Pain among employees : risk factors and consequences

Abstract

The overall objective of this study was to gain epidemiological knowledge about pain among employee populations. More specifically, the aims were to assess the prevalence of pain, to identify socio-economic risk groups and work-related psychosocial risk factors, and to assess the consequences in terms of health-related functioning and sickness absence.

The study was carried out among the municipal employees of the City of Helsinki. Data comprised questionnaire survey conducted in years 2000-2002 and register data on sickness absence. Altogether 8960 40-60 year old employees participated to the survey (response rate 67%).

Pain is common among ageing employees. Approximately 29 per cent of employees reported chronic pain and 15 per cent acute pain, and about seven per cent reported moderately or severely limiting disabling chronic pain. Pain was more common among those with lower level of education or in a low occupational class. -- Psychosocial work environment was associated with pain reports. Job strain, bullying at workplace, and problems in combining work and home duties were associated with pain among women. Among men combining work and home duties was not associated with pain, whereas organizational injustice showed associations.

Pain affects functional capacity and predicts sickness absence. Those with pain reported lower level of both mental and physical functioning than those with no pain, physical functioning being more strongly affected than mental. Bodily location of pain or whether pain was acute or chronic had only minor impact on the variation in functioning, whereas the simple count of painful locations was associated with widest variation.

Pain accounted for eight per cent of short term (1-3 day) sickness absence spells among men and 13 per cent among women. Of absence spells lasting between four and 14 days pain accounted for 23 per cent among women and 25 per cent among men, corresponding figures for over 14 day absence spells being 37 and 30 per cent. The association between pain and sickness absence was relatively independent of physical and psychosocial work factors, especially among women.

The results of this study provide a picture of the epidemiology of pain among employees. Pain is a significant problem that seriously affects work ability. Information on risk groups can be utilized to make prevention measures more effective among those at high risk, and to decrease pain rates and thereby narrow the differences between socio-economic groups. Furthermore, the work-related psychosocial risk factors identified in this study are potentially modifiable, and it should be possible to target interventions on decreasing pain rates among employees.

Kipu vaikuttaa elämänlaatuun ja aiheuttaa monia kustannuksia sekä yksilötasolla että yhteiskunnan tasolla. Kivun esiintyvyydestä työssä käyvässä väestössä ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa, vaikka on selvää, että kivulla on merkittäviä vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin, työkykyyn ja työssä jatkamiseen eläkeikään asti. -- Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli: 1) kartoittaa kivun ja erityisesti kroonisen kivun yleisyyttä työntekijäväestössä, 2) tunnistaa erityisiä sosiodemografisia tai sosioekonomisia riskiryhmiä, 3) tutkia työhön liittyviä psykososiaalisia riskitekijöitä ja 4) selvittää kivun seurauksia suhteessa työ- ja toimintakykyyn.

Tutkimuksen aiheistona on Helsingin kaupungin työtekijöiden terveystutkimus, joka koostuu 40 - 60-vuotiaille kaupungin työntekijöille vuosina 2000-2002 lähetetystä postikyselystä (n=8 960) sekä Helsingin kaupungin henkilöstörekisterin tiedoista. Kipua tarkasteltiin neljästä eri näkökulmasta: 1) kivun kesto (akuutti eli korkeintaan kolme kuukautta kestänyt kipu ja krooninen eli yli kolme kuukautta kestänyt kipu), 2) kivun haittaavuuden aste 3) kivun sijainti ja 4) ilmoitettujen kipualueiden lukumäärä.

Tulosten mukaan kipu ja erityisesti krooninen kipu on yleinen ongelma ikääntyvillä työntekijöillä. Vastaajista noin 15 % raportoi kokevansa akuuttia kipua parhaillaan ja 29 % raportoi kokevansa kroonista kipua. Hyvin haittaavasta kroonisesta kivusta kärsi n. 7 %. Kipu oli yleisempää vanhemmilla työntekijöillä ja niillä, joilla oli vähän koulutusta tai alhainen ammattiasema. Useiden työhön liittyvien psykososiaalisten tekijöiden havaittiin olevan yhteydessä kipuun. Naisilla tällaisia tekijöitä olivat korkea työstressi, työpaikalla esiintyvä kiusaaminen, sekä työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat. Myös miehillä korkea työstressi ja kiusaaminen olivat yhteydessä kipuun. Sen lisäksi, naisista poiketen kokemus vähäisestä oikeudenmukaisuudesta organisaatiossa lisäsi kroonisen kivun raportointia. Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat sen sijaan eivät olleet yhteydessä kipuun miehillä.

Terveyteen liittyvä toimintakyky oli selkeästi heikentynyt kipua raportoivilla työntekijöillä verrattuna kipua raportoimattomiin. Sekä psyykkinen että fyysinen toimintakyky oli alentunut kipua raportoivilla, jälkimmäinen kuitenkin voimakkaammin. Kun verrattiin kipujen sijainnin, kipualueiden lukumäärän ja kivun keston keskinäistä merkitystä suhteessa toimintakykyyn, todettiin että kivun yhteys toimintakykyyn ei juurikaan riippunut sijainnista kehossa. Myöskään sillä oliko kipu akuuttia tai kroonista, ei ollut suurta merkitystä. Sen sijaan suurimmat erot toimintakyvyssä todettiin kipujen lukumäärän mukaan. Mitä useammalla kehon alueella kipua raportoitiin, sitä huonompi oli toimintakyky.

Kivun seurauksia suhteessa työkykyyn tutkittiin myös sairauspoissaolojen näkökulmasta. Krooninen kipu ennusti poissaoloja akuuttia kipua selvemmin. Ammattiasema, fyysiset ja psykososiaaliset työolot vaikuttivat vain vähäisessä määrin kivun ja sairauspoissaolojen väliseen yhteyteen. Kivun osuus (etiologinen fraktio) 4-14 päivää kestäneissä lääkärin määräämissä sairauspoissaolojaksoissa oli 23 % naisilla ja 25 % miehillä. Yli kaksi viikkoa kestäneiden lääkärin määräämien sairauspoissaolojaksojen osalta osuus oli noin 37 % naisilla ja 30 % miehillä. Lyhyissä alle 4 päivän poissaolojaksoissa osuus oli huomattavasti pienempi (13 % ja 8 %). Etiologinen fraktio kuvaa sitä miten paljon sairauspoissaolot vähenisivät mikäli riskitekijä tässä tapauksessa kipu voitaisiin täysin eliminoida.

Tämä Suomen suurimman kaupungin kuntatyöntekijöitä koskeva tutkimus toi esiin selkeitä kivun riskiryhmiä ja työhön liittyviä psykososiaalisia riskitekijöitä sekä osoitti kuinka mittavia vaikutuksia kivulla on terveyteen liittyvään toimintakykyyn ja sairauspoissaoloihin. Kohdistamalla ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä erityisesti alemmassa ammattiasemassa oleviin ja vähän koulutusta saaneisiin ryhmiin, sekä vaikuttamalla edullisesti psykososiaaliseen työympäristöön voidaan pyrkiä sekä ennaltaehkäisemään että vähentämään kipuongelmia ja niihin liittyviä sosiaalisia terveyseroja työntekijöiden keskuudessa. Lisäksi tämän tutkimuksen tulosten mukaan henkilön kokonaiskiputilanne on tärkeä huomioida kun arvioidaan kivun toimintakyvylle aiheuttamaa haittaa.