Kansallisen konsensuskulttuurin jäljillä. : Globalisaatioajan Suomi Helsingin Sanomissa

Abstract

The dissertation analyzes Finnish consensual culture in public discussion and journalism in Helsingin Sanomat (HS). The consensual Finnish political culture has evolved and persisted over a long period of time and it has been affected by historical circumstances as well as the dynamics of political and journalistic structures and actors. A historical chronology is drawn in the study regarding the nature and development of consensus culture in 20th century Finland. This political culture is traced by looking at public discussion on globalization at the turn of the millennium.

Globalization as a concept has been contested and various societal actors have given different meanings to it. This research looks at how the globalization discussion in HS during the years 1992-2004 constructs consensus. Helsingin Sanomat (and its predecessor Päivälehti) has been an important actor in Finnish journalism and the public sphere almost since its founding 120 years ago. The history of the paper is tightly connected to Finland s general political history and history of the public sphere. Moreover, the paper s connections to the societal elite have always been close.

The central question in this research was to see how the globalization discussion in HS evolved in relation to consensus as well as legitimate controversies. As a result it is stated that the globalization question has clearly divided the Finnish societal actors. The most powerful societal elites (government, most civil servants, corporate sector) had a profile of being pro globalization. They communicated their globalization strategy as a national, unified way of thinking. Other elites which have been losing their influence (the president, labor union, part of members of parliament), as well as civil society actors tried to bring forward conflicting views in relation to globalization. The paper did give some room to these elements, but on the other hand it also tried to keep up the consensual discussion culture especially in the editorial section. In line with its traditions Helsingin Sanomat strived to create national unity. At the same time it did not give adequate attention to the changes brought about by globalization to the positions and roles of various elites and civil society actors. In this discussion HS seemed more like a medium of the state than as a critical and independent actor.

Journalism has an important role in upholding and also reviving the Finnish political culture and public discussion. From this point of view it is problematic if the area of so called legitimate controversy in broad societal questions like globalization becomes very limited. As the Finnish elites are small and there is no considerable competition between them, journalism should actively bring up controversial issues. This task becomes complicated, however, if the elite circles are closed up and no initiatives come from their ranks. Political decision making as well as democracy can suffer, if issues are not brought to the public agenda.

Väitöskirjassa keskitytään analysoimaan suomalaista konsensuskulttuuria Helsingin Sanomien (HS)julkisen keskustelun ja journalismin näkökulmasta. Suomalainen poliittinen kulttuuri on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja siihen on vaikuttanut niin historiallinen asema osana suurvaltaa kuin poliittisten ja journalististen rakenteiden ja toimijoiden dynamiikka. Kirjassa piirretään historiallinen kaari suomalaisen konsensuksen luonteesta ja rakentumisesta 1900-luvulla, ja kysytään, kuinka tämä poliittinen kulttuuri näkyy vuosituhannen vaihteen julkisessa keskustelussa globalisaatiosta.

Globalisaatio terminä on ollut pitkään kiistelty ja erilaiset yhteiskunnalliset tahot ovat pyrkineet antamaan sille omia merkityksiään. Tutkimus selvittää miten Helsingin Sanomien julkinen keskustelu globalisaatiosta vuosilta 1992-2004 rakentaa konsensusta. Helsingin Sanomat ja sen edeltäjä Päivälehti on ollut suomalaisen julkisuuden ja journalismin keskeinen toimija lähes perustamisestaan saakka 120 vuotta sitten. Lehden historia on sidoksissa suomalaisen yhteiskunnan poliittiseen historiaan ja julkisuuden historiaan. Myös lehden yhteydet yhteiskunnalliseen eliittiin ovat aina olleet kiinteät.

Tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten Helsingin Sanomien globalisaatiokeskustelu rakentuu suhteessa konsensukseen ja toisaalta erimielisyyksiin. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että globalisaatiokysymys jakoi selkeästi suomalaisia yhteiskunnallisia toimijoita. Globalisaation kannattajiksi Helsingin Sanomien keskustelussa profiloituvat vallakkaimmat eliitit (hallitus, osa virkakunnasta, elinkeinoelämä) viestivät omaa globalisaatiolinjaansa kansallisena etuna ja yhtenäisenä ajattelutapana. Tämän samanmielisyyden ulkopuolelle jäivät vaikutusvaltaansa menettäneet eliitit (presidentti, ay-liike, osin kansanedustajat) sekä kansalaistoimijat, jotka pyrkivät tuomaan esille erimielisyyttä suhteessa globalisaatioon.

Helsingin Sanomat toimi konsensuksen rakentajana omalla journalismillaan, joka toisaalta päästi kriitikot ääneen, mutta toisaalta tuotti erityisesti pääkirjoitussivuillaan globalisaation kansallista tulkintaa ja osallistui yhteisen kansallisen ajattelutavan rakentamiseen. Lehti ei myöskään antanut riittävästi huomiota niille muutoksille, joita globalisaatio on tuonut mukanaan eri eliittien ja kansalaisyhteiskunnan yhteiskunnallisiin asemiin ja rooleihin. Helsingin Sanomat näyttäytyi globalisaatiokeskustelussa enemmän kansallisena ja myös valtiollisena mediana kuin kriittisenä ja itsenäisenä toimijana.

Journalismilla on tärkeä rooli suomalaisen poliittisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitämisessä ja elvyttämisessä. Julkisen keskustelun ja journalismin oman legitimiteetin kannalta on ongelmallista, jos suuren yhteiskunnallisen kysymyksen kuten globalisaation edessä ns. legitiimien erimielisyyksien alue supistuu pieneksi. Koska suomalaiset eliitit ovat pieniä eikä niiden välillä vallitse suurta kilpailua, tulisi journalismin aktiivisesti tuoda esille kiistanalaisia aiheita. Journalismin tehtävä kuitenkin vaikeutuu, jos yhteiskunnallisten eliittien piirit ovat kovin suljettuja, eikä niiden parista nouse lainkaan keskustelun avauksia. Ei ole demokratialle eikä toimivalle yhteiskunnalliselle päätöksenteolle hyväksi, jos asioita ei nosteta julkiselle agendalle.