Tanska keisari Kaarle V:n valtakunnan intresseissä 1521-1524

Abstract

The master's thesis concerns the decisions of the imperial policy-makers in their Danish foreign policy during the crisis that culminated in the dissolution of the Nordic union of Kalmar during the years 1521-24. The sources consist of printed sources that mainly are collections of letters and diplomas, and additionally, acquaintance has been made with studies treating the subject. The aim of the study was to clarify the objectives, means and execution of the imperial policy and what priorizations did they make between the different objectives. Also, the part played by Denmark in the imperial foreign policy in general was to be assessed. Particularly, the aim was to find out and state a hierarchy between the importance of the different objectives by analyzing the choices made. It was observed that the continuing of peaceful relations in the North was clearly preferred in the imperial policy, especially as their war against France drew out. A war was seen as deteriorating the freedom of action of the main ally, king Christian II, and an armed conflict was to be prevented. The conceived impossibilty to intervene with armed forces to Christian's favour forced the imperial side to postpone their objectives in the fields of dynastical and alliance policy. In comparison to these, less weight was given to maintaining the rights and position of the empire and the rights granted in its name. To the Habsburgs, maintaining the economical embargo of Sweden, run forcefully by Christian II, was the least preferred objective. In light of the results of the master's thesis, the conceived priorities of the Northern European policy adopted by the imperial side resembled their political priorities in general.

Opinnäytteessä tarkastellaan keisarillisten päätöksentekijöiden ratkaisuja Tanskan-politiikassaan Kalmarin unionin hajoamiseen johtaneen kriisin aikana 1521–24. Lähdeaineistona ovat olleet painetut lähteet, jotka ovat lähinnä kirje- ja asiakirjakokoelmia, jonka lisäksi on perehdytty aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää keisarillisten Tanskan-politiikan tavoitteet, keinot ja toteutus sekä keisarillisten tekemät valinnat ja eri tavoitteiden suhteen tehdyt priorisoinnit sekä valaista Tanskan osuutta keisarillisten ulkopolitiikassa yleensä. Erityisenä tavoitteena oli tehtyjä valintoja analysoimalla selvittää ja esittää Tanskan-politiikan tavoitteiden hierarkinen tärkeysjärjestys. Lopputuloksina havaittiin, että keisarillisten tavoitteissa suosittiin rauhantilan säilymistä Pohjolassa etenkin Ranskan-sodan pidetessä. Sota Pohjolassa koettiin liittolaisen, Kristian II:n, toimintakykyä heikentävänä, ja aseellinen konflikti pyrittiin estämään. Mahdottomuus osallistua voimatoimin Pohjolan kriisiin pakotti keisarilliset lykkäämään sekä dynastisia että allianssipoliittisia tavoitteitaan Pohjolassa. Näitä vähemmän painoa Habsburgit asettivat keisarin aseman ja keisarikunnan myöntämien oikeuksien ylläpitämiselle. Kristian II:n ajaman Ruotsin taloudellisen saarron ylläpito oli keisarillisten näkökulmasta vähiten olennaista. Opinnäytteen tulosten valossa keisarillisten tavoitteitten tärkeysjärjestys Tanskan suhteen oli vastaavanlainen kuin keisarin politiikassa yleensäkin.