| Nimeke: | Parathyroid hormone as an outcome indicator in old age |
| Tekijä: | Björkman, Mikko |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, institutionen för klinisk medicin University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Division of Geriatrics |
| Päiväys: | 2010-12-17 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Parathormoni (PTH) eli lisäkilpirauhashormoni ja D-vitamiini ovat keskeisiä solun ulkoisen kalsiumtasapainon säätelijöitä. PTH:n ja D-vitamiinin välinen käänteinen yhteys sekä ikääntymiseen liittyvä PTH-pitoisuuksien nousu ovat hyvin tunnettuja ilmiöitä. PTH:n ja D-vitamiinin välistä yhteyttä sekoittavia ja muokkaavia tekijöitä on systemaattisesti tutkittu kuitenkin varsin vähän, eikä näiden tekijöiden merkitystä D-vitamiinikorvaushoidon PTH-vasteisiin tunneta kunnolla.
Korkean PTH-pitoisuuden syynä on yleensä primaarinen hyperparatyreoosi (PHPT), munuaisten vajaatoiminta tai D-vitamiinin puutos. Näiden kliinisten tilojen on havaittu olevan yhteydessä moniin yleisiin ja terveyttä merkittävästi heikentäviin sairauksiin. PTH-pitoisuuden laskuun johtavien interventioiden on myös osoitettu ainakin osittain lieventävän näitä sairauksia. PHPT-potilaiden hyperkalsemiaa on pidetty keskeisenä välittävänä tekijänä näiden terveyshaittojen patofysiologiassa. Munuaisten vajaatoiminnassa taas koko verisuoniston inflammatorisen prosessin on ajateltu johtavan yleiseen terveyden heikentymiseen. Näyttöä on myös jonkin verran D¬-vitamiinin yhteyksistä luuston ja lihaksiston ulkopuoliseen terveyteen. Vaikeaan PHPT:iin ja munuaisten vajaatoimintaan liittyvän voimakkaan PTH-pitoisuuden nousun itsessään on ajateltu ainakin osittain lisäävän kuoleman riskiä ja heikentävän kognitiota. Mahdollisten vaikutusmekanismien yksityiskohdat ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet tuntemattomiksi. Huomionarvoista on myös, että etenkin vanhuksilla yleisesti esiintyvän lievästi kohonneen PTH-pitoisuuden merkitys terveydelle on tunnettu huonommin. Tämän väitöskirjan osatutkimukset tarkastelivat iän ja liikuntakyvyn vaikutusta ikääntyneiden PTH-vasteeseen sekä D-vitamiinin puutteen että D-vitamiinikorvaushoidon aikana. Myös PTH:n ennustevaikutus lisääntyneen kuolleisuuden ja kognition heikentymisen riskille selvitettiin valikoimattomassa ikääntyneiden ihmisten aineistossa. Tutkimusten hypoteeseina oli: 1.) Ikääntyminen ja krooninen liikuntakyvyttömyys ovat yhteydessä PTH-pitoisuuden nousun pysyvään vaimentumiseen D-vitamiinin puutteessa. 2.) Ikääntyminen ja krooninen liikuntakyvyttämyys vaimentavat D-vitamiinikorvaushoidon PTH-pitoisuutta laskevaa vaikutus. 3.) Lievästi kohonnut tai jopa vain viitealueen ylärajoilla oleva PTH-pitoisuus on yhteydessä lisääntyneeseen kuoleman ja kognition heikentymisen riskiin ikääntyneessä väestössä. Väitöskirja perustuu kolmeen eri aineistoon; julkaistujen D-vitamiinikorvaushoito-tutkimusten meta-analyysiin, satunnaistettuun lumekontrolloituun kuuden kuukauden D-vitamiinikorvaushoitotutkimukseen ja helsinkiläisen ikääntyneiden väestökohortin pitkittäisseurantaan. PubMed hakuun perustuen meta-analyysiin valittiin 52 kliinistä D-vitamiinikorvaushoitotutkimuksen interventioryhmää, joihin osallistui yhteensä 6290 potilasta. Yhteensä 218 kroonisesti liikuntakyvytöntä ikääntynyttä potilasta rekrytoitiin kuuden kuukauden mittaiseen lumekontrolloituun D-vitamiinikorvaushoitotutkimukseen. Näiden potilaiden kuolleisuustiedot kerättiin myös kahden vuoden seurannan jälkeen. PTH:n pitkäaikaisen ennustevaikutuksen arvioimiseksi väitöskirjassa hyödynnettiin Helsingin Vanhustutkimuksen aineistoa, jossa kolmea ikäkohorttia (75-vuotiaat, 80-vuotiaat ja 85-vuotiaat) seurattiin kuolemaan saakka miltei kaikkien osallistujien kohdalla. Tämä tutkimusten sarja osoittaa, että PTH ja D-vitamiinin varastomuodon (25-OHD) pitoisuudet ovat läheisessä yhteydessä keskenään ikääntyneillä, joilla ei ole todettu selkeää munuiasten vajaatoimintaa tai vaikeaa hyperkalsemiaa. PTH:n ja 25-OHD:n yhteys on kuitenkin riippuvainen myös ikääntymisestä ja liikuntakyvystä. Merkittävällä osalla ikääntyneistä kroonisesti liikuntakyvyttämistä potilaista PTH-pitoisuus pysyi suhteellisen matalana D-vitamiinin puutoksesta huolimatta. Tämä tutkimus osoitti myös ensimmäisen kerran, että vaimea PTH vaste säilyi ajan mittaan myös muuttumattomana. Kuuden kuukauden korkea-annoksisen (1200 IU/vrk) D-vitamiinikorvaushoidon vaikutus PTH-pitoisuuteen on myös näillä potilailla vähäinen. Toinen tämän tutkimuksen merkittävä havainto on vain lievästi kohonneen tai jopa vain viitealueen ylärajoilla olevan PTH-pitoisuuden yhteys lisääntyneeseen kuoleman ja kognition heikentymisen riskiin vanhusväestössä viimeisten elinvuosien aikana. Tämä yhteys osoittautui myös olevan seerumin ionisoituneesta kalsiumpitoisuudesta ja laskennallisesta munuaisten glomerulusten suodatusnopeudesta riippumaton. Lievästi kohonnut PTH-pitoisuus oli myös yhteydessä hauraiden terminaalivaiheen potilaiden lisääntyneeseen kuolleisuuteen kahden vuoden seurannassa. Tässä havainnoissa keskeistä oli se, että PTH ennustevaikutus osoittautui kalsiumin ja munuaistoiminnan lisäksi myös 25-OHD pitoisuudesta riippumattomaksi. Väitöskirjan havaintojen perusteella näyttää siltä, että lisäkilpirauhashormonin ja D-vitamiinin välinen vuorovaikutus on monimutkaisempaa kuin mitä yleisesti on tähän asti ajateltu. Myös muiden tutkijaryhmien viimeaikaiset tulokset sopivat hyvin yhteen tämän väitöskirjan havaintojen kanssa, jotka tukevat myös näkemystä, jonka mukaan tunnettujen luustovaikutusten lisäksi PTH:lla näyttäisi olevan merkitystä myös muiden keskeisten terveyden osa-alueiden ylläpidossa ikäännyttäessä. Jo viitealueen ylärajoilla oleva PTH pitoisuus ennustaa lisääntynyttä kuoleman ja erityisesti kardiovaskulaarisen kuoleman riskiä. Nykyisen tutkimuksen valossa tämä ennustevaikutus on riippumaton niin perinteisistä kardiovaskulaarisista riskitekijöistä, mineraalimetabolian häiriöistä kuin munuaistoiminnastakin. Rajallisen ja osin ristiriitaisen nykyisen näytön perusteella D-vitamiinin hermostoa suojaavat vaikutukset näyttävät merkittävimmiltä kuin PTH:n mahdolliset suorat vaikutukset. Lisääntyvästi kirjallisuudesta huolimatta näiden yhteyksien kausaalisuus on edelleen epäselvää ja niiden kliinisen merkityksen arvioimiseksi tarvittaisiin jatkotutkimuksia, jotka tähtäävät vaikuttamaan PTH pitoisuuksiin hoidollisin keinoin. |
| Avainsanat: | lääketiede |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |