| Nimeke: | Kriitkko Einari J. Vehmas ja moderni taide |
| Tekijä: | Ojanperä, Riitta |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Taidehistoria Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten, institutionen för filosofi, historia, kultur- och konstforskning University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies |
| Päiväys: | 2010-12-17 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | TIIVISTELMÄ
Väitöstutkimus Kriitikko Einari J. Vehmas ja moderni taide käsittelee keskeisen suomalaisen taide-elämän vaikuttajan toimintaa taidearvostelijana, taidemuseointendenttinä ja kulttuurikriitikkona. Pääasiallinen tutkimusaineisto on Einari J. Vehmaksen (1902-1980) kirjallinen tuotanto vuodesta 1937 1960-luvun loppupuolelle. Vehmas kirjoitti kuvataidearvosteluja aikakauslehtiin ja vuodesta 1945 hän oli yhden Suomen tärkeimmän sanomalehden Uuden Suomen vakituinen kuvataidearvostelija. Vehmas oli vahvasti suuntautunut ranskalaiseen kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen. Marcel Proust ja Charles Baudelaire vaikuttivat 1920-luvun lopulta lähtien hänen käsitykseensä taiteen olemuksesta. Tuolloin hän kuului tulenkantajiin, mikä vaikutti hänen esteettisten näkemystensä muotoutumiseen. Vehmasta on yleisesti pidetty sotien jälkeisen ajan vaikutusvaltaisimpana taidekriitikkona Suomessa. Hänen kirjoituksiaan on käytetty lähteenä ja siteerattu lukuisissa Suomen 1900-luvun kuvataidetta käsittelevissä tutkimuksissa. Vähemmän tunnettu osa hänen toimintaansa on työ Ateneumin taidemuseon, Suomen kansallisgallerian, apulaisjohtajana. Myös taidemuseotyön kautta Vehmaksen näkemykset vaikuttivat erityisesti suomalaiseksi tulkitun modernin taiteen kaanonin muotoutumiseen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksen pääpaino on Vehmaksen kirjoitusten tarkastelussa, mutta niiden rinnalla kriitikon vaiheita ja roolia kulttuurielämän toimijana valotetaan elämäkerrallisen dokumenttiaineiston avulla. Tutkimuksen pitkä kronologinen kaari korostaa tiettyjen keskeisten teemojen kumuloitumista Vehmaksen kirjoituksissa. Vehmas oli myös yksi 1940-luvun keskeisistä kulttuurielämän toimijoista. Tutkimus myös osoittaa, miten vahvasti tietyt 1900-luvun alkupuolella syntyneet filosofiset ja taideteoreettiset käsitykset, erityisesti Wassily Kandinskyn sisäisen välttämättömyyden periaate ja Henri Bergsonin intuitiota ja vaistoa korostava käsitys tiedosta ja todellisuudesta, vaikuttivat vielä 1960-luvun alussa muun muassa Vehmaksen kirjoitusten myötä suomalaisessa taidekeskustelussa. Läpi tuotantonsa Vehmas pohti modernin taiteen ja ihmisyyden tilaa ja tulevaisuutta. Vehmas korosti värikkään vitalistisen retoriikan keinoin modernin taiteen roolia kulttuurin ja ihmisyyden rakentajana. Samalla hän kuitenkin oli kulttuuripessimisti, jonka taiteentulkintoihin hiipivät ahdistus, menetyksen tunne ja houkutus kääntyä pois maailmasta. |
| Avainsanat: | taidehistoria |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |