Pakistanin ydinase ja pelote : vaikutuksia Etelä-Aasian turvallisuusympäristöön
Lavi, Henri (2011-04)
Lavi, Henri
Strategian laitos
Strategia
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 63
04 / 2011
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201271259
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201271259
Tiivistelmä
Yksi kylmän sodan kulmakivistä oli ydinaseistukseen perustuva pelote. Kylmän sodan
päätyttyä uskottiin, että ydinaseiden merkitys ja määrät vähenevät tarpeen poistuttua. Kaksi
vuosikymmentä myöhemmin olemme kuitenkin tilanteessa, jossa ydinasevaltioiden määrä
on de facto lisääntynyt vuodesta 1991, mikä on paradoksaalista ottaen huomioon edellä
mainitut odotukset.
Yksi vuoden 1991 jälkeen ydinaseen käyttöön ottaneista valtioista on Pakistan, joka toteutti
sarjan onnistuneita ydinasekokeita vuoden 1998 keväällä, vastauksena Intian ydinkokeisiin.
Maiden suhteet ovat määrittäneet Etelä-Aasian vakauden astetta vuoden 1947 jakaantumisesta
lähtien. Molempien avoin ydinasekyky toi herkän ja vaarallisen lisäelementin
vastakkainasetteluun. Kun otetaan huomioon islamistisen terrorismin voimakas kasvu
1990-luvulta alkaen sekä Pakistanin epävakaat olot, säilyy Etelä-Aasian vakaus merkittävänä
kysymyksenä myös globaalin turvallisuuden kentässä.
Tutkimuksen päämääränä on kartoittaa Pakistanin ydinasejärjestelmän kokonaisuus sekä
analysoida ja selittää ydinasepelotteen vaikutusta Pakistanin valtiolle ja sen turvallisuusympäristölle.
Tutkimustyölle asetetaan seuraavat kaksi pääkysymystä:
(i) Mikä on Pakistanin ydinaseistuksen ja sen käyttöperiaatteiden tilanne tällä hetkellä?
(ii) Mikä on Pakistanin ydinaseistuksen muodostaman pelotteen merkitys Pakistanin valtiolle
ja Etelä-Aasian turvallisuusympäristölle?
Tutkimustulosten perusteella Pakistan kasvattaa edelleen ydinasekapasiteettiaan. Toimintalinja
on ristiriitainen maailmalla vallitsevan yleisen trendin ja toisaalta Pakistanin julistaman
uskottavan minimipelotteen opin kanssa, johon sisältyy myös julistus ydinasekilvan
välttämisestä. Pakistan on eri raporttien mukaan ohittanut Intian valmistettujen ydinaseiden
määrässä vuoden 2010 aikana. Pakistanin tarvetta ydinkapasiteettinsa kasvattamiseen voidaan
selittää sen kokemalla vakavalla turvallisuusvajeella, joka on jatkunut suhteessa Intiaan
aina vuoden 1947 jakaantumisesta alkaen.
Pakistanin linja on looginen ydinaseiden proliferaatioon positiivisesti suhtautuvalle, optimistiselle
koulukunnalle. Optimistisen tulkinnan mukaan ydinaseet lisäävät valtion turvallisuutta
nostamalla sodan kynnystä. Periaatteessa empiirisen todistusaineiston nojalla näin
on, koska esimerkiksi Intian ja Pakistanin ydinaseaikakauden kriisit ovat lieventyneet ennen
niiden eskaloitumista sodaksi. Ydinasepelote on kuitenkin herkkä erilaisille muuttujille.
Pakistanin tapauksessa on nähtävissä, että se käyttää ydinasettaan puolustuksellisen
pelotteen luomisen lisäksi omien aggressiivisten tavoitteidensa ja toimiensa suojaamiseksi,
pääasiassa Kashmirin kiistan suhteen. Tämä tapa käyttää pelotetta hyökkäyksellisesti on
proliferaatioon pessimistisesti suhtautuvan tulkinnan mukaan riskialtis tie – seuraukset
saattavat olla katastrofaaliset, mikäli pelote pettää. Pakistanin tilanteessa tämä voisi tarkoittaa
sitä, että Intia provosoituisi laajaan sotilaalliseen operaatioon Pakistanin ydinaluetta
vastaan Pakistanin aggressiivisten toimien seurauksena. Tilanne voisi pakottaa Pakistanin
ylittämään ydinaseiden käyttökynnyksen oman valtiollisen olemassaolonsa turvaamiseksi.
Tutkimuksen taustateoriana vaikuttaa realismin koulukunnan mukainen paradigma kansainvälisen
järjestelmän ja valtioiden toiminnan selittäjänä. Tutkittua aineistoa ei arvioida
rajattuna yksittäiseen realismin suuntaukseen, vaan enemmänkin realismin yleisiin "lainalaisuuksiin"
nojautuen. Pakistanin ydinasetta ja pelotetta analysoidaan siis esimerkiksi
valtion vallan, turvallisuuden, selviytymisen, kansallisten etujen ja voimatasapainon näkökulmasta.
Tutkimusotteena käytetään laadullisen tutkimuksen mukaisia aineistolähtöisiä metodeja.
Lähteistöä arvioidaan ja käytetään pääasiassa dokumenttianalyysin keinoin. Lähteistön
pääosan muodostavat kansainvälisten tutkimuslaitosten julkaisema tutkimus- ja tiedekirjallisuus
ja erilaiset analyysit – virallisia dokumentteja aiheeseen liittyen ei ole käytännössä
saatavissa. Lähdeaineistoa on kerätty lisäksi mediasta; uutisoinnista ja artikkeleista, jotka
käsittelevät Pakistanin tai muiden valtioiden johdon ja viranomaisten lausuntoja Pakistanin
ydinaseistuksesta. Näiden arvioinnissa on käytetty myös sisällönanalyysin keinoja.
päätyttyä uskottiin, että ydinaseiden merkitys ja määrät vähenevät tarpeen poistuttua. Kaksi
vuosikymmentä myöhemmin olemme kuitenkin tilanteessa, jossa ydinasevaltioiden määrä
on de facto lisääntynyt vuodesta 1991, mikä on paradoksaalista ottaen huomioon edellä
mainitut odotukset.
Yksi vuoden 1991 jälkeen ydinaseen käyttöön ottaneista valtioista on Pakistan, joka toteutti
sarjan onnistuneita ydinasekokeita vuoden 1998 keväällä, vastauksena Intian ydinkokeisiin.
Maiden suhteet ovat määrittäneet Etelä-Aasian vakauden astetta vuoden 1947 jakaantumisesta
lähtien. Molempien avoin ydinasekyky toi herkän ja vaarallisen lisäelementin
vastakkainasetteluun. Kun otetaan huomioon islamistisen terrorismin voimakas kasvu
1990-luvulta alkaen sekä Pakistanin epävakaat olot, säilyy Etelä-Aasian vakaus merkittävänä
kysymyksenä myös globaalin turvallisuuden kentässä.
Tutkimuksen päämääränä on kartoittaa Pakistanin ydinasejärjestelmän kokonaisuus sekä
analysoida ja selittää ydinasepelotteen vaikutusta Pakistanin valtiolle ja sen turvallisuusympäristölle.
Tutkimustyölle asetetaan seuraavat kaksi pääkysymystä:
(i) Mikä on Pakistanin ydinaseistuksen ja sen käyttöperiaatteiden tilanne tällä hetkellä?
(ii) Mikä on Pakistanin ydinaseistuksen muodostaman pelotteen merkitys Pakistanin valtiolle
ja Etelä-Aasian turvallisuusympäristölle?
Tutkimustulosten perusteella Pakistan kasvattaa edelleen ydinasekapasiteettiaan. Toimintalinja
on ristiriitainen maailmalla vallitsevan yleisen trendin ja toisaalta Pakistanin julistaman
uskottavan minimipelotteen opin kanssa, johon sisältyy myös julistus ydinasekilvan
välttämisestä. Pakistan on eri raporttien mukaan ohittanut Intian valmistettujen ydinaseiden
määrässä vuoden 2010 aikana. Pakistanin tarvetta ydinkapasiteettinsa kasvattamiseen voidaan
selittää sen kokemalla vakavalla turvallisuusvajeella, joka on jatkunut suhteessa Intiaan
aina vuoden 1947 jakaantumisesta alkaen.
Pakistanin linja on looginen ydinaseiden proliferaatioon positiivisesti suhtautuvalle, optimistiselle
koulukunnalle. Optimistisen tulkinnan mukaan ydinaseet lisäävät valtion turvallisuutta
nostamalla sodan kynnystä. Periaatteessa empiirisen todistusaineiston nojalla näin
on, koska esimerkiksi Intian ja Pakistanin ydinaseaikakauden kriisit ovat lieventyneet ennen
niiden eskaloitumista sodaksi. Ydinasepelote on kuitenkin herkkä erilaisille muuttujille.
Pakistanin tapauksessa on nähtävissä, että se käyttää ydinasettaan puolustuksellisen
pelotteen luomisen lisäksi omien aggressiivisten tavoitteidensa ja toimiensa suojaamiseksi,
pääasiassa Kashmirin kiistan suhteen. Tämä tapa käyttää pelotetta hyökkäyksellisesti on
proliferaatioon pessimistisesti suhtautuvan tulkinnan mukaan riskialtis tie – seuraukset
saattavat olla katastrofaaliset, mikäli pelote pettää. Pakistanin tilanteessa tämä voisi tarkoittaa
sitä, että Intia provosoituisi laajaan sotilaalliseen operaatioon Pakistanin ydinaluetta
vastaan Pakistanin aggressiivisten toimien seurauksena. Tilanne voisi pakottaa Pakistanin
ylittämään ydinaseiden käyttökynnyksen oman valtiollisen olemassaolonsa turvaamiseksi.
Tutkimuksen taustateoriana vaikuttaa realismin koulukunnan mukainen paradigma kansainvälisen
järjestelmän ja valtioiden toiminnan selittäjänä. Tutkittua aineistoa ei arvioida
rajattuna yksittäiseen realismin suuntaukseen, vaan enemmänkin realismin yleisiin "lainalaisuuksiin"
nojautuen. Pakistanin ydinasetta ja pelotetta analysoidaan siis esimerkiksi
valtion vallan, turvallisuuden, selviytymisen, kansallisten etujen ja voimatasapainon näkökulmasta.
Tutkimusotteena käytetään laadullisen tutkimuksen mukaisia aineistolähtöisiä metodeja.
Lähteistöä arvioidaan ja käytetään pääasiassa dokumenttianalyysin keinoin. Lähteistön
pääosan muodostavat kansainvälisten tutkimuslaitosten julkaisema tutkimus- ja tiedekirjallisuus
ja erilaiset analyysit – virallisia dokumentteja aiheeseen liittyen ei ole käytännössä
saatavissa. Lähdeaineistoa on kerätty lisäksi mediasta; uutisoinnista ja artikkeleista, jotka
käsittelevät Pakistanin tai muiden valtioiden johdon ja viranomaisten lausuntoja Pakistanin
ydinaseistuksesta. Näiden arvioinnissa on käytetty myös sisällönanalyysin keinoja.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]