjonnallaan ei voi tavoittaa suuria osallistujamääriä, erityisesti suurinta kohderyhmää - liikunnallisesti passiivisia. Ilmavoimissa ilmenee liikuntasuunnittelua toiminnan kaikilla tasoilla, mutta sen informatiivisessa osuudessa ja viestinnässä on kehitettävää. Lisäksi voidaan todeta, ettei Ilmavoimissa juurikaan ole liikuntapaikkasuunnitteluun tähtäävää toimintaa.

Työnantajan näkökulmasta liikuntapalveluiden keskeisenä kohderyhmänä tulee olla vähän liikkuvat ja fyysiseltä kunnoltaan heikoimpiin luokkiin kuuluvat sekä testijärjestelmästä vapautetut työntekijät. Liikuntapalveluiden kehittämisessä ja markkinoinnissa on perehdyttävä heidän toiveisiinsa liikunnasta. Lisäksi tehokkaaseen yhteissuunnitteluun pyrittäessä tulee kartoittaa tarkemmin alueellisten liikuntapaikkojen markkinointi ja hyödyntäminen. Huomion arvoista on, että lähiliikuntapaikkojen puuttuminen vähentää liikuntapalvelujen käyttömahdollisuutta viikkoliikunnan muodossa. Kehittämiskohteita löytyi yhteissuunnittelusta, johdon sitouttamisesta, viestinnästä ja markkinoinnista, liikuntapalvelujen tarjonnan monipuolisuudesta ja liikuntaan kohdennettavista resursseista. Vaikka viikkoliikunta on saavuttanut oman jalansijansa Ilmavoimissakin, tulisi sen saavuttaa myös yksilöiden arkipäivä.