Vaccination Competence - The Concept and Evaluation

Abstract

The purpose of this two-phase study was to define the concept of vaccination competence and assess the vaccination competence of graduating public health nurse students (PHN students) and public health nurses (PHNs) in Finland, with the goal of promoting and maintaining vaccination competence and developing vaccination education. The first phase of the study included semi-structured interviews with vaccination professionals, graduating PHN students and clients (a total of n=40), asking them to describe vaccination competence as well as the factors strengthening and weakening it. The data were analyzed through content analysis. In the second phase of the study, structured instruments were developed, and vaccination competence of PHN students (n=129) in Finland and PHNs (n=405) was assessed using a self-assessment scale (VAS) and taking a knowledge test. PHNs were used as a reference group, enabling us to determine whether a satisfactory level of vaccination competence was achieved by the end of studies, or whether it was gained through work experience vaccinating clients. The data were collected from five polytechnic institutions and seven health centers located in various parts of the country. The data were collected using instruments developed for this study, and were analyzed statistically.

In the first phase, based on the results of the interviews, vaccination competence was defined as a large multi-faceted entity, including the concepts of competent vaccinator, competent implementation of the vaccination, and the outcome of the implementation. Semi-structured interviews revealed that factors strengthening and weakening vaccination competence were connected to the vaccinator, the client being vaccinated, the vaccination environment and vaccinator education. On the whole, factors strengthening and weakening vaccination were the opposite of each other. In the second phase, on the self-assessment of vaccination competence, students rated themselves as significantly lower than working professionals. On the knowledge test, the percentage of correct answers was lower for students than PHNs. When all background variables were taken into account in multivariate analysis, there was no longer a significant difference between the students and PHNs on the self-assessment. However, in multivariate analysis, the PHNs still performed better than students on the knowledge test.

For this study, a satisfactory level of vaccination competence was defined as a mean of 8.0 on the self-assessment and 80% correct answers on the knowledge test. Based on these criteria, students almost reached the level of satisfactory in their overall self-assessment, and PHNs did. Both groups, however, did rank themselves as satisfactory in some sum variables. On the knowledge test the students did not achieve a level of satisfactory (80%) in their total score, though PHNs did. As before, both groups did achieve a level of satisfactory in several sum variables.

Further research and development should focus on vaccination education, the testing of vaccination competence and vaccination practices in clinical practice, as well as on developing the measurement tools.

<b>Rokotusosaaminen – Käsite ja osaamisen arviointi</b>

Tämän kaksivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, mitä rokotusosaaminen on, ja mitkä tekijät heikentävät ja vahvistavat sitä. Tarkoituksena oli myös arvioida suomalaisten, valmistuvien terveydenhoitajaopiskelijoiden ja terveydenhoitajien rokotusosaaminen. Tavoitteena oli rokotusosaamisen ylläpitäminen ja vahvistaminen rokotusosaamisen koulutusta kehittämällä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa rokottamisen ammattilaiset, valmistuvat terveydenhoitajaopiskelijat ja asiakkaat (yhteensä n=40) kuvasivat teemahaastatteluissa, mitä rokotusosaaminen on, ja mitkä ovat sitä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kehitettiin kyselylomakkeet ja valmistuvien terveydenhoitajaopiskelijoiden (n=129) ja terveydenhoitajien (n=405) rokotusosaaminen arvioitiin itsearvioinnilla (VAS) ja tietotestillä. Terveydenhoitajat toimivat viiteryhmänä, jotta saataisiin selville, saavutetaanko hyväksytyksi määritelty rokotusosaamisen taso jo koulutuksen lopussa vai saavutetaanko se vasta rokottamalla työkokemuksen kautta. Aineistot kerättiin valtakunnallisesti viidestä ammattikorkeakoulusta ja seitsemästä terveyskeskuksesta. Aineistot analysoitiin tilastollisesti.

Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen, eli teemahaastattelujen tulosten perusteella rokotusosaaminen muodostui laajaksi kokonaisuudeksi, joka koostui osaavasta rokottajasta, rokottamisen osaavasta toteutuksesta ja sen lopputuloksista. Rokotusosaamista vahvistavat ja heikentävät tekijät muodostuivat rokottajasta, rokotettavasta asiakkaasta, rokotusympäristöstä ja rokottajan rokotuskoulutuksesta. Vahvistavat ja heikentävät tekijät olivat pääosin toistensa vastakohtia.

Tutkimuksen toisen vaiheen, eli kyselytutkimuksen tulosten mukaan, opiskelijoiden rokotusosaamisen itsearvio oli merkitsevästi matalampi kuin terveydenhoitajien, ja tietotestissä opiskelijoiden oikeiden vastausten osuus oli pienempi kuin terveydenhoitajien. Kun monimuuttuja-analyysissä otettiin huomioon kaikki yhteiset merkitsevät taustamuuttujat, rokotusosaamisen itsearvioissa opiskelijoiden ja terveydenhoitajien välillä ei enää ollut eroa. Sen sijaan tietotestissä terveydenhoitajien tiedot pysyivät parempina myös monimuuttujamallissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että terveydenhoitajaopiskelijat lähes saavuttivat tässä tutkimuksessa hyväksytyksi määritellyn rokotusosaamisen tason itsearvion (keskiarvo 8.0), mutta eivät tietotestin (80%) kokonaistuloksessa. Terveydenhoitajat saavuttivat hyväksytyksi määritellyn rokotusosaamisen tason sekä itsearviossa että tietotestissä. Molemmat ryhmät saavuttivat kuitenkin hyväksyttävän rokotusosaamisen tason useissa yksittäisissä summamuuttujissa. Kehittämisehdotuksia ja jatkotutkimuksia esitetään kohdennettavaksi rokotusosaamisen koulutukseen, osaamisen testaamiseen, rokotustoimintaan hoitotyön käytännössä ja mittarin kehittämiseen.