Tuntemattomista vertaistuttaviksi : Esikoisäitien ja -isien perhevalmennusprosessi Espoon uudentyyppisessä perhevalmennuskokeilussa

Abstract

From Strangers to Peer Acquaintances – Mothers and Fathers with a First Born and their Experiences of the New Family Training Process in Espoo

This research is composed of two interrelated case studies. The first case was a family training experiment conducted in the City of Espoo during 2003–2005. In the experiment, the content, duration and procedures were modified from the previous family training policy. The new family training system stressed peer group activities and the peer support formed between the participating mothers and fathers. The second case comprised the stories of 14 parents about the family training process.

The aim of the research was to find out whether peer group activities and support was demonstrated between the participating parents during the family training process. The second case and its narrative material constituted the main research material. The narrative material was collected by interviews. Eight mothers and six fathers were interviewed twice within a year between their sessions. The parents also filled in questionnaires about their daily life and participated in a drawing exercise, in which they visualized how they experienced the family training during the antenatal period, labour and the postnatal period.

A narrative approach was applied to the analysis of the narrative material. The analysis consisted of several stages. In the final stage, the fathers’ main story was combined with all the participating fathers’ personal stories. The mothers’ main story was also constructed from their personal stories. The study implicated that in some parts the mothers and fathers’ main stories were similar. During the family training, previously unacquainted parents became peer acquaintances. In particular, the first born as a focus created interaction and cooperation among the parents. Parents in similar circumstances became significant to each other. Different figurations formed during the family training.

However, the main stories did not always entwine. The mothers were in contact with the other mothers almost daily using mobile phones, email and mother-child activities. The fathers employed outside home met each other only during the family training meetings, but felt being supported by the other fathers. Some families visited one another outside of the family training.

This new type of family training had characteristics typical of the project society. The parents’ peer activities were based on trust, negotiation and contracts between partners. The parents evaluated the benefits of participation in the family training. If they appreciated the activities with peers and peer compassion, they were willing to participate in the family training during the postnatal period.

Keywords: family training, parenthood, motherhood, fatherhood, peer, peer group, peer support, social support, social relationships, figurations, the project society, pastoral power, epistolary power

Tutkimuksessa tarkastellaan perhevalmennuskokeilua, jota kehitettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Espoon kaupungin yhteistyöhankkeessa vuosina 2003–2005. Perhevalmennuskokeilun ohjelma oli perinteiseen verrattuna kolmella tavalla uudentyyppinen. Siinä tähdennettiin vanhempien mahdollisuutta tutustua valmennuksen aikana toisiin, samalla asuinalueella asuviin esikoistaan odottaviin. Perhevalmennuksen myös oletettiin muodostuvan paikaksi, jossa voisi syntyä äitien ja isien vertaisryhmiä ja vertaistukitoimintaa. Lisäksi perhevalmennuksen tavoitteisiin kuului – ensimmäistä kertaa Suomessa – isien tasavertainen huomioiminen äitien rinnalla. Perhevalmennus kesti 1½ vuotta.

Tutkimustehtävänä oli selvittää, muodostuuko perhevalmennuksessa vanhempien kesken vertaisuutta, vertais(ryhmä)toimintaa ja vertaistukea. Tutkimuksessa haastateltiin 8 äitiä ja 6 isää kahdesti, vuoden välein. Haastatellut vanhemmat osoittautuivat korkeasti koulute-tuiksi. Vanhemmat täyttivät kummankin haastattelun yhteydessä kyselylomakkeet, joissa tiedusteltiin vanhempien arkielämään liittyviä asioita. Lisäksi vanhemmat tekivät piirrosteh-tävän, jonka avulla he kuvasivat perhevalmennuksen merkitystä itselleen odotus-, synnytys- ja vauvavaiheen aikana.

Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kertoivat, että perhevalmennuksen aikana valmennusryhmäläisten välisissä suhteissa tapahtui muutoksia. Toisilleen tuntemattomista vanhemmista tuli perhevalmennusprosessin aikana vertaistuttavia. He kuvasivat toisia vanhempia merkittäviksi itselleen. Yhteinen fokus, esikoinen, sai aikaan ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja toimintaa. Perhevalmennuksessa muodostui erilaisia figuraatioita. Äidit olivat yhteydessä toisiinsa lähes päivittäin. Isät, jotka olivat kodin ulkopuolella töissä, tapasivat toisiaan ainoastaan perhevalmennustapaamisissa. Myös isät kertoivat saaneensa tukea esikoisisänä olemiseen toisilta isiltä. Muutamat perheet myös ystävystyivät keskenään ja kyläilivät toistensa luona.

Uudentyyppisessä perhevalmennuksessa oli nähtävissä projektiyhteiskunnalle ominaisia piirteitä. Vanhempien vertaistoiminta rakentui sopimuksille, joita vertaiset solmivat. Tämä toiminta, jota voi nimittää kumppanuudeksi, perustui neuvotteluihin ja keskinäiseen luottamukseen. Vanhemmat myös arvioivat perhevalmennuksen heille tuomaa hyötyä. Mikäli toiminta tuotti hyötyä, viihtymistä sekä tarvittaessa myötätuntoa, vanhemmat halusivat osallistua perhevalmennukseen vauva-aikana.

Avainsanat: perhevalmennus, äitiys, isyys, vanhemmuus, vertainen, vertaisryhmä, vertaistuki, sosiaalinen tuki, sosiaaliset suhteet, figuraatiot, projektiyhteiskunta, pastoraalinen valta, epistolaarinen valta