Oikeus veteen : Talousveden saatavuus Suomen ja Etelä-Afrikan oikeudessa

Abstract

The Right to Water: Access to Water in Finnish and South African Law

Questions and methods

The right to water is one of the most widely discussed topics in law and policy today. Water is or is becoming a scarce resource in many areas of the world due to growing water use interests as well as climate change. Close to 1 billion people have inadequate access to drinking water and water charges may be unreasonably high. The General Assembly of the United Nations adopted a resolution in July 2010 recognising the right to drinking water as a human right.

The research questions of this dissertation are as follows: 1) What kinds of rights does an individual have to abstract or receive water for domestic use in Finland and South Africa? 2) How do the different sources of law constitute these rights?

The research methods consist of the systematisation, interpretation, comparison and assessment of the effects of the sources of law. The legal sources include national legislation, international and EU law and bi- and multilateral agreements ratified by Finland or South Africa. Numerous soft law sources concerning the right of access to water are also taken into account.

Results

1)In addition to positive legal sources, the actual state of law has to be taken into account when considering the right of access to water in South Africa as well as Finland. The first argument for this is that hydrological, technical, economic and societal circumstances significantly affect the interpretation of legal sources and their effectiveness. Secondly, no effective legal remedies protect the rights related to access to water in international, South African or Finnish law.

2)The indispensable domestic use of water is prioritised over other water uses according to international, Finnish and South African law. Indispensability means there are no comparable options for using a particular water resource. At the international level the priority of indispensable household use is based on the principle of equitable utilisation of water, certain human rights and soft law sources. In the Finnish Water Act the abstraction of domestic water is prioritised over other new and existing uses to a certain extent, whereas the South African Water Act guarantees the priority of domestic use on the basis of a basic human needs water reserve.

3)In certain circumstances individuals have subjective rights to receive domestic water in Finland and South Africa. According to the Finnish Water Services Act, an individual has a right to institute a proceeding to enforce a municipality to provide a water supply when certain requirements are met. In South Africa the right to receive water services may be enforced only when a water supply network exists because the obligations to provide a water supply are progressive and subject to political decisions on the resource's allocation.

4)A public as well as a private water supply plant may take care of water services but the State must protect individuals against malpractice by such a natural monopoly. On one hand, the public sector must retain control of the salient aspects of the supply such as the scope of the network and the principles of charging. Within these frameworks it is not essential whether a water supply plant is a public or private utility. On the other hand, the water supply plants need to be sufficiently supervised. The protection of individuals against the malpractices of a water supply monopoly is insufficient in the both countries due to inadequate transparency and/or supervision of the water supply.

Oikeus ihmisen perustarpeita tyydyttävän talousveden saatavuuteen on ajankohtainen aihe. Maailmassa noin miljardin ihmisen talousveden saanti on puutteellista. YK:n yleiskokous julisti heinä-kuussa 2010 veden ihmisoikeudeksi. Etelä-Afrikka yrittää parantaa miljoonien asukkaidensa vesi-huoltoa hyvin edistyksellisen lainsäädännön avulla. Suomessa vesilain ja vesihuoltolain uudistamishankkeissa pyritään varmistamaan, että vettä riittää paikallisiin tarpeisiin, vesihuollon maksut ovat kohtuullisia ja vesihuoltoverkostot pidetään kunnossa.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa yleistä ja usein oikeudellisesti jäsentymätöntä kansainvälistä keskustelua oikeudesta veteen konkretisoidaan kahden hyvin erilaisissa olosuhteissa toimivan oikeusjärjestelmän tarkastelun ja vertailun avulla. Tutkimuskysymyksinä ovat: minkälaisia oikeuksia yksilöllä on ottaa vettä talousvedeksi tai saada talousvettä Suomessa ja Etelä-Afrikassa, ja miten eri oikeuslähteet vaikuttavat näiden oikeuksien muotoutumiseen.

Tutkimuksen perusteella välttämätön talousvesikäyttö on ensisijaista muihin vedenkäyttötarpeisiin verrattuna, yksilöillä on tiettyjä toteutettavissa olevia oikeuksia vesihuoltopalveluihin Suomessa ja Etelä-Afrikassa ja valtion tulee suojata vesihuoltolaitoksen asiakkaita luonnollisen monopoliaseman väärinkäytöksiltä. Tutkimus osoittaa, että oikeuslähteiden vaikutukset veden saatavuuteen ovat rajallisia ja kiinteästi sidoksissa oikeuksien toteuttamismahdollisuuksiin sekä Etelä-Afrikassa että Suomessa.

Kirja soveltuu oikeustieteen tutkijoiden ohella muille vesi- ja vesihuoltoasioita tutkiville, niiden parissa työskenteleville tai niistä muuten kiinnostuneille. Suomen järjestelmästä tutkimuksen kohteina ovat erityisesti vesilain säännökset veden ottamisesta ja vesihuoltolain sääntely vesihuollon järjestämisestä, siitä huolehtimisesta ja vesimaksuista. Etelä-Afrikka tarjoaa konkreettisen esimerkin haasteista, joita puutteellisen veden saatavuuden oikeudellinen edistäminen sisältää.