| Nimeke: | Sostdc1 Plays an Essential Role in Mammalian Tooth Patterning : Insight into the Rodent Dental Evolution |
| Tekijä: | Munne, Pauliina |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biotieteiden laitos Helsingfors universitet, bio- och miljövetenskapliga fakulteten, biovetenskapliga institutionen University of Helsinki, Faculty of Biological and Environmental Sciences, Department of Biosciences, Physiology and Neurosciences Institute of Biotechnology, University of Helsinki |
| Päiväys: | 2010-11-19 |
| Taso: | Väitöskirja (artikkeli) |
| Tiivistelmä: | Fossiiliaineiston perusteella voidaan hiiren hampaistossa havaita tapahtuneen suuria muutoksia evoluution kuluessa. Nykyhiireltä näyttää hampaiden kokonaismäärä vähentyneen, kyky hampaiden uusimiseen hävinneen, sekä suurten jyrsimiseen soveltuvien etuhampaiden sijaan hiiren kantamuodolla uskotaan olleen useampi pari pienempiä etuhampaita. Tässä väitöskirjassa esitellään niitä molekyylitason mekanismeja, jotka ovat mahdollisesti olleet mukana muokkaamassa nykyhiiren hampaiston kehitystä.
Hampaan kehitystä säätelee epiteeli- ja mesenkyymikudoksen välinen signaalimolekyylien vaihto. Keskeistä hampaiston kaavoittumisessa näyttäisi olevan tasapaino hampaan kehitystä aktivoivien ja niitä estävien molekyylien välillä. Tämä väitöskirja keskittyy TGF-beta signaaliperheen jäsenten, Bone morphogenetic protein 4:n (BMP4) ja Activinin, säätelyyn hiiren hampaiston kehityksen aikana. Väitöskirja tuo esiin miten keskeistä näiden molekyylien toiminnan rajaaminen kehityksen eri vaiheissa on ja miten muutokset näiden signaalien pitoisuuksissa voivat aiheuttaa muutoksia hampaiden lukumäärissä ja muodoissa, sekä mahdollistaa hammasjäänteiden eli surkastuneiden rakenteiden uudelleen kehittymisen. Sostdc1 on sekä BMP4:n että WNT-signaaliperheen negatiivinen säätelijä. Työmme osoitti sen puuttuminen johtavan hiiren poskihampaiden muodon muuttumiseen ja ylimääräisten hampaiden kehittymiseen sekä etu- että poskihammasalueelle. Tutkimuksissamme selvisi näiden ylimääräisten hampaiden syntyvän hammasjäänteistä, joiden kehittymistä Sostdc1 näyttäisi normaalisti estävän. Osoitimme, että kyseiset hammasjäänteet ovat mahdollista saada kehittymään myös villityyppi hiirelle poistamalla mekaanisesti Sostdc1:tä ilmentävä mesenkyymi villityyppi näytteestä ja kasvattamalla kudosta keinotekoisissa kasvatusolosuhteissa. Päivää myöhemmässä kehitysvaiheessa havaitsimme Sostdc1:n ilmentyvän myös etuhampaan epiteelillä, alueella, jolla kantasolujen ajatellaan sijaitsevan. Kun sama mesenkyymin poisto tehtiin Sostdc1-poistogeeniselle hiirelle, saimme tältä epiteelialueelta kehittymään täysin uusia hampaita. Tutkimuksemme kävi myös ilmi BMP:n ja Activinin, välisen tasapainon keskeinen rooli hampaan varhaiskehityksen aikana. Näiden proteiinin pitoisuuksia muuttamalla saadaan hiiren suuri etuhammas hajoamaan kahteen pienempään hampaaseen. Toisin kuin aiemmin osoitettu, tällä ei näyttäisi olevan mitään tekemistä hampaan identiteetin määräytymisen kanssa, joka oletettavasti on seurausta vielä varhaisimmista tapahtumista. Tutkimustyömme tarjoaa näin ollen samalla uuden tulkinnan aiemmin Science- tiedelehdessä (Tucker et al. 1998) julkaistulle artikkelille hampaan identiteetin määräytymisestä. |
| Avainsanat: | biologia |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |