Ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusjärjestelmä Etelä-Karjalassa

Abstract

Ensimmäisen maailmansodan aikana, vuosina 1914-1917, toteutettiin Suomessa ennennäkemättömän suuri linnoitushanke. Maahamme sijoitetut venäläisjoukot valmistautuivat puolustamaan keisarikunnan pääkaupunkia keskusvaltojen lännestä suuntautuvia hyökkäyksiä vastaan. Viivytys- ja puolustusasemia linnoitettiin useaan eri tasoon aina Pohjanlahdelta Karjalan kannakselle ja Suomenlahdelta Pohjois-Karjalaan. Linnoitteet sijoittuivat maanteiden varsille ja sopiviin vesistökapeikkoihin. Linnoitteita ei koskaan käytetty juuri siihen tarkoitukseen, johon ne oli rakennettu. Ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia Suomessa on tutkittu verrattain vähän. Päätutkimusongelmina ovat: Miten Venäjän keskusvaltojen suunnasta kokema uhka sodan eri vaiheissa vaikutti puolustussuunnitelmiin ja erityisesti linnoittamisjärjestelmään? Miten muutokset yleisessä sodan kulussa vaikuttivat koettuun uhkakuvaan? Miten tilanne Suomenlahdella vaikutti koettuun uhkakuvaan? Miten linnoitteet sijoittuivat alueelle ja vastasivatko ne arvioituun uhkaan? Vastasiko linnoitteiden operatiivis-taktinen sijoittelu koettuun uhkakuvaan? Tapahtuiko linnoitteiden taktisessa rakenteessa muutosta ja mistä se johtui? Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen kirjallisuustutkimus. Kirjallisuuteen perehtymällä on pyritty kuvailemaan ja analysoimaan tapahtumia sekä löytämään niiden väliltä syyyhteyksiä. Tapahtumien kulku on pyritty todentamaan varmentamalla useammasta lähteestä silloin kun se on ollut mahdollista. Sodan aikana tapahtuneet voimasuhteiden muutokset sekä eräät suoritetut valmistelut vaikuttivat siihen, että uhka Saksan maitse suoritettavalle hyökkäykselle Pietaria kohti kasvoi. Venäjän sodanjohto vastasi uhkaan sijoittamalla maahamme joukkoja sekä suunnittelemalla ja toteuttamalla massiivisen linnoitusjärjestelmän. Sotakokemusten perusteella oli linnoitusjärjestelmää ylipäätänsäkin kehitetty. Etelä-Karjalan linnoitteiden pääasiallinen tarkoitus oli estää vihollisen pääsy Viipuriin Saimaan ja Viipurinlahden välisen alueen kautta. Viipuri taas oli Kannaksen lukko, jonka pitämisellä luotiin edellytykset hyökkäyksen torjumiselle puolustajalle edullisessa maastonkohdassa sekä vastahyökkäykselle.