Sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutuksen vastaavuus sotilaallisella kriisinhallinta-alueella tapahtuvan lento-onnettomuustutkinnan edellyttämiin vaatimuksiin
Lehtinen, Marko (2010-04)
Lehtinen, Marko
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Esiupseerikurssin tutkielma
Esiupseerikurssi 62
04 / 2010
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201121067
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201121067
Tiivistelmä
Ilmavoimien lentotoiminnan volyymin kasvaessa sotilaallisille kriisinhallinta-alueilla kasvaa
myös todennäköisyys siellä tapahtuvalle lento-onnettomuudelle. Tutkimuksen tavoitteena oli
selvittää, miten nykyistä sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutusta tulee kehittää,
jotta se huomioisi sotilaallisilla kriisinhallinta-alueilla tapahtuvien lento-onnettomuustutkintojen
edellyttämät osaamisvaatimukset lento-onnettomuustutkijoiden osalta.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimusote on hermeneuttisen
kehän mukainen. Tutkimusmenetelminä käytettiin Ruotsin ja Tanskan sotilasilmailun lentoonnettomuustutkinnasta
vastaaville organisaatiolle suunnattua kyselyä avoimin kysymyksin,
avoimia asiantuntijahaastatteluja sekä dokumentti- ja asiakirjaselvitystä. Teoriataustana sotilasilmailun
lento-onnettomuustutkijan osaamis- ja koulutusvaatimusten kartoittamisessa käytettiin
toimintajärjestelmän rakennetta. Tutkimusmateriaalia analysoitaessa pyrittiin induktiivisen
analyysin mukaisesti pääsemään yksittäisistä havainnoista yleisimpiin merkityksiin.
Tutkimustuloksena voidaan sotilasilmailun lento-onnettomuustutkijan osaamis- ja koulutusvaatimusten
osalta todeta, että suurimmat eroavaisuudet sotilaallisella kriisinhallinta-alueella
ja kotimaassa tapahtuvien tutkintojen välillä liittyvät tutkijan kykyyn toimia osana kansainvälistä
tutkintalautakuntaa sekä sotilaallisen kriisinhallintatoiminnan edellyttämiin vaatimuksiin.
Kotimaassa tapahtuvaa sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintaa voidaan tutkimuksen
perusteella pitää hyvätasoisena. Vaikka nykyisin annettava sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutus
keskittyykin kotimaassa tapahtuviin tutkintoihin, kuuluu siihen osana
kansainvälinen Aviation Safety Officer-kurssi, joka antaa tutkijoille edellytykset toimia osana
kansainvälistä tutkintalautakuntaa. Sotilasilmailun lento-onnettomuustutkijoille annettava
koulutus ei tällä hetkellä sisällä sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvien tekijöiden koulutusta.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että nykyinen sotilasilmailun lentoonnettomuustutkintakoulutus
vastaa tutkinnan suorituksen osalta hyvin sotilaallisella kriisinhallinta-
alueella tapahtuvan lento-onnettomuustutkinnan edellyttämiin vaatimuksiin. Suurimmat
kehitystarpeet koulutuksessa ovat sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvä asiakokonaisuus,
joka käsittää sotilaallisen koulutuksen, perustietämyksen kriisinhallintatoiminnasta sekä
kriisialueen paikallisen väestön kulttuurien erityispiirteiden tuntemuksen. Tutkimuksen perusteella
tulee sotilaallisella kriisinhallinta-alueella tapahtuvaan tutkintaan suunnitellulle
henkilöstölle annettavaan sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutukseen lisätä osakokonaisuus,
joka käsittelee yksinomaan sotilaallista kriisinhallintaa.
myös todennäköisyys siellä tapahtuvalle lento-onnettomuudelle. Tutkimuksen tavoitteena oli
selvittää, miten nykyistä sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutusta tulee kehittää,
jotta se huomioisi sotilaallisilla kriisinhallinta-alueilla tapahtuvien lento-onnettomuustutkintojen
edellyttämät osaamisvaatimukset lento-onnettomuustutkijoiden osalta.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimusote on hermeneuttisen
kehän mukainen. Tutkimusmenetelminä käytettiin Ruotsin ja Tanskan sotilasilmailun lentoonnettomuustutkinnasta
vastaaville organisaatiolle suunnattua kyselyä avoimin kysymyksin,
avoimia asiantuntijahaastatteluja sekä dokumentti- ja asiakirjaselvitystä. Teoriataustana sotilasilmailun
lento-onnettomuustutkijan osaamis- ja koulutusvaatimusten kartoittamisessa käytettiin
toimintajärjestelmän rakennetta. Tutkimusmateriaalia analysoitaessa pyrittiin induktiivisen
analyysin mukaisesti pääsemään yksittäisistä havainnoista yleisimpiin merkityksiin.
Tutkimustuloksena voidaan sotilasilmailun lento-onnettomuustutkijan osaamis- ja koulutusvaatimusten
osalta todeta, että suurimmat eroavaisuudet sotilaallisella kriisinhallinta-alueella
ja kotimaassa tapahtuvien tutkintojen välillä liittyvät tutkijan kykyyn toimia osana kansainvälistä
tutkintalautakuntaa sekä sotilaallisen kriisinhallintatoiminnan edellyttämiin vaatimuksiin.
Kotimaassa tapahtuvaa sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintaa voidaan tutkimuksen
perusteella pitää hyvätasoisena. Vaikka nykyisin annettava sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutus
keskittyykin kotimaassa tapahtuviin tutkintoihin, kuuluu siihen osana
kansainvälinen Aviation Safety Officer-kurssi, joka antaa tutkijoille edellytykset toimia osana
kansainvälistä tutkintalautakuntaa. Sotilasilmailun lento-onnettomuustutkijoille annettava
koulutus ei tällä hetkellä sisällä sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvien tekijöiden koulutusta.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että nykyinen sotilasilmailun lentoonnettomuustutkintakoulutus
vastaa tutkinnan suorituksen osalta hyvin sotilaallisella kriisinhallinta-
alueella tapahtuvan lento-onnettomuustutkinnan edellyttämiin vaatimuksiin. Suurimmat
kehitystarpeet koulutuksessa ovat sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvä asiakokonaisuus,
joka käsittää sotilaallisen koulutuksen, perustietämyksen kriisinhallintatoiminnasta sekä
kriisialueen paikallisen väestön kulttuurien erityispiirteiden tuntemuksen. Tutkimuksen perusteella
tulee sotilaallisella kriisinhallinta-alueella tapahtuvaan tutkintaan suunnitellulle
henkilöstölle annettavaan sotilasilmailun lento-onnettomuustutkintakoulutukseen lisätä osakokonaisuus,
joka käsittelee yksinomaan sotilaallista kriisinhallintaa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]