Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena

Abstract

The objective of the dissertation was to determine the concept of sustainable development according to current understanding and to analyze the structuration of sustainable daily life and how it varies between different groups. The present dissertation is both a literature-based theoretical study and data-based empirical research. The theoretical framework of the study was a greated model of the Structuration of Sustainability in Everyday Life. The model is based on a synthesis of Giddens Theory of Structuration (1984), Spaargaren JA van Vliet's Theory of Consumption as Social Practices (2000) and principles of sustainable development. According to the model created, sustainable everyday life is generated in a context of internal and external factors compromising the interests of ecosystems, society and business.

The literature used in the thesis included international and national statements on sustainable development and research into sustainability and the transition to sustainable societies. The data were collected at Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. The discretionary sample consisted of students of social services (n = 210) and were collected using the semantic differential technique. The data were analyzed using quantitative and qualitative methods.

The results showed that the value placed on ecological, economic and social sustainability increased with age. Activity in non governmental organizations was associated with the acceptance of sustainable development as a whole and especially with global responsibility. Women's everyday life promoted sustainability more than men´s. People living in Helsinki had more sustainable ways of living than those living in the surrounding municipalities because of greater recycling and the low importance given to ownership. Prefering vegetarian food turned out to be a real opportunity for a more sustainable way of living because there were few barriers identified. Contradictory human behavior occurred when advanced sustainable consumer were ready to risk their health. The importance of communality was high and it was considered an aspect of health. The most significant obstacles to sustainable development in daily life were high costs, lack of knowledge and busyness.

Similar attitudes towards sustainable development translate into different people´s behavior, which indicates complexities of the behaviour change in the context of sustainable development. The role of non governmental organizations is significant in increasing global responsibility. Education presents an opportunity to increase sustainability, but there are challenges to face from system thinking and in understanding entities in a state of transition towards sustainable everyday life. The responsibility of policy makers is paramount because high costs create a barrier to a sustainable way of living. The implementation of the concept of sustainable development should be focused on the planetary ethics which cover humans, animals, plants and ecosystems.

Keywords: Sustainable development, sustainable thinking, behaviour change

Nykyinen globaali talous ja politiikka sallivat elämän perustana olevien ekosysteemeiden tuhoutumisen ja ihmisten välisen eriarvoisuuden. Kehityksen mukanaan tuomista hyödyistä nauttii kattavasti viidesosa maailman ihmisistä enemmistön jäädessä kehityksestä osattomaksi tai sen maksumiehiksi. Eriarvoisuus on kasvussa Suomessakin. Yksilökeskeinen kulutuskulttuuri muodostaa uhan ekologiselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Se on väestönkasvun kanssa keskeisin hyvinvointiin liittyvä pitkän aikavälin haaste. Suomalainen läpimaterialisoitunut arki vie huomiota hyvinvoinnin kestävän perustan muodostavalta henkisten tarpeiden tyydyttymiseltä. Ihmisten käyttäytymisen muutos ja yhteiskuntien siirtyminen kestävyysajattelun mukaiseen arkeen on välttämätöntä.

Tässä väitöstutkimuksessa määriteltiin kansainvälisen nykykäsityksen mukainen kestävän kehityksen konsepti ja analysoitiin kestävän kehityksen mukaista ihmisen arjen rakentumista ja sen vaihtelua eri ryhmien välillä. Kestävän kehityksen mukaisen arjen rakentumisen esteitä ja mahdollisuuksia analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin 210 eteläsuomalaisen 18 40 vuotiaan asennoitumisen ja käyttäytymisen osalta. Tulosten perusteella kestävän kehityksen mukainen asennoituminen oli yleistä ja yhteneväistä, mutta myönteisestä asennoitumisesta huolimatta siitä ei aina seurannut kestävän kehityksen mukaista käyttäytymistä. Kestävän kehityksen mukaisen arkisen käyttäytymisen esteistä merkittävimmät olivat korkeat kustannukset, tiedon puute ja kiire. Kestävän kehityksen edistämisessä merkityksellisimpänä tekijänä pidettiin yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys jäsentyi tutkittavien ajattelussa osaksi terveyttä. Yhteisöllisyyden vaalimista häiritsi kiire. Helsinkiläisten elämäntapa rakentui periaatteiltaan kestävämmälle pohjalle kuin ympäröivissä kunnissa asuvien erityisesti materian kierrosta huolehtimisen ja omistamisen vähämerkityksellisyyden vuoksi. Ravintopyramidissa alhaalla olevan kasvisruoan suosiminen osoittautui todelliseksi mahdollisuudeksi nykyistä kestävämpiin elämäntapoihin siirryttäessä. Käyttäytymisen ristiriitaisuus ilmeni edistyksellisten kuluttajien ollessa samalla terveytensä riskeeraajia ja postmaterialistisesti käyttäytyvien ohittaessa sosiaalisen vastuun kysymykset. Järjestöaktiivisuus oli yhteydessä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vaalimiseen kokonaisuutena.

Kansalaisjärjestöjen merkitys on huomattava ihmisten väliseen globaalivastuuseen kasvamisessa. Globaalissa ajassa on oleellista oikeudenmukaisuusyhteisön laajentaminen kaikkiin niihin ihmisiin, joihin arkinen käyttäytymisemme on kansainvälisen tuotannon ja palvelujen vuoksi epäsuorassa tai suorassa yhteydessä. Ihmisten välisen vastuun lisäksi on oleellista kasvaa vastuuseen myös ei-inhimillisestä todellisuudesta, josta ihminen on täysin riippuvainen esimerkiksi ravintonsa ja hengitettävän ilman suhteen. Planetaarinen vastuu edustaa globaalivastuuta laajempaa eettistä huolenpidon piiriä kattaen inhimillisen todellisuuden lisäksi ei-inhimillisen todellisuuden kuten eläimet, kasvit ja elottoman luonnon. Planetaarinen vastuu on haaste ihmiskeskeiselle maailmankuvalle, mutta luo edellytykset kestävälle taloudelliselle toiminnalle ja monimuotoisen elämän säilymiselle planeetallamme. Kulutuskeskeisessä hyvinvointiyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ja palvelujen korkeat kustannukset muodostavat merkittävimmän esteen kestävän kehityksen mukaisten elämäntyylien rakentumiselle. Siirtymistä nopeuttaisivat sellaiset ohjauskeinot, joiden avulla kestävän kehityksen mukaiset arkiset valinnat olisivat kansalaisille kustannuksiltaan edullisimpia vaihtoehtoja. Ohjauskeinojen käyttöä puoltaa myös se, että myönteisestä asennoitumisesta ei aina seuraa asenteen mukaista käyttäytymistä.