| Nimeke: | Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena |
| Muu nimeke: | Sustainable development and its promotion in a welfare society in a global age |
| Tekijä: | Salonen, Arto O |
| Muu tekijä: | Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, opettajankoulutuslaitos Helsingfors universitet, beteendevetenskapliga fakulteten, institutionen för lärarutbildning University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, Department of Teacher Education |
| Päiväys: | 2010-11-12 |
| Taso: | Väitöskirja (monografia) |
| Tiivistelmä: | Nykyinen globaali talous ja politiikka sallivat elämän perustana olevien ekosysteemeiden tuhoutumisen ja ihmisten välisen eriarvoisuuden. Kehityksen mukanaan tuomista hyödyistä nauttii kattavasti viidesosa maailman ihmisistä enemmistön jäädessä kehityksestä osattomaksi tai sen maksumiehiksi. Eriarvoisuus on kasvussa Suomessakin. Yksilökeskeinen kulutuskulttuuri muodostaa uhan ekologiselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Se on väestönkasvun kanssa keskeisin hyvinvointiin liittyvä pitkän aikavälin haaste. Suomalainen läpimaterialisoitunut arki vie huomiota hyvinvoinnin kestävän perustan muodostavalta henkisten tarpeiden tyydyttymiseltä. Ihmisten käyttäytymisen muutos ja yhteiskuntien siirtyminen kestävyysajattelun mukaiseen arkeen on välttämätöntä.
Tässä väitöstutkimuksessa määriteltiin kansainvälisen nykykäsityksen mukainen kestävän kehityksen konsepti ja analysoitiin kestävän kehityksen mukaista ihmisen arjen rakentumista ja sen vaihtelua eri ryhmien välillä. Kestävän kehityksen mukaisen arjen rakentumisen esteitä ja mahdollisuuksia analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin 210 eteläsuomalaisen 18 40 vuotiaan asennoitumisen ja käyttäytymisen osalta. Tulosten perusteella kestävän kehityksen mukainen asennoituminen oli yleistä ja yhteneväistä, mutta myönteisestä asennoitumisesta huolimatta siitä ei aina seurannut kestävän kehityksen mukaista käyttäytymistä. Kestävän kehityksen mukaisen arkisen käyttäytymisen esteistä merkittävimmät olivat korkeat kustannukset, tiedon puute ja kiire. Kestävän kehityksen edistämisessä merkityksellisimpänä tekijänä pidettiin yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys jäsentyi tutkittavien ajattelussa osaksi terveyttä. Yhteisöllisyyden vaalimista häiritsi kiire. Helsinkiläisten elämäntapa rakentui periaatteiltaan kestävämmälle pohjalle kuin ympäröivissä kunnissa asuvien erityisesti materian kierrosta huolehtimisen ja omistamisen vähämerkityksellisyyden vuoksi. Ravintopyramidissa alhaalla olevan kasvisruoan suosiminen osoittautui todelliseksi mahdollisuudeksi nykyistä kestävämpiin elämäntapoihin siirryttäessä. Käyttäytymisen ristiriitaisuus ilmeni edistyksellisten kuluttajien ollessa samalla terveytensä riskeeraajia ja postmaterialistisesti käyttäytyvien ohittaessa sosiaalisen vastuun kysymykset. Järjestöaktiivisuus oli yhteydessä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vaalimiseen kokonaisuutena. Kansalaisjärjestöjen merkitys on huomattava ihmisten väliseen globaalivastuuseen kasvamisessa. Globaalissa ajassa on oleellista oikeudenmukaisuusyhteisön laajentaminen kaikkiin niihin ihmisiin, joihin arkinen käyttäytymisemme on kansainvälisen tuotannon ja palvelujen vuoksi epäsuorassa tai suorassa yhteydessä. Ihmisten välisen vastuun lisäksi on oleellista kasvaa vastuuseen myös ei-inhimillisestä todellisuudesta, josta ihminen on täysin riippuvainen esimerkiksi ravintonsa ja hengitettävän ilman suhteen. Planetaarinen vastuu edustaa globaalivastuuta laajempaa eettistä huolenpidon piiriä kattaen inhimillisen todellisuuden lisäksi ei-inhimillisen todellisuuden kuten eläimet, kasvit ja elottoman luonnon. Planetaarinen vastuu on haaste ihmiskeskeiselle maailmankuvalle, mutta luo edellytykset kestävälle taloudelliselle toiminnalle ja monimuotoisen elämän säilymiselle planeetallamme. Kulutuskeskeisessä hyvinvointiyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ja palvelujen korkeat kustannukset muodostavat merkittävimmän esteen kestävän kehityksen mukaisten elämäntyylien rakentumiselle. Siirtymistä nopeuttaisivat sellaiset ohjauskeinot, joiden avulla kestävän kehityksen mukaiset arkiset valinnat olisivat kansalaisille kustannuksiltaan edullisimpia vaihtoehtoja. Ohjauskeinojen käyttöä puoltaa myös se, että myönteisestä asennoitumisesta ei aina seuraa asenteen mukaista käyttäytymistä. |
| Avainsanat: | kasvatustiede |
| Näytä kaikki kuvailutiedot | |