Musculoskeletal disorders and psychosocial factors at work : Effects of a participatory ergonomics intervention in a cluster randomized controlled trial

Abstract

This study examined the efficacy of a participatory ergonomics intervention in preventing musculoskeletal disorders (MSDs) and changing unsatisfactory psychosocial working conditions among municipal kitchen workers. The occurrence of multiple-site musculoskeletal pain (MSP) and associations between MSP and psychosocial factors at work over time were studied secondarily.

A cluster randomized controlled trial was conducted during 2002-2005 in 119 municipal kitchens with 504 workers. The kitchens were randomized to an intervention (n = 59) and control (n = 60) group. The intervention lasted 11 to 14 months. The workers identified strenuous work tasks and sought solutions for decreasing physical and mental workload. The main outcomes were the occurrence of and trouble caused by musculoskeletal pain in seven anatomical sites, local musculoskeletal fatigue after work, and musculoskeletal sick leaves. Psychosocial factors at work (job control, skill discretion, co-worker relationships, supervisor support, mental strenuousness of work, hurry, job satisfaction) and mental stress were studied as intermediate outcomes of the intervention. Questionnaire data were collected at three months intervals during the intervention and the one-year post-intervention follow-up. Response rates varied between 92 % and 99 %.

In total, 402 ergonomic changes were implemented. In the control group, 80 changes were spontaneously implemented within normal activity. The intervention did not reduce perceived physical workload and no systematic differences in any health outcomes were found between the intervention and control groups during the intervention or during the one-year follow-up. The results suggest that the intervention as studied in the present trial was not more effective in reducing perceived physical workload or preventing MSDs compared with no such intervention. Little previous evidence of the effectiveness of ergonomics interventions in preventing MSDs exists. The effects on psychosocial factors at work were adverse, especially in the two of the participating cities where re-organization of foodservices timed simultaneously with the intervention. If organizational reforms at workplace are expected to occur, the execution of other workplace interventions at the same time should be avoided.

The co-occurrence of musculoskeletal pain at several sites is observed to be more common than pain at single anatomical sites. However, the risk factors of MSP are largely unknown. This study showed that at baseline, 73 % of the women reported pain in at least two, 36 % in four or more, and 10 % in six to seven sites. The seven pain symptoms occurred in over 80 different combinations. When co-occurrence of pain was studied in three larger anatomical areas (neck/low back, upper limbs, lower limbs), concurrent pain in all three areas was the most common combination (36 %). The 3-month prevalence of MSP (≥ 3 of seven sites) varied between 50 % and 61 % during the two-year follow-up period. Psychosocial factors at work and mental stress were strong predictors for MSP over time and, vice versa, MSP predicted psychosocial factors at work and mental stress. The reciprocality of the relationships implies either two mutually dependent processes in time, or some shared common underlying factor(s).

Tässä tutkimuksessa selvitettiin osallistavaan kehittämistapaan perustuvan ergonomiaintervention vaikuttavuutta keittiötyöntekijöiden liikuntaelinoireiden ehkäisyssä ja psykososiaalisten työolotekijöiden parantamisessa. Lisäksi tutkittiin liikuntaelinten monioireisuuden vallitsevuutta ja muutoksia ajassa sekä yhteyksiä psykososiaalisiin työolotekijöihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin.

Ergonomiainterventiotutkimus toteutettiin vuosina 2002 2005 yhteensä 119 kunnallisessa keittiössä neljässä kaupungissa. Tutkimuskeittiöistä 59 satunnaistui interventioryhmään ja 60 vertailuryhmään. Työntekijöiden määrä oli 504. Interventioryhmä kehitti omaa työtään 11 14 kuukautta. Työntekijät itse analysoivat työnsä fyysisiä ja psyykkisiä kuormitustekijöitä, suunnittelivat ratkaisuvaihtoehtoja ja toteuttivat muutokset. Päätulosmuuttujina tarkasteltiin liikuntaelinten kipua seitsemässä kehonosassa, kivuista aiheutunutta haittaa ja sairauspoissaoloja sekä liikuntaelinten väsymystä. Välitulosmuuttujina arvioitiin psykososiaalisia työolotekijöitä (työn hallinta, tietojen ja taitojen käyttömahdollisuudet, työntekijöiden väliset suhteet, esimiestuki, työn henkinen rasittavuus, kiire, stressi, työtyytyväisyys). Kyselyaineisto kerättiin kolmen kuukauden välein interventiovaiheessa ja vuoden ajan sen päättymisen jälkeen (vastausprosentit 92 - 99 %).

Interventioryhmässä toteutettiin 402 muutosta. Vertailuryhmässä toteutettiin 80 muutosta normaalin toiminnan myötä. Interventio- ja seurantavaiheen aikana ei todettu systemaattista eroa missään terveysmuuttujassa tai koetussa työn rasittavuudessa interventio- ja vertailuryhmän välillä. Tulosten mukaan ryhmätyöhön perustuva (mikro)ergonomian kehittäminen ei ole vaikuttavaa liikuntaelinoireiden ehkäisyssä verrattuna tavanomaiseen toimintaan keittiötyössä. Aiempaa tieteellistä näyttöä ergonomiainterventioiden vaikuttavuudesta liikuntaelinoireiden ehkäisyssä on hyvin vähän. Psykososiaaliset työolot heikkenivät interventioryhmässä vertailuryhmään verrattuna. Epäsuotuisat vaikutukset korostuivat kahdessa interventioon osallistuneessa kaupungissa, joiden ruokahuollossa tapahtui samanaikaisesti merkittäviä organisatorisia muutoksia. Tulokset osoittavat, että samanaikaisesti organisatoristen muutosten kanssa ei tulisi toteuttaa muita työpaikkainterventioita.

Aiemmin on havaittu, että samanaikaisesti usealla kehon alueella esiintyvä kipu on yleisempää kuin vain yhdellä kehon alueella koettu. Monikipuisuuden riskitekijöistä tiedetään kuitenkin vähän. Tässä tutkimuksessa lähtötilanteessa 73 % naisista raportoi kipua vähintään kahdessa, 36 % vähintään neljässä, ja 10 % 6-7 kehonosassa seitsemästä. Tutkitussa joukossa havaittiin kaikkiaan yli 80 erilaista kipujen kombinaatiota. Tarkasteltaessa kipua laajemmilla alueilla (niska/selkä, yläraajat, alaraajat), yleisintä oli kivun kokeminen kaikilla kolmella alueella (36 %). Kahden vuoden pitkittäistutkimuksessa monikipuisuuden (≥ 3 kipualuetta) vallitsevuus eri mittauskerroilla oli 50 - 61 %. Epäsuotuisat psykososiaaliset työolotekijät ja niiden heikkeneminen seurannan aikana ennustivat pysyvää monikipuisuutta ja sen lisääntymistä. Vastaavasti monikipuisuus ennusti epäsuotuisia psykososiaalisia työolotekijöitä ja niiden heikkenemistä. Havaintojen perusteella liikuntaelinkipujen ja psykososiaalisten työolojen kokemisen välillä on vahva ajallinen vuorovaikutus. Taustalla voi myös olla yhteisiä selittäviä tekijöitä.